Mummostani on tullut ilkeä mua kohtaan

Hän sanoo että ihme kun mahduit siihen tuoliin istumaan ja että saisin hävetä kun en ole kokki. Veljeäni kohtaan hän on ystävällinen ja kehuu häntä ihan mun naaman edessä. Ja mä joudun hänen sanojensa mukaan häpeämään kun en osaa tehdä ruokaa.

Koskaan ei kysy mitä mulle kuuluu tai muuta jutustelua kuten veljeni kanssa. Mummo ei edes katso muhun kun puhuu. Haukkuu vaan kaikkien kuullen. Samoin muita kavereitaan.

Minun pitäisi aina olla kiltti hänelle mutta ei hän ole koskaan mulle. Usein lähdenkin sieltä itku kurkussa pois ja ahdistun kun seuraava vierailu on tulossa.