"toisen kierroksen" parisuhteet, kertokaa kokemuksia
Pohdin tässä, että voiko ensimmäisen pitkän avioliiton/suhteen jälkeinen uusi puoliso päästä koskaan tärkeämpään ja merkityksellisempään asemaan kuin tämä ensimmäinen. Kertokaa varsinkin miehet, jotka olette jo kerran eronneet ja löytäneet uuden puolison. Itse missasin ns. ekan kierroksen ja tarjolla olis nyt sitten iän puolesta jo vähintään kerran eronneita ja varsinkin yks ihana mies kiinnostelis oikein kovasti. Mietin vaan, että jos itse heittäydyn tähän täysillä mukaan ja sitten mulla ei kuitenkaan lähtökohtaisesti olis edes mahdollista päästä kaikkein merkityksellisimmän rakkauden asemaan. Ymmärtääköhän kukaan mitä yritän ajaa takaa? Kyse ei siis ole mustasukkaisuudesta eikä varsinaisesti huonosta itsetunnostakaan, vaan yritän ajaan sitä takaa, että voinko ns. toisella kierroksella rakastua kovemmin kuin koskaan ennen. Tää kuulostaa kirjotettuna ihan typerältä, toivottavasti joku saa kiinni tästä mun ajatuksesta ja kertoo millaisia tunteita ja parisuhteita ovat löytäneet vaikka esim. keski-iällä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Joo tuota juuri tarkoitan mitä 3 vastas. Voiko koskaan uusi nainen/vaimo mennä esim. miehen lasten äidin ohi tunnepuolella? Kyllähän tämä nainen tulee aina olemaan täysin erityisasemassa miehen mielessä (ellei nyt kyse ole jostain totaalisen vaikeesta tapauksesta). Ap.
Jos tunnepuolella ei kukaan voisi mennä ohi, miksi pari olisi koskaan eronnut. Merkityksellinen se lasten äiti varmasti monille on edelleen. Eikä uusi parisuhde jossa lapsia ei ole voi varmasti tuota merkitystä korvata. Parisuhdetta ei kuitenkaan voi perustaa sille merkitykselle mitä joku merkitsee äitinä.
Ainakin oma mieheni on sanonut rakastuneensa ensimmäistä kertaa elämässään minuun. Ei ollut aiemmin edes tajunnut, miltä se voi tuntua. Ja kyllä sen uskonkin, vaikka imelältä kuulostaa. Tuo on vielä 15 vuoden jälkeenkin samaa mieltä. Eikä he sopineet exänsä kanssa ollenkaan yhteen. Mies oli vaan lähtenyt mukavalta tuntuvan tyypin matkaan. Ja ex sitten päättikin hankkiutua raskaaksi... eli tarinoita on monenlaisia. Tietysti niitäkin, jotka haikailevat jonkun toisen perään. Sekin voi kertoa paljon, kumpi osapuoli on halunnut erota.
Eksä löysi toisella kierroksella juuri sopivan vaimon itselleen, ja nyt suunnittelevat perheenlisäystä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oma mieheni on sanonut rakastuneensa ensimmäistä kertaa elämässään minuun. Ei ollut aiemmin edes tajunnut, miltä se voi tuntua. Ja kyllä sen uskonkin, vaikka imelältä kuulostaa. Tuo on vielä 15 vuoden jälkeenkin samaa mieltä. Eikä he sopineet exänsä kanssa ollenkaan yhteen. Mies oli vaan lähtenyt mukavalta tuntuvan tyypin matkaan. Ja ex sitten päättikin hankkiutua raskaaksi... eli tarinoita on monenlaisia. Tietysti niitäkin, jotka haikailevat jonkun toisen perään. Sekin voi kertoa paljon, kumpi osapuoli on halunnut erota.
Nuorena monilla on "pakko" löytää puoliso ja mennään yhteen ensimmäisen suht. sopivan kanssa, koska pelätään väävän yksin. Ei siinä aina ole valtavaa rakkautta ja tunteittenpaloa :)
Varmaan riippuu siitä, miksi eroon tullut.
Se on totta, että lapset sitovat yhteen, mutta jos puoliso on epävakaa ja epäluotettava, niin hänet on helppo korvata.
Samoin kuin jollain tuossa ylempänä, myös minun miehelläni oli 15-vuotinen parisuhde ennen minua, mutta sanojensa mukaan vasta minun kanssani koki, miltä tuntuu oikeasti rakastua ja olla "me". Exän kanssa enemmän kaverisuhde, johon oli vain jämähdetty. Kavereita ne on vieläkin.
Jos miehellä on lapsia, niin en suosittele suhdetta sinulle. Nähty on, ei toimi.