Onko mies parempi kuin nainen työpaikalla?

Otsikossa kysymys. Taustatietona kärsin siitä, että synnyin naiseksi ja olen aina halunnut olla mies. Mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Siksi yritän kovasti olla parempi kuin mies, mutta se ei vaan onnistu.

Olen miettinyt, onko tasa-arvon takia naiset "varastaneet" työpaikat ja koulutusmahdollisuudet miehiltä. Omassa työssäní mietin, että palkattiinko minut sukupuolen, eikä osaamisen perusteella. Tiedän, että miehet ovat työssäni parempia kuin minä. Lähtökohtaisesti työssäni täytyy saavuttaa tietty teho/tehokkuus, jotta menestyy työssään ja olen sen aina saavuttanut helposti. Keskityn työhöni ja teen aina annetut tehtävät ajallaan ja niin hyvin kuin pystyn. Työssäni on paljon miehiä, jotka ovat saavuttaneet parempia tehokkuuslukemia kuin minä. Toisaalta työnlaatu on heillä huonompaa tilastojen mukaan, mutta loppupeleissä tehokkuus ratkaisee, saako töihin jäädä vaiko ei. Eli tehokkuuden mittarin mukaan minä olen huonompi työntekijä kuin nämä miehet. Siksi ihmettelen, miksi työpaikkani ottaa naisia töihin, vaikka miesten kanssa he menestyisivät paremmin. Toki muutama mies on tehokkuudeltaan huonompi kuin minä, mutta heille riittää, että saavuttaa sen vaaditun tehokkuuden ja se on siinä.

Teen aina enemmän kuin vaaditun tehokkuuden. Koen jatkuvaa alemmuuden tunnetta siitä, etten ole yhtä tehokas kuin nämä tietyt miehet. Koen syyllisyyttä siitä kun mietin, että olen vienyt jonkun paremman työntekijän (eli miehen) työllistymismahdollisuudet. Nyt tämä työtön mies makaa kotona, katkeroituu ja kiroaa kohtaloaan, johon hän ei voinut vaikuttaa "tasa-arvon" nimissä. Työni takia teen välillä enemmän työtunteja, koska haluan näyttää, että minut on palkattu oikeista syistä. Mutta tämä jatkuva todistelu siitä, että olen ihan hyvä työntekijä, alkaa kuluttamaan minua puhki. Jos olisin oikeasti hyvä työntekijä, minun ei tarvitsisi todistella yhtään mitään, enkä myöskään kuluisi puhki.

Olen ristiriidassa. Koen syyllisyyttä naiseudestani, huonommuudestani ja siitä, että yhteiskunta näistä huolimatta tukee työllisyyttäni ja koulutusmahdollisuuksiani.

Työssäni on paljon vaihtuvuutta ja moni mies sekä nainen on lopettanut hommat. Vielä 20 vuotta sitten työpaikalleni ei palkattu yhtäkään naista hommiin, mutta tasa-arvon takia tilanne muuttui.

En ole kokenut kenenkään miehen toimesta kiusaamista tai paheksuntaa, mutta en voi silti olla miettimättä, että heidän mielestään olen siellä vain turhakkeena. Eiväthän he saa kertoa todellisia ajatuksiaan "tasa-arvon" takia. Enkä uskalla ottaa yhtä rennosti kuin nämä tietyt miehet, koska pelkään, että en ole silti riittävän hyvä työntekijä, jos en tee enemmän kuin suurin osa työntekijöistä.

Mikä minua vaivaa? Tuntuu kuin todellisuus on iskenyt kasvojani päin, enkä osaa käsitellä tätä todellisuutta.