Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapailusuhteessa ja meillä on ihan mukavaa, mutta kumpikin haluaa asua omissa asunnoissaan ja toiselle ei tarvitse kertoa omista menemisistään. Se vaan ollaan sovittu, että jos alkaa tapailla jotain toista, niin se sitten kerrotaan. Aluksi tämä oli seksisuhde, mutta nyt ollaan enemmän tekemisissä kuitenkin. 

Mä olen seurustelusuhteessa, ja aiotaan olla kunnes meistä aika jättää. Ei kuitenkaan haluta asua yhdessä, vaan meillä on omat mukavat asunnot. Teemme myös omia juttuja päivän ja viikon aikana, emmekä jatkuvasti raportoi niistä. Ihan selvää tietysti on, että ne "muut jutut" ei sisällä pettämistä ja seksiä muiden ihmisten kanssa. Jos niin haluttaisiin, se pitäisi sopia erikseen. Ollaan kuitenkin puhuttu sekin selväksi, että mitään parinvaihtoja ja kolmen kimppaakaan ei harrasteta. Paras on parisuhteessa puhua ja sopia tällaiset asiat. Jos ei voi puhua edes siitä, seurustellaanko vai ei, on suhde aika kevyt.

En minä ainakaan halua mitää seurustelusuhdetta vaan juuri tuollaisen kevyen tapailusuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu = deittailu. Tapaillaan ihmisiä joiden kohdalla pohditaan voisiko tästä tulla "vakavampaa" eli seurustelua = parisuhde. Ei ole kannattavaa alkaa heti seurustella jos ei tiedä haluaako edes jakaa elämäänsä sen enempää toisen kanssa. Tapailu on tutustumista.

Tapailu muuttuu parisuhteeksi kun siitä sovitaan. Sopiminen on tärkeää koska kukaan ei voi päättää yksin, että nyt me seurustellaan. Tapailun muuttaminen seurusteluksi ei katso aikaa, tapailla voi vaikka vuoden jos se on hitaasti etenevää. Varsinaista seurustelupäätöstä ei tarvita jos suhteen tila ei tarvitse erityisiä päätöksiä vaan keskustelu on enemmän "muutetaanko yhteen" -tyylistä. Seurustelu eli parisuhde on sitä, että sovitaan suhteen säännöistä jollakin tavalla. On tärkeää ja reilua että molemmat tietävät missä mennään ja mikä toiselle on ok ja mikä puolestaan loukkaa.

Esim. itse tapailin reilun puoli vuotta, harrastimme seksiä toistemme ja alussa myös muiden kanssa. Jossain kohtaa sovimme ettemme tapaile muita. Seurusteluksi homma muuttui kun aloimme puhua vakavammin tulevaisuudesta. 1,5 vuoden jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon.

Näinpä, miten sitä edes uskaltaisi alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa jonka on tuntenut vasta vähän aikaa.

Johtuisiko tämä hämmenys tapailu/seurustelu termeistä myös siitä että ennen se kumppani löydettiin paikoista joissa tämän kanssa tuli vietettyä luonnollisesti enemmän aikaa, molemmanpuoleinen kiinnostus kieli siitä että kummatkin haluaa enemmän. Jos ei kiinnostanut niin sitten ei vietetty aikaa sen ihmisen kanssa tai sanottiin lähestymisyrityksiin ei kiitos.

Nykyään sitä tutustumista (eli tapailua) tapahtuu tinderin ja muiden tällaisten kautta vähän eri tahdissa, se alkaa sillä mentaliteetillä että tuo henkilö kiinnostaa. Tapailu on hengaamista sillä ajatuksella että tuo henkilö voisi olla kiva seurustelumielessä, mutta ensin kaveerataan ja katsotaan että millainen se on.

En minäkään, mutta haluan kyllä että tapailukin on sellaista, että ei silloin ei tapailla muita. En pystyisi koskaan luottamaan ja luomaan syvää suhdetta mieheen, joka fiilaa mun lisäksi jotakuta muuta.

Sama juttu. Jos toinen haluaa tapailla muita vielä sen jälkeen kun on tavannut minut, ajattelen sen kertovan suoraan hänen kiinnostuksensa tasosta minua kohtaan. Se ei ole kovin korkealla eikä ainakaan mitään ihastumisen tunteita ole mukana. Kun olen ihastunut, minua ei ihan luonnostaan kiinnosta enää kukaan muu vaan haluan keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ja se ihastuminen tulee kyllä jo ekalla tapaamisella jos on tullakseen. Tätä samaa odotan toiselta. Suhde on täysin epätasapainoinen eikä sille voi kunnolla antautua, jos toinen on mukana sellaisella kattellaan-meiningillä ja selaa edelleen tinderiä, siinä missä itse on jo piilottanut profiilinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapailusuhteessa ja meillä on ihan mukavaa, mutta kumpikin haluaa asua omissa asunnoissaan ja toiselle ei tarvitse kertoa omista menemisistään. Se vaan ollaan sovittu, että jos alkaa tapailla jotain toista, niin se sitten kerrotaan. Aluksi tämä oli seksisuhde, mutta nyt ollaan enemmän tekemisissä kuitenkin. 

Mä olen seurustelusuhteessa, ja aiotaan olla kunnes meistä aika jättää. Ei kuitenkaan haluta asua yhdessä, vaan meillä on omat mukavat asunnot. Teemme myös omia juttuja päivän ja viikon aikana, emmekä jatkuvasti raportoi niistä. Ihan selvää tietysti on, että ne "muut jutut" ei sisällä pettämistä ja seksiä muiden ihmisten kanssa. Jos niin haluttaisiin, se pitäisi sopia erikseen. Ollaan kuitenkin puhuttu sekin selväksi, että mitään parinvaihtoja ja kolmen kimppaakaan ei harrasteta. Paras on parisuhteessa puhua ja sopia tällaiset asiat. Jos ei voi puhua edes siitä, seurustellaanko vai ei, on suhde aika kevyt.

Niin seurustelusuhteessa mietitään tulevaisuutta kuten te aiotte olla yhdessä kunne teistä aika jättää vaikka ette asu yhdessä. Tapailusuhteessa mennään päivä kerrallaan eikä mietitä mitään tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapailusuhteessa ja meillä on ihan mukavaa, mutta kumpikin haluaa asua omissa asunnoissaan ja toiselle ei tarvitse kertoa omista menemisistään. Se vaan ollaan sovittu, että jos alkaa tapailla jotain toista, niin se sitten kerrotaan. Aluksi tämä oli seksisuhde, mutta nyt ollaan enemmän tekemisissä kuitenkin. 

Mä olen seurustelusuhteessa, ja aiotaan olla kunnes meistä aika jättää. Ei kuitenkaan haluta asua yhdessä, vaan meillä on omat mukavat asunnot. Teemme myös omia juttuja päivän ja viikon aikana, emmekä jatkuvasti raportoi niistä. Ihan selvää tietysti on, että ne "muut jutut" ei sisällä pettämistä ja seksiä muiden ihmisten kanssa. Jos niin haluttaisiin, se pitäisi sopia erikseen. Ollaan kuitenkin puhuttu sekin selväksi, että mitään parinvaihtoja ja kolmen kimppaakaan ei harrasteta. Paras on parisuhteessa puhua ja sopia tällaiset asiat. Jos ei voi puhua edes siitä, seurustellaanko vai ei, on suhde aika kevyt.

Niin seurustelusuhteessa mietitään tulevaisuutta kuten te aiotte olla yhdessä kunne teistä aika jättää vaikka ette asu yhdessä. Tapailusuhteessa mennään päivä kerrallaan eikä mietitä mitään tulevaisuutta. 

No ei seurustelussa tarvitse miettiä tulevaisuutta. Koululaisetkin seurustelevat, ja se harvoin johtaa mihinkään. Toki seurustelussa tulevaisuutta voidaan miettiä, mutta ei välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapailusuhteessa ja meillä on ihan mukavaa, mutta kumpikin haluaa asua omissa asunnoissaan ja toiselle ei tarvitse kertoa omista menemisistään. Se vaan ollaan sovittu, että jos alkaa tapailla jotain toista, niin se sitten kerrotaan. Aluksi tämä oli seksisuhde, mutta nyt ollaan enemmän tekemisissä kuitenkin. 

Mä olen seurustelusuhteessa, ja aiotaan olla kunnes meistä aika jättää. Ei kuitenkaan haluta asua yhdessä, vaan meillä on omat mukavat asunnot. Teemme myös omia juttuja päivän ja viikon aikana, emmekä jatkuvasti raportoi niistä. Ihan selvää tietysti on, että ne "muut jutut" ei sisällä pettämistä ja seksiä muiden ihmisten kanssa. Jos niin haluttaisiin, se pitäisi sopia erikseen. Ollaan kuitenkin puhuttu sekin selväksi, että mitään parinvaihtoja ja kolmen kimppaakaan ei harrasteta. Paras on parisuhteessa puhua ja sopia tällaiset asiat. Jos ei voi puhua edes siitä, seurustellaanko vai ei, on suhde aika kevyt.

Niin seurustelusuhteessa mietitään tulevaisuutta kuten te aiotte olla yhdessä kunne teistä aika jättää vaikka ette asu yhdessä. Tapailusuhteessa mennään päivä kerrallaan eikä mietitä mitään tulevaisuutta. 

No ei seurustelussa tarvitse miettiä tulevaisuutta. Koululaisetkin seurustelevat, ja se harvoin johtaa mihinkään. Toki seurustelussa tulevaisuutta voidaan miettiä, mutta ei välttämättä.

Olette kuitenkin päättäneet olla yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea määritellä täsmällisesti, mutta jossain vaiheessa jäi pois sellainen "testaamisen" tai "kattelun" tunne. Ei ole se yksi, jota tapailee ja miettii onko sopiva, vaan seurustelee, ei tee vertailua vaan on sen yhden kanssa sitoutuneesti.

Toisaalta en tiedä mikä oma suhteenikaan on, ei olla naimisissa eikä asuta yhdessä, mutta puolin ja toisin on ihan selvää että homma on nyt tässä. Itselläni on (joo kauheaa kyllä) sitoutuneempi olo kuin aikanaan avioliitossa. Seurustelen mutta se tuntuu kovin löyhältä ilmaisulta siihen, miten olennaisesti kumppani on osa elämääni.

Kuvailemaasi suhdetta sanotaan erillissuhteeksi. Ollaan sitoutuneita toisiinsa kuten avio tai avoliitossa, mutta asutaan erillään.

Vierailija kirjoitti:

Kun suhde on muuttunut intiimiksi niin silloin se on seurustelua eikä enää pelkkää tapailua. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkien mielestä tuo intiimisyys merkitse mitään. Osa ihmisistä ei pidä seksiä sitoutumisen merkkinä vaan se merkitsee heille yhtä vähän kuin kättely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhde on muuttunut intiimiksi niin silloin se on seurustelua eikä enää pelkkää tapailua. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkien mielestä tuo intiimisyys merkitse mitään. Osa ihmisistä ei pidä seksiä sitoutumisen merkkinä vaan se merkitsee heille yhtä vähän kuin kättely.

Niin onhan noita pelkkiä seksisuhteitakin. Tapailusuhteessa tehdään jotain muutakin ja sitten vasta tulee seurustelusuhde, jossa sitoudutaan toisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sanan seurustelu merkitys on tainnut muuttua. Ei se ennen mitään sitoutumista ole tarkoittanut, sen sai lopettaa heti kun halusi. Ja just se deittailu oli seurustelua. Ja oli itsestäänselvä oletus, ettei treffeille mennä, ellei ihastumista jo ole.

Tietysti netti/Tinder-treffien yleistyminen on muuttanut asiaa jonkin verran. Mutta kyllähän nykyäänkin suurin osa ihastuu koulu/opiskelu/työ/harrastuskaveriin, ja alkaa ihan perinteinen seurustelu.

Kyllä metoo ja tinder on muuttaneet tilannetta. Metoo sai naiset luulemaan, että heillä on oikeus loukkaantua tai jopa kokea itsensä uhatuksi, jos tuttu mies pyytää treffeille mutta nainen itse ei olekaan miehestä kiinnostunut. Lisäksi tinder on saanut nsiset ajattelemaan, että joka naisen on mahdollista saada oma 4/5 panochad, siellähän ne odottaa tinderissä. Ei kannata tyytyä harrastuskaveriin tai muuhunkaan naapurinpoikaan.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanan seurustelu merkitys on tainnut muuttua. Ei se ennen mitään sitoutumista ole tarkoittanut, sen sai lopettaa heti kun halusi. Ja just se deittailu oli seurustelua. Ja oli itsestäänselvä oletus, ettei treffeille mennä, ellei ihastumista jo ole.

Tietysti netti/Tinder-treffien yleistyminen on muuttanut asiaa jonkin verran. Mutta kyllähän nykyäänkin suurin osa ihastuu koulu/opiskelu/työ/harrastuskaveriin, ja alkaa ihan perinteinen seurustelu.

Kyllä metoo ja tinder on muuttaneet tilannetta. Metoo sai naiset luulemaan, että heillä on oikeus loukkaantua tai jopa kokea itsensä uhatuksi, jos tuttu mies pyytää treffeille mutta nainen itse ei olekaan miehestä kiinnostunut. Lisäksi tinder on saanut nsiset ajattelemaan, että joka naisen on mahdollista saada oma 4/5 panochad, siellähän ne odottaa tinderissä. Ei kannata tyytyä harrastuskaveriin tai muuhunkaan naapurinpoikaan.

M/40

Höpö höpö. Mies, joka ajattelee me toosta noin, on sielultaan (jos ei käytännössäkin) ahdistelija. Normaali mies kyllä tuntee ahdistelun ja treffeille pyytämisen eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu = deittailu. Tapaillaan ihmisiä joiden kohdalla pohditaan voisiko tästä tulla "vakavampaa" eli seurustelua = parisuhde. Ei ole kannattavaa alkaa heti seurustella jos ei tiedä haluaako edes jakaa elämäänsä sen enempää toisen kanssa. Tapailu on tutustumista.

Tapailu muuttuu parisuhteeksi kun siitä sovitaan. Sopiminen on tärkeää koska kukaan ei voi päättää yksin, että nyt me seurustellaan. Tapailun muuttaminen seurusteluksi ei katso aikaa, tapailla voi vaikka vuoden jos se on hitaasti etenevää. Varsinaista seurustelupäätöstä ei tarvita jos suhteen tila ei tarvitse erityisiä päätöksiä vaan keskustelu on enemmän "muutetaanko yhteen" -tyylistä. Seurustelu eli parisuhde on sitä, että sovitaan suhteen säännöistä jollakin tavalla. On tärkeää ja reilua että molemmat tietävät missä mennään ja mikä toiselle on ok ja mikä puolestaan loukkaa.

Esim. itse tapailin reilun puoli vuotta, harrastimme seksiä toistemme ja alussa myös muiden kanssa. Jossain kohtaa sovimme ettemme tapaile muita. Seurusteluksi homma muuttui kun aloimme puhua vakavammin tulevaisuudesta. 1,5 vuoden jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon.

Näinpä, miten sitä edes uskaltaisi alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa jonka on tuntenut vasta vähän aikaa.

Johtuisiko tämä hämmenys tapailu/seurustelu termeistä myös siitä että ennen se kumppani löydettiin paikoista joissa tämän kanssa tuli vietettyä luonnollisesti enemmän aikaa, molemmanpuoleinen kiinnostus kieli siitä että kummatkin haluaa enemmän. Jos ei kiinnostanut niin sitten ei vietetty aikaa sen ihmisen kanssa tai sanottiin lähestymisyrityksiin ei kiitos.

Nykyään sitä tutustumista (eli tapailua) tapahtuu tinderin ja muiden tällaisten kautta vähän eri tahdissa, se alkaa sillä mentaliteetillä että tuo henkilö kiinnostaa. Tapailu on hengaamista sillä ajatuksella että tuo henkilö voisi olla kiva seurustelumielessä, mutta ensin kaveerataan ja katsotaan että millainen se on.

En minäkään, mutta haluan kyllä että tapailukin on sellaista, että ei silloin ei tapailla muita. En pystyisi koskaan luottamaan ja luomaan syvää suhdetta mieheen, joka fiilaa mun lisäksi jotakuta muuta.

Sama juttu. Jos toinen haluaa tapailla muita vielä sen jälkeen kun on tavannut minut, ajattelen sen kertovan suoraan hänen kiinnostuksensa tasosta minua kohtaan. Se ei ole kovin korkealla eikä ainakaan mitään ihastumisen tunteita ole mukana. Kun olen ihastunut, minua ei ihan luonnostaan kiinnosta enää kukaan muu vaan haluan keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ja se ihastuminen tulee kyllä jo ekalla tapaamisella jos on tullakseen. Tätä samaa odotan toiselta. Suhde on täysin epätasapainoinen eikä sille voi kunnolla antautua, jos toinen on mukana sellaisella kattellaan-meiningillä ja selaa edelleen tinderiä, siinä missä itse on jo piilottanut profiilinsa.

Miten voi ihastua noin nopeasti? Tulee sellainen olo että sekin tarkoittaa nyt eri ihmisille eri asioita. Eihän ekalla tapaamisella vielä edes tunneta sitä ihmistä, mihin siinä voi ihastua?

Tapaillessa vielä mietitään, onko toinen sellainen, että olisi valmis olemaan hänen kanssaan hamaan loppuun saakka. Seurustelu on jo viemässä sinne hamaan loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu = deittailu. Tapaillaan ihmisiä joiden kohdalla pohditaan voisiko tästä tulla "vakavampaa" eli seurustelua = parisuhde. Ei ole kannattavaa alkaa heti seurustella jos ei tiedä haluaako edes jakaa elämäänsä sen enempää toisen kanssa. Tapailu on tutustumista.

Tapailu muuttuu parisuhteeksi kun siitä sovitaan. Sopiminen on tärkeää koska kukaan ei voi päättää yksin, että nyt me seurustellaan. Tapailun muuttaminen seurusteluksi ei katso aikaa, tapailla voi vaikka vuoden jos se on hitaasti etenevää. Varsinaista seurustelupäätöstä ei tarvita jos suhteen tila ei tarvitse erityisiä päätöksiä vaan keskustelu on enemmän "muutetaanko yhteen" -tyylistä. Seurustelu eli parisuhde on sitä, että sovitaan suhteen säännöistä jollakin tavalla. On tärkeää ja reilua että molemmat tietävät missä mennään ja mikä toiselle on ok ja mikä puolestaan loukkaa.

Esim. itse tapailin reilun puoli vuotta, harrastimme seksiä toistemme ja alussa myös muiden kanssa. Jossain kohtaa sovimme ettemme tapaile muita. Seurusteluksi homma muuttui kun aloimme puhua vakavammin tulevaisuudesta. 1,5 vuoden jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon.

Näinpä, miten sitä edes uskaltaisi alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa jonka on tuntenut vasta vähän aikaa.

Johtuisiko tämä hämmenys tapailu/seurustelu termeistä myös siitä että ennen se kumppani löydettiin paikoista joissa tämän kanssa tuli vietettyä luonnollisesti enemmän aikaa, molemmanpuoleinen kiinnostus kieli siitä että kummatkin haluaa enemmän. Jos ei kiinnostanut niin sitten ei vietetty aikaa sen ihmisen kanssa tai sanottiin lähestymisyrityksiin ei kiitos.

Nykyään sitä tutustumista (eli tapailua) tapahtuu tinderin ja muiden tällaisten kautta vähän eri tahdissa, se alkaa sillä mentaliteetillä että tuo henkilö kiinnostaa. Tapailu on hengaamista sillä ajatuksella että tuo henkilö voisi olla kiva seurustelumielessä, mutta ensin kaveerataan ja katsotaan että millainen se on.

En minäkään, mutta haluan kyllä että tapailukin on sellaista, että ei silloin ei tapailla muita. En pystyisi koskaan luottamaan ja luomaan syvää suhdetta mieheen, joka fiilaa mun lisäksi jotakuta muuta.

Sama juttu. Jos toinen haluaa tapailla muita vielä sen jälkeen kun on tavannut minut, ajattelen sen kertovan suoraan hänen kiinnostuksensa tasosta minua kohtaan. Se ei ole kovin korkealla eikä ainakaan mitään ihastumisen tunteita ole mukana. Kun olen ihastunut, minua ei ihan luonnostaan kiinnosta enää kukaan muu vaan haluan keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ja se ihastuminen tulee kyllä jo ekalla tapaamisella jos on tullakseen. Tätä samaa odotan toiselta. Suhde on täysin epätasapainoinen eikä sille voi kunnolla antautua, jos toinen on mukana sellaisella kattellaan-meiningillä ja selaa edelleen tinderiä, siinä missä itse on jo piilottanut profiilinsa.

Miten voi ihastua noin nopeasti? Tulee sellainen olo että sekin tarkoittaa nyt eri ihmisille eri asioita. Eihän ekalla tapaamisella vielä edes tunneta sitä ihmistä, mihin siinä voi ihastua?

Kyllähän ensimmäisillä treffeillä yleensä jo jonkin verran tutustutaan. Jos persoona ja ulkoinen olemus miellyttää ja välillä on kemiaa, ei siihen muuta tarvita. Jos et ole kokenut niin voi ehkä olla vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Sanan seurustelu merkitys on tainnut muuttua. Ei se ennen mitään sitoutumista ole tarkoittanut, sen sai lopettaa heti kun halusi. Ja just se deittailu oli seurustelua. Ja oli itsestäänselvä oletus, ettei treffeille mennä, ellei ihastumista jo ole.

Tietysti netti/Tinder-treffien yleistyminen on muuttanut asiaa jonkin verran. Mutta kyllähän nykyäänkin suurin osa ihastuu koulu/opiskelu/työ/harrastuskaveriin, ja alkaa ihan perinteinen seurustelu.

Jeps, tänne on nyt saatu vähän sitä samaa sosiaalisuutta mikä esim jenkeissä on ollut aina normia eli ulkona/syömässä käydään matalalla kynnyksellä ilman sen kummempaa kiinnostusta/ihastusta tai odotuksiakaan. 

Jostain syystä tuohon kevyeen tapailuun on vaan Suomessa sotkettu (irto)seksi vaikka meillä on sitä varten jo yhdenillanjututkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhde on muuttunut intiimiksi niin silloin se on seurustelua eikä enää pelkkää tapailua. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkien mielestä tuo intiimisyys merkitse mitään. Osa ihmisistä ei pidä seksiä sitoutumisen merkkinä vaan se merkitsee heille yhtä vähän kuin kättely.

Niin onhan noita pelkkiä seksisuhteitakin. Tapailusuhteessa tehdään jotain muutakin ja sitten vasta tulee seurustelusuhde, jossa sitoudutaan toisiin. 

Mä en ymmärrä yhtään miksi yhdenyönjuttujen ja seksisuhteiden lisäksi vielä tapailuvaiheenkin pitäisi sisältää seksiä, mutta sitoutuminen yhteen kumppaniin ja normaali parisuhde jossa harrastetaan seksiä on ihan no-no.

Miksi irtoseksi on se minkä ympärillä kaiken halutaan pyörivän?

Ja ei, en ole kieltämässä sitä keneltäkään vaan en vain tajua että miksi nuo yhdenillanjutut ja panosuhteet ei riitä parisuhteen ulkopuolista eli irtoseksiä haluaville? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhde on muuttunut intiimiksi niin silloin se on seurustelua eikä enää pelkkää tapailua. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkien mielestä tuo intiimisyys merkitse mitään. Osa ihmisistä ei pidä seksiä sitoutumisen merkkinä vaan se merkitsee heille yhtä vähän kuin kättely.

Niin onhan noita pelkkiä seksisuhteitakin. Tapailusuhteessa tehdään jotain muutakin ja sitten vasta tulee seurustelusuhde, jossa sitoudutaan toisiin. 

Mä en ymmärrä yhtään miksi yhdenyönjuttujen ja seksisuhteiden lisäksi vielä tapailuvaiheenkin pitäisi sisältää seksiä, mutta sitoutuminen yhteen kumppaniin ja normaali parisuhde jossa harrastetaan seksiä on ihan no-no.

Miksi irtoseksi on se minkä ympärillä kaiken halutaan pyörivän?

Ja ei, en ole kieltämässä sitä keneltäkään vaan en vain tajua että miksi nuo yhdenillanjutut ja panosuhteet ei riitä parisuhteen ulkopuolista eli irtoseksiä haluaville? 

Jotkut haluaa, että on sitä kaverillisuutta, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä seksin lisäksi. Eli suhde ei keskity seksiin, vaikka sitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun suhde on muuttunut intiimiksi niin silloin se on seurustelua eikä enää pelkkää tapailua. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei kaikkien mielestä tuo intiimisyys merkitse mitään. Osa ihmisistä ei pidä seksiä sitoutumisen merkkinä vaan se merkitsee heille yhtä vähän kuin kättely.

Niin onhan noita pelkkiä seksisuhteitakin. Tapailusuhteessa tehdään jotain muutakin ja sitten vasta tulee seurustelusuhde, jossa sitoudutaan toisiin. 

Mä en ymmärrä yhtään miksi yhdenyönjuttujen ja seksisuhteiden lisäksi vielä tapailuvaiheenkin pitäisi sisältää seksiä, mutta sitoutuminen yhteen kumppaniin ja normaali parisuhde jossa harrastetaan seksiä on ihan no-no.

Miksi irtoseksi on se minkä ympärillä kaiken halutaan pyörivän?

Ja ei, en ole kieltämässä sitä keneltäkään vaan en vain tajua että miksi nuo yhdenillanjutut ja panosuhteet ei riitä parisuhteen ulkopuolista eli irtoseksiä haluaville? 

Olen käsittänyt että tapailuvaiheen pitää sisältää seksiä siksi, että kumppani pitää päästä testaamaan. Kun ei vielä seurustella vaan vain "tapaillaan", voi testailla muitakin samalla ja pitää oven raollaan paremman varalle, jos sellainen sittenkin löytyisi.

Henk.koht. minua ällöttää tämä meininki, mutta sellaista se on.

Karkeasti sanoisin että, "tapailussa" "huijataan" jompaakumpaa.

Tapailla = tavata jkta seurustelutarkoituksessa. 

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/tapailla 

Eli ei mitään eroa

En tiedä eikä kiinnosta.

Ikinä en kehtaisi kertoa kenellekään olevani jossain ihmeen ”tapailusuhteessa”, enkä tietenkään sitten sellaisia harrastakaan.

Aivan typerä termi enkä ymmärrä miksi kukaan moista harrastaa.

N28