Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Tapailussa nussitaan joka kerta.

Seurustelussa mies joutuu temppuilemaan päästäkseen nussimaan.

Olen tapailusuhteessa ja meillä on ihan mukavaa, mutta kumpikin haluaa asua omissa asunnoissaan ja toiselle ei tarvitse kertoa omista menemisistään. Se vaan ollaan sovittu, että jos alkaa tapailla jotain toista, niin se sitten kerrotaan. Aluksi tämä oli seksisuhde, mutta nyt ollaan enemmän tekemisissä kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se, että sovin tapaavani toisen toistamiseen, tarkoittaa sitä, etten samanaikaisesti tapaile muita. On ahdistavaa olla epävarmuudessa toisen tarkoitusperistä. Silloin ei voi aidosti ja avoimesti yrittää luoda tunnesuhdetta toiseen. Ihan hullua tämä nykymeno.

Sama. Huomaan kyllä jo ekoilla treffeillä onko potentiaalia ja jos on, keskityn siihen ihmiseen. Mutta kuten alapeukuista näkee, ei taida olla kovin yleistä. En deittaile enää ja tämä on iso syy siihen.

En osaa vastata aloittajan kysymykseen mutta itsellä kyllä menee fiilikset jos saan kuulla että tapailukumppani tapailee myös muita. Nökee vaan sen toisen ihmisen jotenkin eri tavalla sitten. Olen siis myös varmaan hieman vanhanaikainen. En ymmärrä muutoinkaan noita koko kylän ympäri polkemis -juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa ei ole fyysistä kontaktia.

Eihän siinä juuri muuta olekaan.

"Tapailu" on pelimiesten hommaa ja seurustelu kunnon miesten. 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se, että sovin tapaavani toisen toistamiseen, tarkoittaa sitä, etten samanaikaisesti tapaile muita. On ahdistavaa olla epävarmuudessa toisen tarkoitusperistä. Silloin ei voi aidosti ja avoimesti yrittää luoda tunnesuhdetta toiseen. Ihan hullua tämä nykymeno.

Tämä. Minusta ei ole mahdollista muodostaa suhdetta toiseen kunnolla jos on monta tapailukumppania. Parisuhteessa yhtälailla jos toinen pettää niin sitä suhdetta ei oikeastaan enää ole kun toinen sen on tahollaan rikkonut ja näin päättänyt, vaikkakin unohti kertoa toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se, että sovin tapaavani toisen toistamiseen, tarkoittaa sitä, etten samanaikaisesti tapaile muita. On ahdistavaa olla epävarmuudessa toisen tarkoitusperistä. Silloin ei voi aidosti ja avoimesti yrittää luoda tunnesuhdetta toiseen. Ihan hullua tämä nykymeno.

Sama. Huomaan kyllä jo ekoilla treffeillä onko potentiaalia ja jos on, keskityn siihen ihmiseen. Mutta kuten alapeukuista näkee, ei taida olla kovin yleistä. En deittaile enää ja tämä on iso syy siihen.

Mäkin pitäisin tuota hyvänä, mutta ei siinä ole järkeä nykymaailmassa. Oon tehnyt pari kertaa tuon virheen ja saanut vain huomata, ettei toinen tehnyt samoin. Parempi fiilis jää itselle nyt, kun ei ole ollut enää viaton hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se, että sovin tapaavani toisen toistamiseen, tarkoittaa sitä, etten samanaikaisesti tapaile muita. On ahdistavaa olla epävarmuudessa toisen tarkoitusperistä. Silloin ei voi aidosti ja avoimesti yrittää luoda tunnesuhdetta toiseen. Ihan hullua tämä nykymeno.

Sama. Huomaan kyllä jo ekoilla treffeillä onko potentiaalia ja jos on, keskityn siihen ihmiseen. Mutta kuten alapeukuista näkee, ei taida olla kovin yleistä. En deittaile enää ja tämä on iso syy siihen.

Mäkin pitäisin tuota hyvänä, mutta ei siinä ole järkeä nykymaailmassa. Oon tehnyt pari kertaa tuon virheen ja saanut vain huomata, ettei toinen tehnyt samoin. Parempi fiilis jää itselle nyt, kun ei ole ollut enää viaton hölmö.

Minä en edes pystyisi tapailemaan montaa samanaikaisesti, se olisi väkinäistä eikä siinä olisi mitään järkeä. Jos pidän jostain ihmisestä, ei minua silloin edes kiinnosta kukaan muu. Olisi maailman ihaninta jos toinen ajattelisi minusta samalla tavalla, mutta tiedän että niin ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan ja olen vain yksi monista, jonkinlainen varavaihtoehto. Toinen etsii koko ajan jotain parempaa ja sitten tulen kylmästi jätetyksi kun se on löytynyt. Parempi siis unohtaa koko deittailu.

Minä luulin seurustelevani etäsuhteessa. Toiselle se olikin vain pelkkää tapailua, ja hän piti entistä varalla, jos minun kanssani ei onnistuisikaan. Aloin ihmetellä, miksei minua esitelty kavereille eikä sukulaisille. Kuvitteli kai saavansa minusta viikonlopun s-seuraa loppuelämäkseen. Miten ihmiset voi nykyään olla noin tunneköyhiä? Säälittää. Itse en luovu arvoistani.

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymykseen mutta itsellä kyllä menee fiilikset jos saan kuulla että tapailukumppani tapailee myös muita. Nökee vaan sen toisen ihmisen jotenkin eri tavalla sitten. Olen siis myös varmaan hieman vanhanaikainen. En ymmärrä muutoinkaan noita koko kylän ympäri polkemis -juttuja.

Sama täällä. Minusta jo tapailu tarkoittaa, ettei tapailla muita, mutta olenkin varmaan vanhanaikainen.

Kyllä olisin äärimmäisen pettynyt, surullinen ja vihainenkin, jos puoli vuotta tapailemani (tai onko tää nyt seurustelua, en tiedä) mies tapailisi muitakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se, että sovin tapaavani toisen toistamiseen, tarkoittaa sitä, etten samanaikaisesti tapaile muita. On ahdistavaa olla epävarmuudessa toisen tarkoitusperistä. Silloin ei voi aidosti ja avoimesti yrittää luoda tunnesuhdetta toiseen. Ihan hullua tämä nykymeno.

Sama. Huomaan kyllä jo ekoilla treffeillä onko potentiaalia ja jos on, keskityn siihen ihmiseen. Mutta kuten alapeukuista näkee, ei taida olla kovin yleistä. En deittaile enää ja tämä on iso syy siihen.

Mäkin pitäisin tuota hyvänä, mutta ei siinä ole järkeä nykymaailmassa. Oon tehnyt pari kertaa tuon virheen ja saanut vain huomata, ettei toinen tehnyt samoin. Parempi fiilis jää itselle nyt, kun ei ole ollut enää viaton hölmö.

Minä en edes pystyisi tapailemaan montaa samanaikaisesti, se olisi väkinäistä eikä siinä olisi mitään järkeä. Jos pidän jostain ihmisestä, ei minua silloin edes kiinnosta kukaan muu. Olisi maailman ihaninta jos toinen ajattelisi minusta samalla tavalla, mutta tiedän että niin ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan ja olen vain yksi monista, jonkinlainen varavaihtoehto. Toinen etsii koko ajan jotain parempaa ja sitten tulen kylmästi jätetyksi kun se on löytynyt. Parempi siis unohtaa koko deittailu.

Joo, on se vaatinut itsensä kovettamista, että tähän pystyy. Toinen vaihtoehto ois kokonaan luopua parisuhteen etsimisestä, mutta sitäkään en halua. Nykymeno on mitä on. 🙁

En pysty aidosti olemaan ihastunut kuin yhteen kerrallaan. Jos haluan nähdä jotain ihmistä enemmän, ja harrastaa hänen kanssa seksiä, en pysty tapailemaan enää muita. Sanon myös nykyään tämän suoraan. Jos mies tietää tämän, ja silti epäröi keskittyä vain minuun, ja aikoo tapailla muita, asia oli minun puolestani siinä. Tiedän, että mies ei ole minusta riittävän kiinnostunut, ja vaihtaa parempaan heti kun sellainen osuu kohdalle. Tämä on vain elämänkokemusta, noin 40 vuotta erilaista deittailua. Jos mies ei näyttäydy innokkaampana kuin minä, he's just not that into you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymykseen mutta itsellä kyllä menee fiilikset jos saan kuulla että tapailukumppani tapailee myös muita. Nökee vaan sen toisen ihmisen jotenkin eri tavalla sitten. Olen siis myös varmaan hieman vanhanaikainen. En ymmärrä muutoinkaan noita koko kylän ympäri polkemis -juttuja.

Sama täällä. Minusta jo tapailu tarkoittaa, ettei tapailla muita, mutta olenkin varmaan vanhanaikainen.

Kyllä olisin äärimmäisen pettynyt, surullinen ja vihainenkin, jos puoli vuotta tapailemani (tai onko tää nyt seurustelua, en tiedä) mies tapailisi muitakin.

Ap

Tuo kuitenkin on nykyään se todennäköisempi skenaario, että tapailee muita ettekä seurustele, jos sitä ei ole sanottu ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa ei ole fyysistä kontaktia.

Samaa mieltä siinä mielessä, että seksi kuulu vielä tapailuvaiheeseen vaan vasta seurusteluun. Tapaillessa kyllä jo halaillaan ja pussaillaan..

N44

Vierailija kirjoitti:

En pysty aidosti olemaan ihastunut kuin yhteen kerrallaan. Jos haluan nähdä jotain ihmistä enemmän, ja harrastaa hänen kanssa seksiä, en pysty tapailemaan enää muita. Sanon myös nykyään tämän suoraan. Jos mies tietää tämän, ja silti epäröi keskittyä vain minuun, ja aikoo tapailla muita, asia oli minun puolestani siinä. Tiedän, että mies ei ole minusta riittävän kiinnostunut, ja vaihtaa parempaan heti kun sellainen osuu kohdalle. Tämä on vain elämänkokemusta, noin 40 vuotta erilaista deittailua. Jos mies ei näyttäydy innokkaampana kuin minä, he's just not that into you.

Mä taas pelkään, että tuolla metodilla löytäisin jonkin kaksinaismoraalisen passkan, joka tykkää tuollaisesta naisesta, mutta ei ole samankaltainen.

Tapailussa ei panna muita mun mielestä. Eikä tapaillakaan muita. Silti on mahdollisuus lähteä pois koska ei vielä seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa ei panna muita mun mielestä. Eikä tapaillakaan muita. Silti on mahdollisuus lähteä pois koska ei vielä seurustella.

No Herran jestas. Voihan seurustelunkin päättää. Avioliitonkin voi.

Vierailija kirjoitti:

Tapaillessa pannaan muitakin. Seurustellessa vain mies panee enää muita.

Mistä näin outo käsitys? Kumpikaan ei pane muita, ellei niin sovita että suhde on avoin.

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhde on tutustumista toiseen, eikä siinä ole menty vielä sänkyyn. Suhde vakavoituu kun mennään sänkyyn ja siitä alkaa seurustelusuhde.

Noin meillä oli ensin. Kun mentiin seksiä harrastaa niin se muuttui seurusteluksi. Sitä on jatkunut jo vuosia, eikä olla menossa naimisiin saati muuttamassa yhteen. Hyvin on toiminut ja suosittelen. Kumpikin saa pitää oman elämänsä ja molemmat tarvii välillä omaa vapautta. Ollaan aikuisia, ei pieniä lapsia kummallakaan.