Avioero, ositus ja eron peruminen?

Omaisuuden ositus on mahdollista toteuttaa heti avioeroasian tultua vireille. Ositus voidaan siis toimittaa jo ennen lopullista avioerotuomiota. Toisinaan puolisot kuitenkin päättävät avioerohakemuksen jättämisen ja osituksen toimittamisen jälkeen jatkaa yhteiselämäänsä, ja avioero peruuntuu.

Toimitettu ositus ei kuitenkaan raukea, vaikka avioero peruuntuu ja liitto jatkuu. Puolisot omistavat sen omaisuuden, jonka he saivat osituksessa. Puolisoilla ei myöskään ole enää avio-oikeutta toistensa omaisuuteen sen jälkeen, kun ositus on toimitettu. Jos avioliitto myöhemmin purkautuu, toimitetaan puolisoiden välillä ainoastaan omaisuuden erottelu avio-oikeuden puuttumisen vuoksi. Puolisot voivat kuitenkin niin halutessaan palauttaa avio-oikeuden avioehtosopimuksella. Puolisot voivat siis osituksen jälkeen laatia avioehtosopimuksen, jonka mukaan heillä on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tällöin on kuitenkin noudatettava tarkasti avioehtosopimukselle asetettua muotovaatimusta.

Kuse on nyt siitä, että kannattaako ositus tehdä nyt, jos eroa ei ehkä vielä loppuun. Mun mielestä ei. Taustalla saattaa olla jokin taloutta jompaan kumpaan suuntaan heittävä lähitulevaisuudessa eteen tuleva asia. Jos miehesi on innoissaan ositusta tekemässä, todennäköisesti rahaa on tulossa, ei menossa. Tällöin jäät miinukselle.

Mitä taas tulee itse eroon, niin eiköhän se ole järkevä ratkaisu, suostu kuitenkin ositukseen vasta lopullisessa erossa.

AP: sähän vakuuttelit aiemmin, että et ota takaisin, jos lähtee, ja nyt olet antamassa jo anteeksi ja yrittämässä pitää mokoman ketkun. Kasvata selkäranka jo lastenkin takia!

Mikä miestä estää hommaamasta vesiskootteria ym sinun kanssasi ollessa? Voihan hän alkaa elää sinunkin kanssasi. Tuskin se elämä mitään ruusuista on sen toisenkaan kanssa jos useamman pienen lapsen yh.

Ensinnäkin eron vireille laitto on varmaan ollut sen uuden muikin ehto seksille tai suhteelle yleensäkin. Ne kun on yleistä tietoa, jonka voi tarkistaa. On varmaan sanonut että ei ryhdy mihinkään jos ei ole oikeasti ero vireillä. Miehesi on siis pitänyt todistaa tämä saadakseen.

Ihan varmasti on täysin eri jutut sille naiselle kun sulle. Voi jopa väittää että et päästä sitä pois kotoa. Sillä aikaa paneskelee tällä vapaakortilla ja käyttää sua lasten ja kodinhoitajana. Ei lisäkuluja uudesta asunnosta, ei ruokkoja lapsista ja koti hoituu kun itsestään. Olet sille äiti.

Kävi miten kävi et voi koskaan enää katsoa miestäsi samoin. Mikään neljänkympin villitys ei ole mikään tekosyy loukata omaa perhettä ja tuhota kaikkea todella arvokasta. Paska mikä paska ja vielä tosi törkeä sellainen.

Ymmärrän halusi pitää perhe kasassa, koska ero voi pelottaa paljon käytännön asioidenkin vuoksi. Kuitenkin sinun on hyvä ymmärtää että mikään ei palaa ennalleen. Jos otat sen takaisin niin tulet tuhkan laskeuduttua vihaamaan ja halveksimaan miestäsi niin paljon. Ja ihan ansaitusti.

Suosittelen että menet tapaamaan tätä uutta ihmettä ja keskustelet ihan asiallisesti. Sanot että haluat selvittää vedättääkö se teitä molempia. Todennäköisesti. Pitää toista jalkaa kotona jos tämä uusi sänky ei jaksa kauaa viehättää. Ja on näköjään ihan varma että otat takaisin. Eli pitää sua todellakin ihan kynnysmattona. Vähin mitä voit nyt tehdä on hankkia kokemusta muutamasta uudesta miehestä, ihan vaan sängyssä niin saat vähän vertailupohjaa siitä mitä on tarjolla ja ymmärrät että on muitakin miehiä, ja kunnollisia. Jos otat miehesi takaisin niin voit ainakin herkutella näillä kokemuksilla itseksesi kun oikein vituttaa.

Kun teet päätöksiä niin pidä kuitenkin silmäsi auki ja sisäistä se tosiasia että mikään villitys ei ole tehnyt miehestäsi tahdotonta olentoa. Ihan itse se sika päätti pitkän kaavan kautta valehtelemalla oikein olan takaa lähteä luvallisesti vieraisiin käyttämällä sinua törkeästi hyväkseen ja särkemällä perheenne vain jokin hameen helman vuoksi. Siellä se nyt leikkii isäpuolta toisten lapsille kun sinä pidät huolta teidän yhteisistä. Kukaan terve ihminen ei tee tällaista omalle perheelleen. Sisäistä se!

Se kuvittelee että tämä muikki on sen pelastusrengas pois arjesta. Oikeasti se on kyllästynyt tylsään itseensä ja tajuaa liian myöhään että se ongelma on omien korvien välissä, ei siinä ympäristössä. Sitten on kuitenkin liian myöhäistä. Se on menettänyt jo sut ja oikean perheensä, vaikka ottaisit sen takaisin niin mikään ei palaa ennalleen. Voit teeskennellä hetken, mutta se ei onnistu pidemmän päälle. Petoksen laajuus syö sinut sisältä ja ymmärrät minkälaisen miehen olet valinnut lastesi isäksi.

Oma mieheni seurusteli liittomme aikana toisen naisen kanssa, jäi kiinni mutta asioita ei käsitelty. Muutaman vuoden päästä lähdin kun vihdoin suostuin katsomaan minkälaisen ihmisen kanssa olin. Aloitti suhteen kun lapsemme oli alle puolivuotias. Olen ollut nyksäni kanssa 18 vuotta, että onnellisia loppuja on olemassa.

Minulla on samankaltainen juttu kuin AP:llä, mutta lähtijänä on vaimo. Historiana siis se, että vaimo on ensimmäinen ja ainoa nainen elämässäni, ja luulin nuorena että pitää yrittää kaikessa parhaansa, ja seurauksena taivutin itseni solmuun kaikessa mahdollisessa yrittäessäni toteuttaa hänen toiveitaan. Luonnollisesti tästä seurasi se, että menetin itsekunnioitukseni ja vaimoni kunnioitukseni. Yksi lapsi ehti tulla, mutta viimeiset pari vuotta vaimo on puhunut erosta, muttei tehnyt asialle itse mitään. No, reilu vuosi sitten heräsin, ettei minun tarvitse kaikkea sietää. Lopetin mielistelyn ja kaiken anteeksipyytelyn (sitä muuten tuli tehtyä päivittäin, ja paljon). Järkyttyi rouva. Aloin pitämään itsestäni huolta paremmin ja suostuin vain sellaisiin asioihin mitkä koin kohtuullisiksi. Jostakin syystä käytös parantui ja laitoimme yhdessä erohakemuksen keväällä vireille. Nyt on alkanut puhumaan toisesta lapsesta, mutta se juna on jo mennyt. Vuosien haukkuminen ja mitätöinti ei katoa sillä että 10+ vuoden yhdessä olon jälkeen osataan käyttäytyä.

Lapsemme puolesta harmittaa ydinperheen hajoaminen, mutta pidämme hyvät välit ja hänen kannaltaan ei paljon muutu käytännön tasolla. Jää omaan kotiin ja tuttuun kouluun.

Ymmärrän nyt sen asian, jonka olisin toivonyt ymmärtäväni nuorempana. Parisuhteessa ei ole tarkoitus yrittää mukautua toisen asettamaan muottiin ja täyttää kumppanin kaikki toiveet. Parisuhteessa on tarkoitus tehdä yhteistyötä yhteisen päämäärän eteen (ei vain toisen halujen eteen) ja kunnioittaa toisen mielipiteitä, vaikka kuinka ne erilaisia saattaisivat olla. Yksi tärkeimmistä asioista muistaa on se, että asioiden voi antaa riidellä, ilman että siitä tekee henkilökohtaista.

Tästä syystä pidän hyvät välit jotta lapsellemme ei tulisi vahinkoa.

Sinuna ottaisin samantien eron ja muuttaisin pois. Itselläni oli samantapainen tilanne aiemmin. Pitkä avioliitto takana, elämä arkista, mutta hyvää. Mies kuitenkin ihastui toiseen naiseen työpaikalla ja jonkinlainen suhde heille syntyi. Pistin heti eropaperit vetämään ja hankin nopeasti oman vuokrakämpän. Lapsille sovimme vuoroviikkosysteemin.

Aika kului ja minullekin löytyi omia kivoja sutinoita, oli kiva keskittyä itseensä ja mennä ja tulla miten halusi. Miehelläkin on ollut omat kuvionsa, mutta pikkuhiljaa huomasimme viettävämme jälleen paljon aikaa yhdessä. Molemmilla oli vapaus kokeilla sitä sinkkuelämää, mutta niin vaan palasimme yhteen. Ilman eroa asiat eivät kuitenkaan olisi näin hyvin.

Minulla ja miehellä ero vireillä, takana 10 yhteistä vuotta ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Paperit on tehty, mutta asumme saman katon alla eivätkä lapset tiedä erosta vielä. Minulla on uusi miesystävä ja ex-mies ihmeen kiihkottomasti katsoo tilannetta, on tavannut nykyiseni.

Jossain vaiheessa muutan pois, mutta kun nyt arki pyörii kun kaksi aikuista täyttää yhtä tiskikonetta, etsii yhdestä asunnosta lasten lenkkareita jne niin olkoot toistaiseksi näin.

Tästä avautumisesta ei ole aloittajalle mitään hyötyä, kunhan nyt kerron olevani rusinat pullasta vievä naissika.

Siis tämä on kuvio, joita jotkut ovat ihan tarkoituksella tehneet. Tässä siirretään omaisuutta puolisolle ilman veroseuraamuksia. Toki tämä kannattaa tehdä niin, ettei joudu selittelemään verottajalle. Verotuksessa voidaan tuomita sen perusteella, mikä on ollut oikeustoimen todellinen tarkoitus. Eli jos verottaja alkaa epäillä että tässä on vain haluttu kiertää lahjaveroa, niin verottaja voi vaatia lahjaveroa maksuun ja sitten tästä kai riidellään verottajan kanssa. 

Verottaja ei kuitenkaan pysty tietämään mitä ihmisten korvien välissä tapahtuu. Joten kuvittelisin että nämä kuviot on helppo kuitata sillä, että avioliitossa oli vaikeaa ja kumpikin halusi jatkaa omille teilleen ja omaisuus ositettiin jne jne.

Osituksessa voidaan käyttää myös velkoja. Jos teillä on esimerkiksi yhteinen asunto, se voidaan osittaa niin, että toinen ottaa sen + velat ja toinen sitten jotain muuta, niin että puntit menee tasan. 

Meillä on tilanne, että miehelle on kertynyt omaisuutta enemmän, vaikka asunnon omistamme puoliksi ja on käynyt mielessä, miten kätevää olisi resetoida miehen sijoituksissa olevat piilevät verovelat osituksen kautta. Ja kun avioehtoa ei ole, niin ositus tulee kohdalle viimeistään kun toinen kuolee ja muutenkin eletään yhteistaloudessa niin että tulos ja menot on yhteiset.  Ei olla kuitenkaan tuohon lähdetty, eikä sitä juristikaan suositellut, vaikka tiesi että jotkut tällaista ovat tehneet. 

Mikä on tilanne AP?

Up

Up

Up

Mä laittaisin itse tuossa vaiheessa eropaperit vetämään. Mies saisi osittaa ihan keskenään.

Todellakin pitäisin puoleni että puolet mulle, mieluummin vähän enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa tuhlata osuutensa ennen kuin ottaa varsinaisen eron.

Itse asiassa tässä voi olla perää.

Se ositushan lasketaan siitä varallisuudesta, mikä on sinä päivämääränä kun paperit jätetty. Nyt Ap otat äkkiä ison lainan. Tällä saat osuutesi ikäänkuin pienemmäksi. Piilota kaikki mitä pystyt. Ja sitten se eropaperi maistraattiin.