Mihin keskiajalla käytettiin kansalaisilta kerätyt verot?

Valtaapitävien makeaan elämään, kuten nykyäänkin.

Kuninkaallisten ylläpitoon

Kuninkaallisten ylläpitoon sekä sotiin

Useimmiten sotaan.

Hovin ylläpitoon

Armeijan ylläpitoon, linnojen rakentamiseen

Sotavarustelu vei suurimman osan, eli asejoukkojen ylläpito ja varustaminen sekä linnoitusten rakentaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuninkaallisten ylläpitoon

Armeijan ylläpitoon.

Katedraalien rakentamiseen ja yleelliseen elämään. Eihän ajat ole miksikään muuttuneet. Se tehdään vain nykyään hienovaraisemmin ja ilman fyysistä väkivaltaa. Henkistä sen sijaan piisaa.

Keskiajalla ei ollut käsitettä kansalainen. Oli vain alamaisia. Se tarkoitti sitä, että valtaa pitävillä ei ollut velvollisuuksia alamaisia kohtaan eikä alamaisilla oikeuksia. Veroja kerättiin, joilla kustannettiin erilaisia asioita. Kirkko keräsi kirkkojen ja pappien tarpeisiin, kruunu sotiinsa ja linnojensa rakentamiseen.

Sotaväki vei ison osan. Loput siniverisille eläteille.

Aatelisten varallisuus näin yleensä perustui suurelle maaomaisuudelle ja aatelisilla oli myös oikeus alustalaistensa tuottamaan varallisuuteen. Monissa maissa aatelisten ei myöskään täytynyt maksaa veroja ollenkaan, vaan se oli alempien säätyjen velvollisuus. Lyhyesti, verot menivät ylempien luokkien tarpeisiin, oli ne sitten sodankäyntiä, kartanon rakentamista tai mitä vain.

Silloin oli erityisen kivaa olla äveriäs joka on syntynyt kultalusikka suussa. Tavallinen työläinen oli maan matonen joka vaikka myi anoppinsa jos sai pari lanttia. Oli pakko tehdä lapsia ja paljon jotka sitten elättivät kun vanhaksi tuli kun ei ollut mitään eläkkeitä. Lapsistakin kun tuppasi ainakin puolet kuolemaan niin lapsentekokin oli kovaa työtä ja nainen oli kovilla. Nykyään ollaan kuin taivaassa jos verrataan siihen aikaan, paitsi jos olisi syntynyt kultalusikka suussa.

Vierailija kirjoitti:

Aatelisten varallisuus näin yleensä perustui suurelle maaomaisuudelle ja aatelisilla oli myös oikeus alustalaistensa tuottamaan varallisuuteen. Monissa maissa aatelisten ei myöskään täytynyt maksaa veroja ollenkaan, vaan se oli alempien säätyjen velvollisuus. Lyhyesti, verot menivät ylempien luokkien tarpeisiin, oli ne sitten sodankäyntiä, kartanon rakentamista tai mitä vain.

Aatelinen kustansi omista varoistaan sotahevosen ja sillä taistelemaan kykenevän soturin, joka oli usein se itse. Tuo setti oli arvokkaampi kuin isokin kylä tuohon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aatelisten varallisuus näin yleensä perustui suurelle maaomaisuudelle ja aatelisilla oli myös oikeus alustalaistensa tuottamaan varallisuuteen. Monissa maissa aatelisten ei myöskään täytynyt maksaa veroja ollenkaan, vaan se oli alempien säätyjen velvollisuus. Lyhyesti, verot menivät ylempien luokkien tarpeisiin, oli ne sitten sodankäyntiä, kartanon rakentamista tai mitä vain.

Aatelinen kustansi omista varoistaan sotahevosen ja sillä taistelemaan kykenevän soturin, joka oli usein se itse. Tuo setti oli arvokkaampi kuin isokin kylä tuohon aikaan.

Niin tuohan on alunperin se mistä aateluus tai rälssi lähti kehittymään. Miehet jotka kykenivät aseistamaan kuninkaan joukkoihin soturin hevosineen, sai erilaisia etuoikeuksia ja vähitellen näistä etuoikeuksista sitten tuli perinnöllisiä.

Mielenkiintoista luettavaa! Täällähän on oikeita asiantuntijoita.

Minä keskiajalla ollessani siniverinen aateliskreivitär vietin hulppeata elämää.

Järjestin linnassani tanssiaisia, juominkeja ja orgioita. Alaimaiseni tekivät kaiken työn, kasvattivat kurjilla maatiloillaan ruoat. Kutoivat samettivaatteeni ja ompelivat peruukkini omista hiuksistaan. Lapsiakaan minun ei tarvinnut synnyttää itse. Sitä varten otin jonkun hyvännäköisen köyhällistötytön synnyttäjäksi. Matkustelin ja liihotin pitkin euroopan hoveja. Kaikki minulle ja vain minulle Köyhät kyykkyyn oli mottoni.

Vierailija kirjoitti:

Minä keskiajalla ollessani siniverinen aateliskreivitär vietin hulppeata elämää.

Järjestin linnassani tanssiaisia, juominkeja ja orgioita. Alaimaiseni tekivät kaiken työn, kasvattivat kurjilla maatiloillaan ruoat. Kutoivat samettivaatteeni ja ompelivat peruukkini omista hiuksistaan. Lapsiakaan minun ei tarvinnut synnyttää itse. Sitä varten otin jonkun hyvännäköisen köyhällistötytön synnyttäjäksi. Matkustelin ja liihotin pitkin euroopan hoveja. Kaikki minulle ja vain minulle Köyhät kyykkyyn oli mottoni.

Aatelisrouvan ainoa tarkoitus oli synnyttää laillisia jälkeläisiä. Moni oli naimisiin mennessään 12-15 -vuotias ja teki lapsen per vuosi seuraavat 15 vuotta. Suuri osa lapsista kuoli ja moni aatelisrouva kuoli itsekin synnytyksiinsä. Aatelismiehet pitivät avoimesti myös muita naisia, jotka armon rouvan tuli sietää.

Jos Ruotsi ei olisi rakentanut isoja linnoituksia Suomen itärajalle (Viipurin linna , Olavinlinna, Käkisalmen linna, Kajaanin linna ym)  niin vanjat olisivat tulleet jo keskiajalla ja alistaneet suomalaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä keskiajalla ollessani siniverinen aateliskreivitär vietin hulppeata elämää.

Järjestin linnassani tanssiaisia, juominkeja ja orgioita. Alaimaiseni tekivät kaiken työn, kasvattivat kurjilla maatiloillaan ruoat. Kutoivat samettivaatteeni ja ompelivat peruukkini omista hiuksistaan. Lapsiakaan minun ei tarvinnut synnyttää itse. Sitä varten otin jonkun hyvännäköisen köyhällistötytön synnyttäjäksi. Matkustelin ja liihotin pitkin euroopan hoveja. Kaikki minulle ja vain minulle Köyhät kyykkyyn oli mottoni.

Aatelisrouvan ainoa tarkoitus oli synnyttää laillisia jälkeläisiä. Moni oli naimisiin mennessään 12-15 -vuotias ja teki lapsen per vuosi seuraavat 15 vuotta. Suuri osa lapsista kuoli ja moni aatelisrouva kuoli itsekin synnytyksiinsä. Aatelismiehet pitivät avoimesti myös muita naisia, jotka armon rouvan tuli sietää.

Tämä ei aivan pidä paikkaansa. Toki aatelisnaisen elämä oli tuotakin, mutta aatelisten valta perustui ennen kaikkea poliittiseen verkostoitumiseen ja tässä naisilla oli tärkeä rooli. Aatelisnaiset eivät siis olleet mitenkään koteihinsa suljettuja, vaan saattoivat viettää yllättävänkin liikkuvaista elämää. Lastenhoidosta ja muista kotitöistä piti huolen kuitenkin palvelijat, joten heidän ei siinä mielessä tarvinnut paneutua mihinkään "kodinhengettären" rooliin.