Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalityö 2021, kuka hakee?
07.01.2021 |
Ja onko kokemuksia aiemmista pääsykokeista? Mä olen alanvaihtaja; enkä ensikertalainen, joten pienet tsäänssit, mutta koittaa pitää.
Kommentit (25)
Hei,
Kannattaa vaan hakea. Itsekin olin alanvaihtaja ja mietin pääsenkö ollenkaan, kun sisäänpääsyprosentit ovat todella alhaiset. Luin pienen lapsen äitinä yöt ja päivisin sen mitä voin ja pääsin sisään. Sosiaalityön opiskelut ovat todella antoisia ja luin pitkänä sivuaineena psykologian. Olen pitänyt sosiaalityöntekijän työstä todella paljon. Jotenkin vain harmittaa, että aina sanotaan "se on niin raskas ammatti". Minusta se on harhaanjohtavaa, koska periaatteessa niin on ihan kaikki muutkin ammatit. Työskentelen erikoissairaanhoidossa ja uskallan väittää, ettei minulla ole yhtään enempää töitä, kuin vaikka tiimini psykologilla, lääkärillä tai sairaanhoitajalla. Koen jopa, että minulla on vähemmän stressiä kuin heillä.
Työskentelen siis aikuispsykiatriassa.
Joka tapauksessa rohkeasti hakemaan ja olen todella tyytyväinen, että päätin hakea opiskelemaan sosiaalityötä. Päivääkään en ole katunut ammatinvalintaa. Tsemppiä kovasti kaikille hakijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua työtöntä tradenomia saattaisi kiinnostaa hakeminen. En kuitenkaan taida hakea kun pääsy olisi mahdotonta. En siis ole ensikertalainen, ikääkin jo 37 ja lukio/yo-todistus kaukaisilta ajoilta on huono. Pitäisi varmaan suorittaa koko yo-tutkinto uudelleen ennen kun voisi hakea.
Vierailija kirjoitti:
Minua työtöntä tradenomia saattaisi kiinnostaa hakeminen. En kuitenkaan taida hakea kun pääsy olisi mahdotonta. En siis ole ensikertalainen, ikääkin jo 37 ja lukio/yo-todistus kaukaisilta ajoilta on huono. Pitäisi varmaan suorittaa koko yo-tutkinto uudelleen ennen kun voisi hakea.
Hei, älä ajattele noin. Rohkeasti hae vaan, et menetä mitään. Itse olin kanssa tradenomi aikaisemmin. Jos yo-tutkinto on huono, niin pääsykokeessa pitää onnistua loistavasti. Kuka sanoi, ettet voisi onnistua siinä loistavasti? Ehkä sinuna satsaisin yo-tutkinnon sijasta valmennuskurssiin ja huolelliseen valmistautumiseen pääsykoetta varten. Aina kannattaa ainakin yrittää ja jokainen pääsykoetilanne tuo kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Minua työtöntä tradenomia saattaisi kiinnostaa hakeminen. En kuitenkaan taida hakea kun pääsy olisi mahdotonta. En siis ole ensikertalainen, ikääkin jo 37 ja lukio/yo-todistus kaukaisilta ajoilta on huono. Pitäisi varmaan suorittaa koko yo-tutkinto uudelleen ennen kun voisi hakea.
Siis jo useita vuosia sitten hainkin pari kertaa. Tuolloin pääsykokeissa oli kirjana Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Toisella hakukerralla olisin päässyt Lappiin, jos siis olisin sinne hakenut. Valitettavasti tuolloin pystyin hakemaan vain Helsinkiin ja sama tilanne olisi nytkin. Tämä vaikeuttaa sisäänpääsyä entisestään. Kyse ei nyt ole siitä, että en haluaisi opiskella missään muualla tai mistään sellaisesta. Elämäntilanne nyt vaan on tällainen.Toki tradenomiksikin jouduin opiskelemaan Espoossa kun Haaga-Heliaan en päässyt, joten muuallakin opiskelu on tuttua.
Ei-ensikertalaisia pääsee sisään pääsykokeella pari per yliopisto. Että tsemppiä luku-urakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin turhauttavaa on niin pieni kiintiö vain pääsykokeen kautta ei-ensikertalaisille. Täytyisi kyllä nuo kiintiöt olla vähän tasa-arvoisempia. En ole edes tarkistanut, pääsisikö ei-ensikertalainen myös todistusvalinnalla tuonne, mutta yo-tokari ysäriltä, joten sillä ole mitään arvoa (mm. vanhamuotoinen reaali ym)
Onko kukaan nyt hakemassa? Oletteko jo alkaneet mitenkään valmistautumaan ja voiko edes? Jotain hyviä opuksia lukemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei kukaan. Jo vastavalmistuneista sossuista kolmasosa harkitsee alan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei kukaan. Jo vastavalmistuneista sossuista kolmasosa harkitsee alan vaihtoa.
Mitä sä höpiset? Varmaan joka alalla jossain kohtaa jokainen miettii myös alan vaihtoa. Toivoisin, että sosiaalityötä opiskelemaan lähtevät muistaisivat valmistuvansa yhteiskunta/valtiotieteiden maisteriksi. Toisin sanoen voit hakea sosiaalityöntekijän töiden lisäksi myös täysin samoja työpaikkoja mitä esim. Hallintotieteiden maisterit ja sosiologit jne.
Meidän uraverkostossa tuodaan usein esille, että jostain syystä sosiaalityöntekijät hakevat harvemmin näihin työpaikkoihin just hallinnossa ja valtiolla vaikka erityisesti juuri sosiaalityötä pääaineena lukeneita näihin hommiin toivotaan.
Ymmärrystä sotepalveluista enemmän kuin muilla.
Voin sanoa omalta kokemukseltani, ettei millään toisella alalla ole yhtä paljon työmahdollisuuksia kuin juuri sosiaalityötä lukeneilla. Esim. Psykologit käytännössä tekevät asiakastyötä koko uransa, mutta yhteiskuntatieteilijöille uraa löytyy myös ministeriöissä ym. Se on sitten oma moka, jos ei ikinä hae näitä työpaikkoja. Kilpailua toki enemmän, mutta esim. Ystäväni kertoi, että juristin työpaikkoja hakee yhtä työpaikkaa kohti aina yli 100 juristia. Yleensä jopa pari sataa hakijaa per työpaikka. Joten todellakin sosiaalityötä kannattaa pyrkiä hakemaan, jos haluaa vaihtaa työpaikkaa työuransa aikana. Monella alalla se ei ole yhtä helppoa kuin sosiaalityössä. Tämä auttaa myös pitämään työnteon mielekkäänä, kun on vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei kukaan. Jo vastavalmistuneista sossuista kolmasosa harkitsee alan vaihtoa.
Mitä sä höpiset? Varmaan joka alalla jossain kohtaa jokainen miettii myös alan vaihtoa. Toivoisin, että sosiaalityötä opiskelemaan lähtevät muistaisivat valmistuvansa yhteiskunta/valtiotieteiden maisteriksi. Toisin sanoen voit hakea sosiaalityöntekijän töiden lisäksi myös täysin samoja työpaikkoja mitä esim. Hallintotieteiden maisterit ja sosiologit jne.
Meidän uraverkostossa tuodaan usein esille, että jostain syystä sosiaalityöntekijät hakevat harvemmin näihin työpaikkoihin just hallinnossa ja valtiolla vaikka erityisesti juuri sosiaalityötä pääaineena lukeneita näihin hommiin toivotaan.
Ymmärrystä sotepalveluista enemmän kuin muilla.Voin sanoa omalta kokemukseltani, ettei millään toisella alalla ole yhtä paljon työmahdollisuuksia kuin juuri sosiaalityötä lukeneilla. Esim. Psykologit käytännössä tekevät asiakastyötä koko uransa, mutta yhteiskuntatieteilijöille uraa löytyy myös ministeriöissä ym. Se on sitten oma moka, jos ei ikinä hae näitä työpaikkoja. Kilpailua toki enemmän, mutta esim. Ystäväni kertoi, että juristin työpaikkoja hakee yhtä työpaikkaa kohti aina yli 100 juristia. Yleensä jopa pari sataa hakijaa per työpaikka. Joten todellakin sosiaalityötä kannattaa pyrkiä hakemaan, jos haluaa vaihtaa työpaikkaa työuransa aikana. Monella alalla se ei ole yhtä helppoa kuin sosiaalityössä. Tämä auttaa myös pitämään työnteon mielekkäänä, kun on vaihtoehtoja.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Täällä 1. vuoden sosiaalityön opiskelija, moi!
Pääsin sisään ensikertalaisena yo-todistuksella ja hain myös psykalle, mutta en päässyt. Olen siis täällä kovasti viime vuonna parjattu psykarejekti. Pitkään olikin minulla mielessä, että jatkaisin psykalle hakua, vaan päätin ottaa sos.työn paikan vastaan. Suurella osalla nuorista aloittaneista taitaa olla aikalailla sama tilanne, että psykalle on haettu, vaan ei päästy. :D
Olen tykännyt sosiaalityön opiskelusta ja kuten yllä sanottiin, niin työmahikset on todella laajat ja eihän sitä sosiaalityötä tarvitse tällä tutkinnolla tehdä, voi hakea kaikkeen mihin yhteiskuntatieteen maisterikin eli käytännössä tämä on ns. kaksoistutkinto. Meillä on ollut lähes kaikki opinnot koronan takia etänä ja itse taisin pyörähtää kampuksella syyskuussa. Uskon, että koronan jälkeekin etäily tulee jatkumaan ja pystyy paljon etänä suorittamaan opintoja eli nämä sopivat myös perheelliselle. Meillä on myös harjoitteluja joka vuosi, jonka kautta pääsee näkemään sitten sitä työelämääkin ja miettimään omaa juttua. Meillä on yksi pakollinen ja toinen vapaavalintainen sivuaine. Pakollisena sivuaineena on yhteiskuntapolitiikka tai sosiaali- ja terveyshallintotiede, mutta vapaa sivuaine saa olla mikä vain kiinnostaa. Aika monella on psyka, mutta itse en ole vielä asiaa päättänyt.
Kanssaopiskelijat on tosi mukavia ja minusta meillä on hyvä ilmapiiri. Sos.työssä on myös selvästi muita aloja enemmän vanhempia ihmisiä, mikä tuo minun mielestä mukavan lisän opiskeluyhteisöön, kun saa kuulla tarinoita sote-alan työelämästä. Ryhmätyöt onnistuvat hyvin ja ketään ei mielestäni jätetä ulkopuolelle, niin saa opiskeluhommat ainakin hoidettua ilman suurempaa kränää. Toki ryhmäytyminen ei ole ollut oikein niin hyvää, kun kaikki viralliset tapahtumat peruttu ja etänä kaikki, mutta eiköhän se siitä, kun kampuksille päästään.
Minusta nämä kommentit "älä vaan hae sossuksi", on aika typeriä, koska sosiaalityöntekijän kenttä on tosi laaja ja tosiaan sinun ei ole pakko tehdä päivääkään sossun hommia, vaan tosiaan voit hakea sillä yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnolla vaikkapa toimittajaksi, jos otat viestinnän sivuaineeksi yms. Ja sosiaalityön työpaikkoja on muitakin lastensuojelu ja sosiaalipäivystys. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä kuraattorin hommat, mutta saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy. Se on kyllä totta, että ei tälle alalle kannata hankkitua vain varman työpaikan takia, vaan pitää olla aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän kanssaan toimimisesta. Toisaalta en tiedä, onko sellainen "minä pelastan kaikki" -asennekaan hyvä, sillä aikuista ei voi auttaa, jos ei hän halua apua ja omaa mielenterveyttään kannattaa myös suojata.
Jos jollain tulee vielä kysyttävää, niin mielellään vastailen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä 1. vuoden sosiaalityön opiskelija, moi!
Pääsin sisään ensikertalaisena yo-todistuksella ja hain myös psykalle, mutta en päässyt. Olen siis täällä kovasti viime vuonna parjattu psykarejekti. Pitkään olikin minulla mielessä, että jatkaisin psykalle hakua, vaan päätin ottaa sos.työn paikan vastaan. Suurella osalla nuorista aloittaneista taitaa olla aikalailla sama tilanne, että psykalle on haettu, vaan ei päästy. :D
Olen tykännyt sosiaalityön opiskelusta ja kuten yllä sanottiin, niin työmahikset on todella laajat ja eihän sitä sosiaalityötä tarvitse tällä tutkinnolla tehdä, voi hakea kaikkeen mihin yhteiskuntatieteen maisterikin eli käytännössä tämä on ns. kaksoistutkinto. Meillä on ollut lähes kaikki opinnot koronan takia etänä ja itse taisin pyörähtää kampuksella syyskuussa. Uskon, että koronan jälkeekin etäily tulee jatkumaan ja pystyy paljon etänä suorittamaan opintoja eli nämä sopivat myös perheelliselle. Meillä on myös harjoitteluja joka vuosi, jonka kautta pääsee näkemään sitten sitä työelämääkin ja miettimään omaa juttua. Meillä on yksi pakollinen ja toinen vapaavalintainen sivuaine. Pakollisena sivuaineena on yhteiskuntapolitiikka tai sosiaali- ja terveyshallintotiede, mutta vapaa sivuaine saa olla mikä vain kiinnostaa. Aika monella on psyka, mutta itse en ole vielä asiaa päättänyt.
Kanssaopiskelijat on tosi mukavia ja minusta meillä on hyvä ilmapiiri. Sos.työssä on myös selvästi muita aloja enemmän vanhempia ihmisiä, mikä tuo minun mielestä mukavan lisän opiskeluyhteisöön, kun saa kuulla tarinoita sote-alan työelämästä. Ryhmätyöt onnistuvat hyvin ja ketään ei mielestäni jätetä ulkopuolelle, niin saa opiskeluhommat ainakin hoidettua ilman suurempaa kränää. Toki ryhmäytyminen ei ole ollut oikein niin hyvää, kun kaikki viralliset tapahtumat peruttu ja etänä kaikki, mutta eiköhän se siitä, kun kampuksille päästään.
Minusta nämä kommentit "älä vaan hae sossuksi", on aika typeriä, koska sosiaalityöntekijän kenttä on tosi laaja ja tosiaan sinun ei ole pakko tehdä päivääkään sossun hommia, vaan tosiaan voit hakea sillä yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnolla vaikkapa toimittajaksi, jos otat viestinnän sivuaineeksi yms. Ja sosiaalityön työpaikkoja on muitakin lastensuojelu ja sosiaalipäivystys. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä kuraattorin hommat, mutta saa nähdä, miten tulevaisuudessa käy. Se on kyllä totta, että ei tälle alalle kannata hankkitua vain varman työpaikan takia, vaan pitää olla aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän kanssaan toimimisesta. Toisaalta en tiedä, onko sellainen "minä pelastan kaikki" -asennekaan hyvä, sillä aikuista ei voi auttaa, jos ei hän halua apua ja omaa mielenterveyttään kannattaa myös suojata.
Jos jollain tulee vielä kysyttävää, niin mielellään vastailen
Hyvin kiteytetty :) Tosin aikamoinen yleistys sanoa, että moni on hakenut psykaa opiskelemaan, mutta ei ole päässyt. Itse henkilökohtaisesti en tunne ketään, jolla näin olisi ollut. Tiedän kuitenkin kaksi, jotka ovat psykologeja, mutta lähteneet opiskelemaan sosiaalityötä. Esim.oma harkkapaikan opettaja oli sekä psykologi että sosiaalityöntekijä. Kertoi kiinnostuneensa sosiaalityöstä juuri psykologian opinnoissa ja huomasi olevan kiinnostuneempi enemmän yhteiskunnan merkityksestä yksilöön. Myös sosiaalityöntekijät saavat helpommin virkoja kuin psykologit. Itse työskentelen yhdessä psykologin kanssa (työparina). Tykkään todella paljon, mutta olen todella iloinen kyllä omaan ammattiini. Harvemmin puhutaan siitä, että toivottavasti lääkärit tai psykologit eivät hakeutuisi alalle vain työmahdollisuuksien vuoksi, toisin kuin sosiaalityössä tätä kuulee. En ymmärrä miksi näin. Psykologit tai lääkärit tekevät aivan yhtä paljon töitä, jopa enemmän eikä työtaakka ole pienempi. Työparini tekee tutkimuksia kaavakkeiden avulla ja itselleni jää enemmän mahdollisuuksia tehdä psykososiaalista työtä. Itselleni tämä sopii mainiosti ja aion vielä opiskella psykoterapeutiksi.
Halusin siis tuoda tällä esille sen, ettei todellakaan sosiaalityö ole rankempaa työtä mitä psykologin ja ajatuksena minua jo ärsyttää, että ajatellaan sosiaalityön olevan "kakkosvaihtoehto". Osalle varmasti on, mutta ei ainakaan itselleni tai omille opiskelutovereille ja nykyisille kollegoille.
Ps. Minulla on sama palkka mitä työparillani psykologilla. Eli palkkaus on aika lailla sama psykologien kanssa. Lastensuojelussa sosiaalityöntekijöillä enemmän ja toki niin kuuluukin olla suuren vastuun vuoksi.
Itse olen keväällä valmistumassa lukiosta ja ajattelin hakea sosiaalityötä opiskelemaan. Ala ja aihe kiinnostaa paljon, joten sinne siis.
Oisko vinkkejä tällaiselle keltanokalle? Millaiset esim. pääsykokeet ovat? (yo-todistuksella en varmaan pääse sisään) Millaista itse opiskelu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Itse olen keväällä valmistumassa lukiosta ja ajattelin hakea sosiaalityötä opiskelemaan. Ala ja aihe kiinnostaa paljon, joten sinne siis.
Oisko vinkkejä tällaiselle keltanokalle? Millaiset esim. pääsykokeet ovat? (yo-todistuksella en varmaan pääse sisään) Millaista itse opiskelu on?
Tällä alalla, jos jollain kannattaa muutama vuosi kerätä sitä elämänkokemusta ennen opiskelemaan hakemista. Kun alan hommissa todellakin tulee vastaan elämän kurjat puolet kannattaa myös olla varautunut siihen ja se ei ehkä onnistu niin hyvin, jos kovin nuorena on valmistunut. Monella tavalla onkin parempi, jos opiskelemaan päätyvät ovat alan vaihtavia tai muuten hieman vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Itse olen keväällä valmistumassa lukiosta ja ajattelin hakea sosiaalityötä opiskelemaan. Ala ja aihe kiinnostaa paljon, joten sinne siis.
Oisko vinkkejä tällaiselle keltanokalle? Millaiset esim. pääsykokeet ovat? (yo-todistuksella en varmaan pääse sisään) Millaista itse opiskelu on?Tällä alalla, jos jollain kannattaa muutama vuosi kerätä sitä elämänkokemusta ennen opiskelemaan hakemista. Kun alan hommissa todellakin tulee vastaan elämän kurjat puolet kannattaa myös olla varautunut siihen ja se ei ehkä onnistu niin hyvin, jos kovin nuorena on valmistunut. Monella tavalla onkin parempi, jos opiskelemaan päätyvät ovat alan vaihtavia tai muuten hieman vanhempia.
Se, että oon nuori, ei tarkota ettenkö olisi varautunut myös niihin elämän kurjiin asioihin. Itse kun olen nähnyt ja kuullut elämän huonoja puolia ihan kivasti, vaikka elämää ei ole paljoa takana.
Joku mainitsi, että sosiaalityötä opiskelevalle löytyy monenlaisia eri työvaihtoehtoja, joten pelkkä sossun luukku ja huonot kohtalot ei ole päämäärä. (Itse toki olen vahvasti lastensuojelusta kiinnostunut.)
Haen alalle, koska se kiinnostaa ja en ole varmaan ainut hakemassa oleva nuori. Nähdään siellä siis!
Minä pääsin sisään alanvaihtajana ikää 40+. Ei ne ensikertalaiskiintiöt merkkaa mitään ja ainakaan Kuopiossa en ollut edes vanhin. Tsemppiä.
Yritin viime vuonna hakea, mutta naurettavan vähän opiskelupaikkoja on alanvaihtajille ja pääsykokeella hakeville. Jäin varalle, mutta ensikertalaisena olisin päässyt sisään. Edelleen harmittaa ja mietityttää jaksaako hakea uudelleen (on se hakuprosessi aina aikaa ja voimia vievä), kun täytyy pystyä lähes täydelliseen suoritukseen. Varsinkin kun huomasi viime vuonna, että enemmän sosiaalityöhön hakee alanvaihtajat kuin ensikertalaiset.
Millään muulla alalla kyllä nähnyt kyllä tälläsiä hakijamääriä maisterivaiheeseen :D 343 hakijaa Tampereelle.
3 viikon loma töistä pääsykokeeseen lukien ja eka kerralla sisään. Ei ollut vaikeaa edes reilusti päälle nelikymppisenä.
Ajattelin myös hakea ei-ensikertalaisena. Vähän kyllä mietityttää onko sisäänpääsy mitenkään mahdollista kun pääsykokeiden kautta pääsee niin vähän sisään..