Miten kaksikymppinen pääsisi elämän syrjästä kiinni

Miten ihmessä avovaimon kaksikymppinen poika pääsisi elämän syrjästä kiinni? Minä en siis ole tuon henkilön isä mutta olen joutunut sitä katsomaan samassa taloudessa jo 12 vuotta ja tuntenut tuon henkilön jo 15 vuotta. Lukio on venynyt ja vanunut ja ehkä ensi keväänä hän vihdoin saa valkolakin. Kirjoittanut jo kaikki muut (rimaa hipoen) paitsi äidinkielen. Syy lukion pitkittymiseen on se että koulunkäynti ei tuota heppua ole koskaan kiinnostanut ja lisäksi hän omien sanojensa mukaan sairastui heti 18 vuotta täytettyään keskivaikeaan masennukseen ja söi yli vuoden jotain masennuslääkkeitä. Turha kait mainita että tuo kaveri ei ole koskaan ollut missään oikeissa kesätöissä tai muissakaan töissä. Tuohon masennukseen ja siihen liittyvään omien puheidensa mukaan itsetuhoiseen käytökseen liittyen sai vapautuksen Kaveri makoilee päivät pitkät oman tosi tosi TOSI sekaisen huoneen sängyssä ja tuijottaa kännykästään päivät pitkät jotain elokuvia tai videopätkiä. Syö tietysti jääkaapin tyhjäksi kaikesta ruoasta mitä sieltä löytyy puhumattakaan muista herkuista mitä talossa on. Kaikki talossa oleva alkoholi on pidettävä lukkojen takana koska muuten ne häviävät parempaan käyttöön. Tuo heppu on ollut pain in my ass niin kauan kun hän on minun kanssani samassa taloudessa asunut. Varastanut minulta kolikot joita olin kerännyt purkkiin , juonut omine lupineen yhteistyökumppaniltani saamani viskipullon jonka kylkeen oli kaiverrettu nimeni , juonut olutta ja lonkeroa omin lupineen jääkaapista useaan kertaan eikä auta vaikka kuinka asiasta useaan kertaan olen hänelle puhunut, jäänyt myymälävarkaudesta kiinni joskus 14 vuotiaana, varastanut 15 vuotiaana kaverinsa äidin kaupan pohjakassan yhdessä kaverinsa kanssa, vienyt isosiskonsa kotiavaimet (silloin kun isosiskonsa oli 13 vuotias) joissa oli mukana avain hänen safetyboxiin jossa oli siskonsa käteisvarat (n 250€). Isänsä kanssa välit ovat täysin tulehtuneet ja äitinsä senkun paapoo poikaansa. Vaikuttaa että minä olen suurin kärsijä tässä tilanteessa koska en jaksa katsoa tuollaista käytöstä mutta riitahan siitä tulee kun puhun avovaimoni kanssa tästä ongelmasta. Eikä kovin valoisalta näytä että tuo heppu menisi mihinkään töihin kun lukio loppuu koska hän kaiketi saa ( en ole varma mutta avovaimon mukaan kyllä) kelalta tuosta masennuksesta johtuen jotain rahaa kuukausittain. Niin ja sellainen vielä että kaveri menetti ajokorttinsa viime keväänä jonka hankkimisessa autoin opettamalla hänet ajamaan opetusluvalla, eikä ole sitä korttia vieläkään saanut takaisin. Ilmeisesti ajeli jonkun lääkkeiden vaikutuksen alaisena kun poliisi hänet pysäytti. Sitä ennen oli jo kahteen kertaan ehtinyt hukkaamaan johonkin ajokorttinsa ja saanut uuden. Eikä tämä ole mikään provo vaan kertomus erään henkilön elämästä jonka arvostus minun silmissäni on tasan nolla. Kumpa se saisi itseään niskasta kiinni ja menisi töihin ja muuttaisi tästä huushollista omilleen tai tyttöystävänsä luokse asumaan. Minä en kohta enää jaksa kun minua ärsyttää ihan hirveästi aina kun se tyyppi on silmissäni.