Erilaiset puhetavat ("mykkä" mies)
Lapset ja minä jutellaan paljon. Puhutaan milloin mistäkin ja usein nauretaan samalla. Minusta tämä on kivaa. Mies ei puhu juuri mitään. Välillä murahtaa jotain. Silloin aukaisee suunsa, kun valittaa muiden puhumisesta. Äskenkin oikein karjaisi, että ei kuulu sulle, kun poika kysyi mitä isä äsken sanoi minulle, kun olisi vain halunnut mukaan keskusteluun (joka siis oli todella lyhyt, mies vastasi minulle parilla sanalla).
Puhutaanko teillä kotona? Saavatko lapset puhua? Saako nauraa?
Kommentit (5)
Mulla on samanlainen hiljainen mörökölli mutta saa meillä nauraa. En itse ole jättämässä koska muuten hyvä mies ja rakkautta on ja pienet lapset.
No meillä puhutaan tosi paljon, välillä vaikea saada puheenvuoroa, kun kaikilla on niin paljon sitä asiaa. Olen aina tykännyt puheliaista ihmisistä ja mun olisi vaikea elää puhumattoman kanssa.
Me ollaan molemmat sellaisia ettei ns turhaan juuri puhuta vaan ollaan pääosa ajasta hiljakseen. Puhutaan sitten jos on asiaa.
Lapsia en ole koskaan halunnut koska olen liian introvertti sellaiseen, olisi vaikea kestää lasten huomiontarvetta ja jo ihan niistä lähtevää meteliä. Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Onneksi miehenikin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen hiljainen mörökölli mutta saa meillä nauraa. En itse ole jättämässä koska muuten hyvä mies ja rakkautta on ja pienet lapset.
Tämä mörökölli sieti pienten lasten puhetta, mutta nykyinen isojen lasten puhe tuntuu ärsyttävän. Erityisesti nauru äänenmurroksen jälkeen on kulemma hirveää.
AP
Voi surku mikä äijä! Teidän kodin ilmapiiri muuttuu kertaheitolla paremmaksi, kun jätät mokoman mörököllin.