Muistatteko Omenapuun Helsingin Citykäytävässä? Kävittekö siellä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä oli ihana brunssi.

Sama! Käytiin aika usein siellä brunssilla. Pianisti soitti pianoa siellä ravintolasalissa :)

Joo, nyt minäkin muistan sen pianistin. Soitti The Boulevard of broken dreams.

Muistan. Muutaman kerran kävin mutta ei jäänyt kovin hyvä fiilis. Ruoka oli aika huonoa.

Kävin ainakin parilla treffillä siellä syömässä jotain. Oli ihan kiva paikka. Oi niitä aikoja.

Kävin Omenapuussa ja tykkäsin. Alakerrassa oli baari, jossa oli töissä mulk**ku britti tai vastaava, joka ei osannut sanaakaan suomea ja oli tosi töykeä. Siellä en sitten enää käynyt, kun se sattui kohdalle "palvelemaan".

Kävin äidin kanssa vuosia aina kun käytiin Helsingissä, koska paikka oli äitini lempiravintola. Ihan ok ruokaa oli ja kohtuuhintaan. Siihen aikaan (90-luvulla) ei ollut aseman tienoilla kauheasti valinnanvaraa ja siellä oli helppo lista teinillekin syödä. Sittemmin aloimme käydä muuallakin.

Viereisessä pöydässä oli kerran juuri treffit meneillään ja naista hermostutti, kun tuli katkarapuja, joita ei ollut ennen maistanut.

Kävin kerran kaverin kanssa. Silloin sai vielä tupakoida sisällä pöydässä ja viereisen pöydän pariskunta paheksui ja valitti kun poltettiin tupakat aterian päätteeksi. Tarjoilija kertoi heille että kyllä täällä saa polttaa.

Kun tarjoilija kysyi maistuiko ruoka, kaveri sanoi että perunamuusi ei ollut hyvää. Tarjoilija kertoi että on jauheesta tehty.

Siellä oli ihana brunssi ja pitsat!! Muistan sen pianomusiikin, tunnelmallisen, vähän sokkeloisen ravintolan. Kävin siellä joskus 90-luvulla.

Muistan hyvinkin :)  Eikös siinä vastapäätä ollut Hyvä Ystävä ravintola?

Vierailija kirjoitti:

Kävin Omenapuussa ja tykkäsin. Alakerrassa oli baari, jossa oli töissä mulk**ku britti tai vastaava, joka ei osannut sanaakaan suomea ja oli tosi töykeä. Siellä en sitten enää käynyt, kun se sattui kohdalle "palvelemaan".

Olikohan tää 2000-luvun alkupuolella? Muistan yhden brittibaarimikon, joka keikkaili useammassa ravintolassa Helsingissä. Silloin ei ollut tavallista, ettei asiakaspalvelija osannut suomea. Jos on sama tyyppi, niin ei musta mulkulta vaikuttanut, mutta oli vähäsanainen, kun mun mielestä hän yritti peittää sitä, ettei osaa suomea. Hän kyllä ymmärsi jotkut perustilaukset selvästi.

Nyt harmittaa etten koskaan käynyt :<

Söin kai douchette pottuja siellä joskus. Äitipuoli oli siellä myös. Muistan epäterveet välimme.

Muistan. Kävimme vanhempieni kanssa Kukkopaikka-nimisessä ravintolassa, joka oli samassa Kerroksessa, mutta rappusista oikealla (Omenapuu oli vasemmalla). Kukkopaikassa oli looshit ja siellä syötiin kanakoreja. Kun aikuistuin, Kukkopaikkaa ei enää ollut ja kävin poikaystävän kanssa Omenapuussa. Se oli mielestäni hieno ravintola silloin, varsinkin jos sai ikkunapöydän. Oli kynttilät pöydissä ja pianomusiikkia. Oi niitä aikoja.

Minäkin muistan sen brunssin! Ja pianonsoiton.

Kävin siellä siskoni kanssa kun tultiin Helsinkiin junalla n 300 km päästä. Siskoni oli 10 v vanhempi, itse olin joku 13 kun olin siellä ekaa kertaa. Käytiin siellä vuosien mittaan usein, pippuripihvi jäi mieleen.