Mistä mies- tai naisihanteesi on peräisin?

Ei ainakaan muistuta isää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan muistuta isää.

Varmaan aika yleinen tuo, että mennään vanhempien kautta hyvässä tai pahassa. "Ei ainakaan muistuta isää tai äitiä." Ap

Ei minulla ole koskaan ollut ihannetta tai mitään listoja miehille. Kun kohtaa ihmisen, joka kolahtaa intuitiivisesti niin se on ollut menoa. Miehet ovat aina olleet kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonallisuuksia erilaisine arvoineen. Olen ollut nyt naimisissa 20- vuotta saman kanssa.

Minulla on aika selkeä ihanne ja aina kiinnostun hyvin samankaltaisista miehistä (tummapiirteinen ja erityisesti kasvonpiirteet samankaltaiset), mutta en kyllä tiedä mistä ihanne on peräisin. Ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut.

Kiinnostuin ennen mahdottomista miehistä eli siis miehistä, joista tiesi ettei siitä mitään tule ja nuorena menin lähinnä ulkonäkö edellä. Pidin ruskeista hiuksista ja silmistä ja hoikkuudesta. Kasvoin aikuiseksi ja käsittelin kiintymyssuhdeongelmani ja pariuduin vaalean miehen kanssa, joka on turvallinen, luotettava ja rehellinen. Aikaisemmin hain ulkonäöstä isääni muistuttavia ominaisuuksia. Näillä miehillä ei sitten ollut sitä rehellisyyttä ja luotettavuutta niin kuin isälläni. Kiintymyssuhdeongelma johtui siitä, että isäni oli torjuva silloin kun olin ihan pieni, vaikka hän onkin ehdottoman luotettava mies.

Vaikea sanoa. Ihanteeni vastakohta on hintelä, kimittävä, tyhmähkö tosikko, joten miesihanteeni lienee syntynyt oman sukuni miesten mallin mukaan: roteva, miehekäs, älykäs ja huumorintajuinen. Meillä muuten naiset ovat tietysti samaa kaliiperia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole koskaan ollut ihannetta tai mitään listoja miehille. Kun kohtaa ihmisen, joka kolahtaa intuitiivisesti niin se on ollut menoa. Miehet ovat aina olleet kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonallisuuksia erilaisine arvoineen. Olen ollut nyt naimisissa 20- vuotta saman kanssa.

Ei minullakaan mitään listoja ole ollut enkä ole koskaan nettideittaillut. Ulkopuolinen ihminen huomautti mulle, että kaikki miehesi ovat samannäköisiä, jolloin itse tajusin asian. Mun mielestä he eivät olleet samanlaisia, joten en huomannut, että muistuttavat toisiaan ulkoisesti todella paljon. Ap

Itseäni ohjaa valistusajan ja humanismin ihmisihanne. Ei ole juuri erityistä mies- tai naisihannetta. Omissa vakavissa ihmissuhteissani naiset ovat olleet hyvin erilaisia fyysisiltä ominaisuuksiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin ennen mahdottomista miehistä eli siis miehistä, joista tiesi ettei siitä mitään tule ja nuorena menin lähinnä ulkonäkö edellä. Pidin ruskeista hiuksista ja silmistä ja hoikkuudesta. Kasvoin aikuiseksi ja käsittelin kiintymyssuhdeongelmani ja pariuduin vaalean miehen kanssa, joka on turvallinen, luotettava ja rehellinen. Aikaisemmin hain ulkonäöstä isääni muistuttavia ominaisuuksia. Näillä miehillä ei sitten ollut sitä rehellisyyttä ja luotettavuutta niin kuin isälläni. Kiintymyssuhdeongelma johtui siitä, että isäni oli torjuva silloin kun olin ihan pieni, vaikka hän onkin ehdottoman luotettava mies.

Mielenkiintoista, hienovireinen analyysi. Aloin juuri pohtia mikä osuus isällä tai suvun miehillä on miesmakuuni, mutta en löytänyt yhteyttä. Osittain siksi tein aloituksen, että kuulisin tämäntyylisiä kertomuksia ja voisin miettiä mistä kohdallani on kysymys perhekonstellaation suhteen. Ap

Monimutkaiset psykologiset ja biologiset asiat sen määrittävät, minkälaiset tyypit vetävät puoleensa. Ei sitä välttämättä osaa selittää ja tiedosta.

Minä olen ollut enemmän "nörttien" perään, mikä on todennäköisesti tullut isästäni. Isäni on oikeasti älykäs ja tiennyt melkein kaiken jos jotain on kysynyt. Ulkonäöllisesti enemmän sitten äidin suvun puolelta, jossa ollaan pitkiä, hoikkia (vaikka olisi lihaksia) ja luonnonblondeja sinisine silmineen.

Tosin sitten on näitä täysin noiden vastakohtaihastuksia, jotka ovat yleensä niitä porukan sosiaalisimpia. Olen itse hiljainen ja jokin siinä "kaikkien kaveruudessa" vetää puoleensa, vaikka olisivatkin vähän tyhmiä ja ulkonäöllisesti eivät niin vetäviä. Tosin näissä on yleensä käynyt niin, että ovat esittäneet jonkun todella typerän mielipiteen ja ihastus lakannut kuin seinään.

Pelkään pahoin, että veljestäni :D

En ole ikinä uskonut tuohon, että naiset viehättyisivät isäänsä muistuttavista miehistä, koska itse en ole koskaan tuntenut vähäisintäkään vetoa isääni muistuttavia miehiä kohtaan. He ovat isällisiä hahmoja, heidän kanssaan voi tuntea olonsa turvalliseksi, mutta he eivät kiinnosta lainkaan seksuaalisessa mielessä.

Mutta sitten luin jostain, että veli on itse asiassa tytöille usein tärkein esimerkki vastakkaisesta sukupuolesta. Veljen kanssa tulee vietettyä paljon enemmän aikaa kuin isän ja veli on tasaveroisempi kumppani kuin vanhempi.

Oma veljeni tulee enemmän äitini sukuun ja on ruuminrakenteeltaan ja väritykseltään aivan erilainen kuin isäni suvun miehet. Olen aina arvostanut hänen tyyppisiään miehiä.

Monessa suvussahan isä ja veli voivat edustaa samaa miestyyppiä fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja sen takia voi virheellisesti ajatella, että olisi viehättynyt isänsä tyyppisistä miehistä, vaikka oikeasti veli on se, joka on tehnyt kyseisen miestyypin vetovoimaiseksi. 

Aamulla kävin rippikoulussa.

Meitä kysyttiin kirjoittamaan

paperille naisihanteemme.

Veljeni kirjoitti 'pieni ja hikinen'

minä kirjoitin 'tumma ja tulinen'.

Meidät kutsuttiin puhutteluun...

Vierailija kirjoitti:

Pelkään pahoin, että veljestäni :D

En ole ikinä uskonut tuohon, että naiset viehättyisivät isäänsä muistuttavista miehistä, koska itse en ole koskaan tuntenut vähäisintäkään vetoa isääni muistuttavia miehiä kohtaan. He ovat isällisiä hahmoja, heidän kanssaan voi tuntea olonsa turvalliseksi, mutta he eivät kiinnosta lainkaan seksuaalisessa mielessä.

Mutta sitten luin jostain, että veli on itse asiassa tytöille usein tärkein esimerkki vastakkaisesta sukupuolesta. Veljen kanssa tulee vietettyä paljon enemmän aikaa kuin isän ja veli on tasaveroisempi kumppani kuin vanhempi.

Oma veljeni tulee enemmän äitini sukuun ja on ruuminrakenteeltaan ja väritykseltään aivan erilainen kuin isäni suvun miehet. Olen aina arvostanut hänen tyyppisiään miehiä.

Monessa suvussahan isä ja veli voivat edustaa samaa miestyyppiä fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja sen takia voi virheellisesti ajatella, että olisi viehättynyt isänsä tyyppisistä miehistä, vaikka oikeasti veli on se, joka on tehnyt kyseisen miestyypin vetovoimaiseksi. 

Mielenkiintoista, tuota en ollut tiennytkään. Kuulostaa loogiselta. Mahtaakohan päteä myös siskojen kohdalla? Sinulla on siis hyvä ja mutkaton suhde veljeesi? Isoveli vai pikkuveli? Itse en tunnista tuollaistakaan yhteyttä, vaikkeivat välit mitenkään huonot ole muihin suvun miehiin kuin isään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään pahoin, että veljestäni :D

En ole ikinä uskonut tuohon, että naiset viehättyisivät isäänsä muistuttavista miehistä, koska itse en ole koskaan tuntenut vähäisintäkään vetoa isääni muistuttavia miehiä kohtaan. He ovat isällisiä hahmoja, heidän kanssaan voi tuntea olonsa turvalliseksi, mutta he eivät kiinnosta lainkaan seksuaalisessa mielessä.

Mutta sitten luin jostain, että veli on itse asiassa tytöille usein tärkein esimerkki vastakkaisesta sukupuolesta. Veljen kanssa tulee vietettyä paljon enemmän aikaa kuin isän ja veli on tasaveroisempi kumppani kuin vanhempi.

Oma veljeni tulee enemmän äitini sukuun ja on ruuminrakenteeltaan ja väritykseltään aivan erilainen kuin isäni suvun miehet. Olen aina arvostanut hänen tyyppisiään miehiä.

Monessa suvussahan isä ja veli voivat edustaa samaa miestyyppiä fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja sen takia voi virheellisesti ajatella, että olisi viehättynyt isänsä tyyppisistä miehistä, vaikka oikeasti veli on se, joka on tehnyt kyseisen miestyypin vetovoimaiseksi. 

Mielenkiintoista, tuota en ollut tiennytkään. Kuulostaa loogiselta. Mahtaakohan päteä myös siskojen kohdalla? Sinulla on siis hyvä ja mutkaton suhde veljeesi? Isoveli vai pikkuveli? Itse en tunnista tuollaistakaan yhteyttä, vaikkeivat välit mitenkään huonot ole muihin suvun miehiin kuin isään. Ap

Olen onnekas ja minulla on oikein hyvät välit sekä isääni että veljeeni :) Isoveli on kyseessä, pari vuotta vanhempi. Olimme varsinkin ennen kouluikää kuin peppu ja paita.

Voisi kuvitella, että pätisi myös siskojen kohdalla

Vierailija kirjoitti:

Monimutkaiset psykologiset ja biologiset asiat sen määrittävät, minkälaiset tyypit vetävät puoleensa. Ei sitä välttämättä osaa selittää ja tiedosta.

Varsinkin biologisia preferenssejä ei voi tietää ennen kuin saa tietoa. Psykodynaamisista vaikutuksista voi kyllä jotain saada tietää, vaikka ihminen on itsensä edessä vähän kuin katsoisi suurta taulua 10 cm päästä. Läheltä kokonaisuutta on vaikea hahmottaa, mutta iän myötä se helpottuu ja on yksilöllistä kuinka pitkälle itsetutkiskelussa uskaltaa mennä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika selkeä ihanne ja aina kiinnostun hyvin samankaltaisista miehistä (tummapiirteinen ja erityisesti kasvonpiirteet samankaltaiset), mutta en kyllä tiedä mistä ihanne on peräisin. Ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut.

Niin ja nyt kun mietin, myös persoonissa on paljon samaa. En ole koskaan kiinnostunut itevarmoista, sosiaalisista ja puheliaista ekstroverteista, vaan hiljainen ja jopa ujohko introvertti vetoaa enemmän. Ihannettani (ulkonäkö + persoona) vastaavia miehiä ei ole paljoa, mutta kun sellainen osuu kohdalle, menee jalat alta.

Mä sanon suoraan että mä kunnioitan ja arvostan veljeäni ihan hemmetisti. Hän on kova tekemään töitä, arvostaa vaimoaan ja perhettään ja tekis ihan mitä tahansa heidän takiaan. Ihan kuten isämmekin aikoinaan. Joskus sanoin kaverillekin että kunpa löytäisin veljeni kaltaisen miehen itselleni. Sain lapsuuden kodista turvallisen ja aivan ihanteellisen mallin miehestä ja naisesta, silti mä oon ajautunut täysin vastakohtaisiin suhteisiin.

Mun miehillä ei ole ollut kyllä mitään ulkoista yhteistä nimittäjää mutta sitäkin varmempaa on, että mä en edes kiinnostu jos tyypillä ei ole jonkin sortin diagnoosia. Oon jo yläasteesta lähtien vetänyt puoleeni mm masentuneita ja päihdeongelmaisia. Jos musta joku kiinnostuu niin sillä on varmasti jotain ongelmia. Oon jo luovuttanut sen suhteen että ikinä löytäisin semmosen tasapainoisen ja normaalin ihmisen rinnalleni.

Isäni ja sisareni kuoli kun olin teini, jouduin muuttamaan 16v omilleen, lienee mulle jäänyt jotain traumoja ja haen itse alitajuisesti pelastettavia ihmisiä?

Muistaakseni joku tutkimus oli jossa sanottiin naisen hakevan isänsä kaltaista kumppania ja miehen siskoaan muistuttavaa.

Kyllä varmaan isälläni on vaikutusta ollut niin persoonan kuin ulkonäön puolesta. Pitkät, hoikat, kapeakasvoiset, sarkastiset introvertit veoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika selkeä ihanne ja aina kiinnostun hyvin samankaltaisista miehistä (tummapiirteinen ja erityisesti kasvonpiirteet samankaltaiset), mutta en kyllä tiedä mistä ihanne on peräisin. Ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut.

Niin ja nyt kun mietin, myös persoonissa on paljon samaa. En ole koskaan kiinnostunut itevarmoista, sosiaalisista ja puheliaista ekstroverteista, vaan hiljainen ja jopa ujohko introvertti vetoaa enemmän. Ihannettani (ulkonäkö + persoona) vastaavia miehiä ei ole paljoa, mutta kun sellainen osuu kohdalle, menee jalat alta.

Niin, ehkä tuo on osoitus juuri siitä, että tietty miesihanne on olemassa. Minäkin koen, että miehestä "erittyvä" olemus vie jalat alta, kun hän vastaa omaa miestyyppiä, mutta hyvin harvoin tapaan sellaisia miehiä (pelkästään ulkonäköäkin ajatellen), koska sellaisia miehiä on aika vähän (minulla on tiettyjä vähän outojakin fetissejä ulkonäön suhteen, jotka jokaisella poikaystävällä ja aviomiehelläni on ollut). Ap