Lue keskustelun säännöt.
Älypuhelimesta luopuminen
10.01.2021 |
Tätä siis mietin.
Olen 33v kahden lapsen äiti. Lapset harrastaa ja niihin liittyvät whatsapp-ryhmät laulaa aamusta iltaan. Wilma on tarkistettava joka päivä. Työsähköposti on aktiivisesti käytössä (tosin miksi se pitää tarkistaa monta kertaa päivässä?!). Uutiset luen puhelimesta.
Onko kukaan luopunut älypuhelimesta? Onnistuuko käytännössä enää vai jääkö yhteiskunnan ulkopuolelle?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki tapahtuu nykyään älypuhelimella.
- Sosiaalinen kanssakäyminen
- Kaupassa maksaminen
- Nettiostot
- Pankkiasiat
- Erilaiset liput
- Tiedonhankinta
- Kirjojen lukeminen
- Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu
- Pelaaminen
Todella rampa olet jos ei ole älypuhelinta.
Mä en ole yhtään rampa ilman näitä.
Kaupassa maksan kortilla tai käteisellä.
Nettiostot, pankkiasiat, tiedonhankinnan ym. hoidan läppärillä.
Musiikkia kuuntelen stereoilla (ostan vielä cd-levyjä) tai läppärin kautta (Spotify)
Kirjat luen...kirjoina. Joskus koetin jotain e-kirjaa, mutta ei se ole yhtään sama, kuin käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ihan fyysistä, kirjalta tuoksuvaa kirjaa.
Liput haluan ihan fyysisinä lippuina. Joo, nekin voi hukkua, mutta puhelimesta voi loppua akku tai ei ole nettiyhteyttä saatavilla.
Sosiaalinen kanssakäyminen toimii hyvin näin: soita jollekin ja sovi kahvitreffit. Voin myös soittaa puhelimella ja jutella puhelimessa.
En pelaa.N31
Fyysisiä lippuja saa lähinnä R-kioskeilta. Eikä R-kioskeja yleensä ole kuin kaupungeissa, eli voi tulla pitkä hakumatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin vuosia älypuhelinten tulon jälkeen ilman niitä.
Mulla on sulle ratkaisu ja sen nimi on Näppäinpuhelin Beafon 59,90 Prismasta JA iPad Mini.
Padiin ei saa whatsappia, joten kohauttelet vain olkiasi, kun ryhmään liittymistä edellytetään ja wilmasovelluksen siihen saa, mutta tarkistat viestit kun pääset padille, etkä puhelimesta kesken touhuamisesi. iPad mini on tarpeeksi pieni kulkeakseen aina mukana, jolloin voit googlata haluamasi asiat liikkeellä ollessasi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki tapahtuu nykyään älypuhelimella.
- Sosiaalinen kanssakäyminen
- Kaupassa maksaminen
- Nettiostot
- Pankkiasiat
- Erilaiset liput
- Tiedonhankinta
- Kirjojen lukeminen
- Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu
- Pelaaminen
Todella rampa olet jos ei ole älypuhelinta.
Mä en ole yhtään rampa ilman näitä.
Kaupassa maksan kortilla tai käteisellä.
Nettiostot, pankkiasiat, tiedonhankinnan ym. hoidan läppärillä.
Musiikkia kuuntelen stereoilla (ostan vielä cd-levyjä) tai läppärin kautta (Spotify)
Kirjat luen...kirjoina. Joskus koetin jotain e-kirjaa, mutta ei se ole yhtään sama, kuin käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ihan fyysistä, kirjalta tuoksuvaa kirjaa.
Liput haluan ihan fyysisinä lippuina. Joo, nekin voi hukkua, mutta puhelimesta voi loppua akku tai ei ole nettiyhteyttä saatavilla.
Sosiaalinen kanssakäyminen toimii hyvin näin: soita jollekin ja sovi kahvitreffit. Voin myös soittaa puhelimella ja jutella puhelimessa.
En pelaa.N31
Fyysisiä lippuja saa lähinnä R-kioskeilta. Eikä R-kioskeja yleensä ole kuin kaupungeissa, eli voi tulla pitkä hakumatka.
Vapaa ihminen ei tarvitse elämäänsä mitään lippuja. Järjestelmän vanki tarvitsee tietenkin joukkoliikenteen, huoltoyhtiön, lounasravintolan jne, mutta ei muiden armoilla eläminen elämää rikastuta vaan köyhdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki tapahtuu nykyään älypuhelimella.
- Sosiaalinen kanssakäyminen
- Kaupassa maksaminen
- Nettiostot
- Pankkiasiat
- Erilaiset liput
- Tiedonhankinta
- Kirjojen lukeminen
- Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu
- Pelaaminen
Todella rampa olet jos ei ole älypuhelinta.
Mä en ole yhtään rampa ilman näitä.
Kaupassa maksan kortilla tai käteisellä.
Nettiostot, pankkiasiat, tiedonhankinnan ym. hoidan läppärillä.
Musiikkia kuuntelen stereoilla (ostan vielä cd-levyjä) tai läppärin kautta (Spotify)
Kirjat luen...kirjoina. Joskus koetin jotain e-kirjaa, mutta ei se ole yhtään sama, kuin käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ihan fyysistä, kirjalta tuoksuvaa kirjaa.
Liput haluan ihan fyysisinä lippuina. Joo, nekin voi hukkua, mutta puhelimesta voi loppua akku tai ei ole nettiyhteyttä saatavilla.
Sosiaalinen kanssakäyminen toimii hyvin näin: soita jollekin ja sovi kahvitreffit. Voin myös soittaa puhelimella ja jutella puhelimessa.
En pelaa.N31
Fyysisiä lippuja saa lähinnä R-kioskeilta. Eikä R-kioskeja yleensä ole kuin kaupungeissa, eli voi tulla pitkä hakumatka.
Siis mä yleensä tulostan lipun ostettuani sen netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki tapahtuu nykyään älypuhelimella.
- Sosiaalinen kanssakäyminen
- Kaupassa maksaminen
- Nettiostot
- Pankkiasiat
- Erilaiset liput
- Tiedonhankinta
- Kirjojen lukeminen
- Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu
- Pelaaminen
Todella rampa olet jos ei ole älypuhelinta.
Mä en ole yhtään rampa ilman näitä.
Kaupassa maksan kortilla tai käteisellä.
Nettiostot, pankkiasiat, tiedonhankinnan ym. hoidan läppärillä.
Musiikkia kuuntelen stereoilla (ostan vielä cd-levyjä) tai läppärin kautta (Spotify)
Kirjat luen...kirjoina. Joskus koetin jotain e-kirjaa, mutta ei se ole yhtään sama, kuin käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ihan fyysistä, kirjalta tuoksuvaa kirjaa.
Liput haluan ihan fyysisinä lippuina. Joo, nekin voi hukkua, mutta puhelimesta voi loppua akku tai ei ole nettiyhteyttä saatavilla.
Sosiaalinen kanssakäyminen toimii hyvin näin: soita jollekin ja sovi kahvitreffit. Voin myös soittaa puhelimella ja jutella puhelimessa.
En pelaa.N31
Taisi olla hieman provo tuo lista ja "rammaksi syyttely"
Moni asia hoituu kätevästi joko puhelimella tai tietokoneella.
Itse tarkistan mielelläni julkisten aikataulut kännykällä, vaikka ymmärrän hyvin, että paperiaikataulujakin voi pitää mukana. Sama koskee navigaattoria, kyllähän paperikartoillakin pärjättiin.
En silti ymmärrä, miksi pahimmankaan luokan some-addikti joutuisi luopumaan kaikesta kätevästä. Saahan sen ihan vapaasti tehdä, mutta eikö olisi helpompaa sulkea IG, Twitter jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronavilkkua varten tarvitsee älypuhelimen. Ihminen ilman koronavilkkua ei ole turvallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös! Itse luovuin omastani syksyllä. En ollut itse mitenkään riippuvainen, oikeastaan hankinkin älypuhelimen vain whatsapp-painostuksen takia. Jossain kohtaa mulla keitti yli, miten siitä on tullut täysin hyväksyttävää, että oli ihan ok alkaa kaivella kuvia tai "googlettaa äkkiä" jotain jopa kahvipöydässä. Mihinkään et voi mennä ilman, että kysytään "onko sulla meidän äppiä?"
Marssin sitten Verkkokauppaan ja ostin Nokia 105:sen. Siinä on kaikki mitä tarvitsen - puhelut, tekstarit ja herätyskello. Bonuksena radio.
Nettiasiat voi kaikki hoitaa läppärillä. Mullakin on kaverit ulkomailla, mutta kommunikointi onnistuu silti esim facebookin messengerin kautta. Soittelemme myös ihan normipuhelimella.
Äpit ei toimi tietokoneella.
Tabletissa toimivat. Tosin ainakin IPadissa äppien käyttö kuluttaa akkua eli moni sivusto on käytännöllisempi käyttää Safarin kautta. Hyvä yhdistelmä muuten tämä tabletti + peruspuhelin. Viime kesänä hommasin älyluurin, koska peruspuhelin alkoi kulumaan hajalle. Tulos: puhelin on edelleen erittäin vähällä käytöllä. Tabletti on aivan ylivertainen surffauksissa, ei tarvitse tihrustella eikä niska kipeydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tarkistan mielelläni julkisten aikataulut kännykällä, vaikka ymmärrän hyvin, että paperiaikataulujakin voi pitää mukana. Sama koskee navigaattoria, kyllähän paperikartoillakin pärjättiin.
Paperiaikatauluja ei enää julkaista ja paperikarttojenkin saatavuus alkaa olla heikkoa.
Poistuin Whatsappista, koska en jaksa sitä ryhmien hölinää. Kaikki tekstiviestintä pitäisi olla maksullista, niin jokainen harkitsisi, onko se pelkän emojin sisältävä viesti ihan pakko lähettää 20 hengen ryhmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo vanhat Nokialaiset yms helposti sitten liittää siihen että omistajalla sitten työttömyys ja prepaid liittymä?
Käytän älypuhelimesta lähinnä netin jakamista kotona ja karttaa.
Myöskin pankin tunnistuspalvelu ja maksujen hyväksyntä olisi näppärä älypuheilmella, mutta käytän siihen tablettia, kun on jo ikänäköä.
Ennen sitä harhaili ja opetteli menemään paikalle ihan ohjeiden ja muistikuvien perusteella, käyttäen tarvittaessa paperille tehtyjä reittiohjeita tai paperikarttaa, mutta nykyään siis on todella helppo vain laittaa puhelimen karttaan osoite ja löytää perille.
Ikänäkö rajoittaa varmasti paljon appien käyttöä minulla, en viitsi lasit päässä tehdä oikeastaan mitään, ja silloin ei oikein viitsi tihrustaa älypuhelimen näyttöä kuin hetken.
Käytän vanhaa Applen 4" näytöllä olevaa älypuhelinta ja siinä koko on käytännössä yhtä siro kuin peruspuhelimissa - 6" jättikokoista älypuhelinta ei jaksaisi taskussa kuljetella, mutta sekin on edessä kun uudet puhelimet ovat kaikki isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vika puhelimessa vai käyttäjässä? Jos kattilassa kiehuu maito yli, heivaatko lieden kaatopaikalle?
Mulla on älypuhelin mutta ei se minua orjuuta. Helpottaa vain elämää silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Mä elin vuosia älypuhelinten tulon jälkeen ilman niitä.
Mulla on sulle ratkaisu ja sen nimi on Näppäinpuhelin Beafon 59,90 Prismasta JA iPad Mini.
Padiin ei saa whatsappia, joten kohauttelet vain olkiasi, kun ryhmään liittymistä edellytetään ja wilmasovelluksen siihen saa, mutta tarkistat viestit kun pääset padille, etkä puhelimesta kesken touhuamisesi. iPad mini on tarpeeksi pieni kulkeakseen aina mukana, jolloin voit googlata haluamasi asiat liikkeellä ollessasi jne.
Eli miten tämä eroaa älypuhelinelämästä, paitsi että on helppoa olla käyttämättä whatsappia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaikki tapahtuu nykyään älypuhelimella.
- Sosiaalinen kanssakäyminen
- Kaupassa maksaminen
- Nettiostot
- Pankkiasiat
- Erilaiset liput
- Tiedonhankinta
- Kirjojen lukeminen
- Musiikin ja äänikirjojen kuuntelu
- Pelaaminen
Todella rampa olet jos ei ole älypuhelinta.
Mä en ole yhtään rampa ilman näitä.
Kaupassa maksan kortilla tai käteisellä.
Nettiostot, pankkiasiat, tiedonhankinnan ym. hoidan läppärillä.
Musiikkia kuuntelen stereoilla (ostan vielä cd-levyjä) tai läppärin kautta (Spotify)
Kirjat luen...kirjoina. Joskus koetin jotain e-kirjaa, mutta ei se ole yhtään sama, kuin käpertyä sohvannurkkaan lukemaan ihan fyysistä, kirjalta tuoksuvaa kirjaa.
Liput haluan ihan fyysisinä lippuina. Joo, nekin voi hukkua, mutta puhelimesta voi loppua akku tai ei ole nettiyhteyttä saatavilla.
Sosiaalinen kanssakäyminen toimii hyvin näin: soita jollekin ja sovi kahvitreffit. Voin myös soittaa puhelimella ja jutella puhelimessa.
En pelaa.N31
Fyysisiä lippuja saa lähinnä R-kioskeilta. Eikä R-kioskeja yleensä ole kuin kaupungeissa, eli voi tulla pitkä hakumatka.
Meidän asemalla on ärrä, mutta ei se ole auki kuin 20 ja viikonloppuna 18 asti.
Minä en vieläkään ole alkanut sellaista käyttämään, enkä silti ole jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Kaiken pystyn vieläkin hoitamaan tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös! Itse luovuin omastani syksyllä. En ollut itse mitenkään riippuvainen, oikeastaan hankinkin älypuhelimen vain whatsapp-painostuksen takia. Jossain kohtaa mulla keitti yli, miten siitä on tullut täysin hyväksyttävää, että oli ihan ok alkaa kaivella kuvia tai "googlettaa äkkiä" jotain jopa kahvipöydässä. Mihinkään et voi mennä ilman, että kysytään "onko sulla meidän äppiä?"
Marssin sitten Verkkokauppaan ja ostin Nokia 105:sen. Siinä on kaikki mitä tarvitsen - puhelut, tekstarit ja herätyskello. Bonuksena radio.
Nettiasiat voi kaikki hoitaa läppärillä. Mullakin on kaverit ulkomailla, mutta kommunikointi onnistuu silti esim facebookin messengerin kautta. Soittelemme myös ihan normipuhelimella.
Suututko siitäkin jos joku lähtee hakemaan valokuva-albumia tai sanakirjaa kahvipöytään?
Vierailija kirjoitti:
Höh? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelinen avulla saan nettiyhteyden tietsikkaan ja voin tehdä etätöitä ulkona kesäisin.
Mitä ihmeen järkeä tuossa on?
Jos sulla on läppäri,ei siihen mitään älypuhelinta tarvitse,senkun vaan viet sen ulos.
=======
Joos wifi ei kanna, niin puhelimen kautta pääsee nettiin. Esim kesämökilläni on tällainen tilanne. Läppärillä ei pääse suoraan nettiin.
Köyhien mallilla ei pääse. Minun mallillani pääsee ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä päätös! Itse luovuin omastani syksyllä. En ollut itse mitenkään riippuvainen, oikeastaan hankinkin älypuhelimen vain whatsapp-painostuksen takia. Jossain kohtaa mulla keitti yli, miten siitä on tullut täysin hyväksyttävää, että oli ihan ok alkaa kaivella kuvia tai "googlettaa äkkiä" jotain jopa kahvipöydässä. Mihinkään et voi mennä ilman, että kysytään "onko sulla meidän äppiä?"
Marssin sitten Verkkokauppaan ja ostin Nokia 105:sen. Siinä on kaikki mitä tarvitsen - puhelut, tekstarit ja herätyskello. Bonuksena radio.
Nettiasiat voi kaikki hoitaa läppärillä. Mullakin on kaverit ulkomailla, mutta kommunikointi onnistuu silti esim facebookin messengerin kautta. Soittelemme myös ihan normipuhelimella.
Miten tuo puhelimen uusiminen sitten elämääsi muutti? Jos ongelma oli *muiden* kännykän käyttö ja tuo appin kysely, onko nämä nyt jääneet pois?
Mulla on Huawei PSmart ja siinäkin on kaikki luettelemasi ominaisuudet. Ja voin sanoa kaikille, että pidän siinä Ultra-akunsäästöä päällä, niin efekti on sama kuin, että minulla olisi uusi näppäinpuhelin, ekologisempaa vain.Jotenkin elämä _on_ parempaa. Vaikea selittää. Ainakaan en itse ole osa tuota älypuhelinpsykoosia. Olen vähemmän ahdistunut, kun istun vaikka bussissa ja voin kaivaa kirjan tai neuletyön esiin, kun muut tuijottavat zombeina niitä puhelimiaan.
Jos älypuhelin laitteena ahdisti sinua, oli ehdottoman oikea päätös luopua siitä. Itse en koe olevani osa psykoosia, vaikka älypuhelimen omistankin. On minulla avattu rommipullo kaapissa, enkä ole alkoholisti. Salmiakkia en voi kaapissa pitää.
En kuitenkaan ole mielestäni sen huonompi tai parempi ihminen kuin muut, vaikka en ole someriippuvainen, alkoholisti, mutta olen heikkona salmiakkiin.
Käytän älypuhelinta whatsap-puheluihin, navigaattorina ja tsekkaan sähköpostit. Netissä olen yleensä vain tietsikalla.
Jotenkin elämä _on_ parempaa. Vaikea selittää. Ainakaan en itse ole osa tuota älypuhelinpsykoosia. Olen vähemmän ahdistunut, kun istun vaikka bussissa ja voin kaivaa kirjan tai neuletyön esiin, kun muut tuijottavat zombeina niitä puhelimiaan.