Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistu ollenkaan lapseensa
08.01.2021 |
Lapsi täytti neljä, eikä mies ole oikeastaan koskaan juuri osallistunut lapseensa, ei edes vauva-aikana. On lapsen kanssa jos pakotan, mutta silloinkin haluaa olla vain mahdollisimman lyhyitä aikoja (jos esim. käyn jossain, niin aina miehen kommentti on "äkkiä sitten"). Oma-aloitteisesti ei ole lapsen kanssa oikein ikinä, edes hetkeä. Kun yritän puhua aiheesta, niin aina hänellä on jokin syy, johon vetoaa, mutta minun mielestä ne on tekosyitä (ne on sellaisia, että "on kiire, väsyttää eikä pysty, nyt ei pysty, on muuta ajateltavaa, nyt ei halua että häiritään jne). Mitään kunnollista keskustelua asiasta ei synny, koska mies vetoaa noihin syihin ja väittää niitä tärkeiksi ja todellisiksi kun ne kyseenalaista.
Olen jäänyt tähän suhteeseen, koska olen toivonut, että mies alkaisi olemaan lapsensa kanssa. Minulle on useampi ihminen neuvonut, että "miehet ei usein osaa olla vauvojen kanssa mutta ovat sitten paljon lapsen kanssa kun lapsi kasvaa". Tätä olen uskonut ja odottanut, mutta kauanko pitää vielä odottaa...? Hän halusi lapsia ja perheen ja ennen kuin saatiin lapsi niin hän vaikutti todella lapsirakkaalta, halusi hoitaa kavereidenkin pieniä lapsia jne.
Onko muilla tällaista? Mikä ihme neuvoksi?
Kommentit (27)
Ehkä isä vain kokee sen vaikeaksi, pelottaa, ei ole yhteistä sidettä, mitä vain. Ei nyt heti tarvitse tavaroita pakata ja lähteä, mutta alat vain ottamaan omaa aikaa. Lähdet itse johonkin omiin hommisi ja jätät isän lapsen kanssa. Kyllä ne pärjää, ja pikkuhiljaa se yhteys alkaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti että minun pitää keksiä miehelle ja lapselle harrastus, ja sitten mies suvaitsee alkaa olla lapsensa kanssa. Olen tästä kyllä eri mieltä. Perheessä pitäisi elää ihan arkea ja arjessa olla lapsensa kanssa esim. syödä yhdessä iltapalaa ja siinä samalla keskustella lapsen kanssa tai esim. mennä hetkeksi yhdessä ulos tms. Tietenkin harrastuksia voi olla, mutta ei se arkea muuta jos käy lapsen kanssa kerran viikossa jossain junnujalkapallossa seisomassa kentän laidalla. Ja siis olisin iloinen, jos kävisi lapsen kanssa kerran viikossa jossain, mutta ei ole koskaan suostunut käymään missään mitä ehdotan (jos itse menen jonnekin ja mies on lapsen kanssa, niin ei koskaan mene lapsen kanssa edes pihalle vaan laittaa telkkarin päälle ja piirretyt pyörimään).
Ap
Miehet haluaa sitä utopiaa lapsiperhe-elämästä. Totuus kun valkenee että on kusta ja paskaa, valvomista, sotkua, huutoa ja omaan uurastukseen kyllästynyt nainen joka ei olekaan se pullantuoksuinen aina aurinkoinen niin alkaahan se harmittaa. Edelleen järkyttää miten niin monelle miehelle se lapsiperheen todellisuus tulee yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Joku ehdotti että minun pitää keksiä miehelle ja lapselle harrastus, ja sitten mies suvaitsee alkaa olla lapsensa kanssa. Olen tästä kyllä eri mieltä. Perheessä pitäisi elää ihan arkea ja arjessa olla lapsensa kanssa esim. syödä yhdessä iltapalaa ja siinä samalla keskustella lapsen kanssa tai esim. mennä hetkeksi yhdessä ulos tms. Tietenkin harrastuksia voi olla, mutta ei se arkea muuta jos käy lapsen kanssa kerran viikossa jossain junnujalkapallossa seisomassa kentän laidalla. Ja siis olisin iloinen, jos kävisi lapsen kanssa kerran viikossa jossain, mutta ei ole koskaan suostunut käymään missään mitä ehdotan (jos itse menen jonnekin ja mies on lapsen kanssa, niin ei koskaan mene lapsen kanssa edes pihalle vaan laittaa telkkarin päälle ja piirretyt pyörimään).
Ap
Kuka muka ehdotti, että sinun pitää se harrastus löytää? Sinulle kyllä sitä ehdotin, että etsit itsellesi sellaisen. Nyt taidat elää vaan sen lapsesi kautta? Saisi isä ja lapsikin lisää tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluaa sitä utopiaa lapsiperhe-elämästä. Totuus kun valkenee että on kusta ja paskaa, valvomista, sotkua, huutoa ja omaan uurastukseen kyllästynyt nainen joka ei olekaan se pullantuoksuinen aina aurinkoinen niin alkaahan se harmittaa. Edelleen järkyttää miten niin monelle miehelle se lapsiperheen todellisuus tulee yllätyksenä.
Tämä siis vastauksena siihen, miksi miehet sitten kertovat haluavansa lapsia. Kai ne voivat niitä haluta, mutta sitä vastuuta ja vaivaa ne ei useimmiten halua. Tai sitten on kotoa opittu malli että äiti/nainenhan ne hoitaa ja hän saa vaan ilot. Ei käy, enää nykyisin. Älkää siirtäkö näitä vahingollisia malleja lastenne kautta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennaltaehkäisevä perhetyö kotiin on muuten yleensä ihan kaikkien saatavilla, se ei johda mihinkään lastensuojelullisiin toimiin, kuin oikeasti vakavissa ongelmissa. Käyvät tarvittaessa joitain kertoja miettimässä tilannetta yhdessä ja yrittävät auttaa. Monilla siihen on iso kynnys lähteä, mutta vaikka lähtisit ilman isän läsnäoloakin, niin voisi se silti jotain uusia ajatuksia antaa. Ei siitä yleensä haittaakaan ole.
Itse erosin saman tyylisestä suhteesta. Alkuun jonkun aikaa taapaamisten sopimiset olivat lapsen tyrkyttämistä ja epätietoisuutta. Nyt ajan kanssa ja lapsen kasvaessa on alkanut isältä löytyä omaakin motivaatiota olla viikonloppuisä ja kaikki sujua paremmin. Kuitenkin vastuun ja kasvatusasioiden kanssa olen yksin.
Kyllähän noissa voi taustalla olla vaikka mitä; jotain psyykkisiä haasteita, asenneongelmia, kyvyttömyyttä, vanhemmuuden mallin puutetta omasta lapsuudesta, parisuhteen vaikeuksia jne. Mutta ei se asia selvittämättä tai mitään sille tekemättä miksikään muutu. Perheneuvolasta tai perhetyöstä kotiin voi pyytää neuvoja, tietysti voi olla haastavaa saada se mieskin paikalle palaveriin.
Itse olen onnellinen, että tuossa tilanteessa lopulta tajusin, ettei tämä suhde ole korjattavissa ja näin ei voi jatkua kenenkään kannalta. Minusta todella epäterve malli lapselle parisuhteesta ja perheestä. Itselle ainakin tuollainen asenne oli todella raskasta, söi iloa omastakin vanhemmuudesta ja jaksamisesta, mutta ei ollut edes ainut haaste meidän suhteessa.