Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Passiivinen mies
06.01.2021 |
Meillä reilu 12 vuoden suhde takana.
Yhteisiä lapsia 2 ja minulla ennestään 1 lapsi joka oli ihan vauva kun tavattiin.
Sen verran taustaa että edellinen parisuhteeni oli huono. Oli pettämistä ja päivä- sekä viikkokausia kestäviä "ryyppyreissuja".
Halusin seuraavasta miehestä sitä että pystyin luottamaan häneen, talous kunnossa, ei päihdeongelmaa ja että hän hyväksyy lapseni täysin.
Näin kävikin. Ainakin osittain.
Nykytilanne on se että meillä ei ole mitään yhteistä. Olemme täysin erilaisia luonteiltamme.
Arki on sitä että mies on päivät töissä ja illat tuijottaa telkkaa. Sarjoja ja elokuvia.
Sitten nukkumaan. Eri aikaan tietysti minun kanssani.
Viikonloput menee ryypätessä kotisohvalla. Viikonloppuisin on ainoastaan hyvällä tuulella kun saa kaljaa. Silloin touhuaa sisällä lasten kanssa ja haluaa pelailla jne.
Alkuilta sujuukin ihan jees mutta jossain vaiheessa on liian humalassa.
Mies jää valvomaan ja pelaamaan pleikkaa tai kuuntelemaan musiikkia. Jossain vaiheessa menee nukkumaan. Viikonloppuisin nukutaan eri huoneissa kun en halua haisevaa ja kuorsaavaa kännistä äijää viereeni.
Arkena me ei jutella koskaan mitään. Miestä ei kiinnosta. Hän tuijottaa vaan telkkaa ja jossain vaiheessa lopetin itsekin juttelun kokonaan kun ei hän huomannut vaikka keskeytin jonkun jutun kertomisen kesken lauseen.
Läheisyyttä ei juurikaan ole. Ainoastaan jos itse menen kainaloon ja silloinkin mies saattaa istua patsaana reagoimatta siihen mitään.
Ei halua suudella. Sek#ä ei halua. Paitsi humalassa johon en enää suostu.
Malli tulee muutenkin porn#sta. Elokuvien rakas$elukohtaukset ovat kuulemma vaan elokuvaa eikä kukaan tee niin oikeasti.
Joskus kyllä on sek#iä arkenakin mutta se aina samalla kaavalla ilman mitään esileik#iä tai hellyyttä.
Minun aloite siihen touhuun torjutaan aina. En tee enää aloitteita ollenkaan.
Kotitöistä vielä eli nekin ovat minun vastuulla 90%. Mies keräilee lasten leluja mutta siihen se oikeastaan jää. Jos käsken niin jotain tekee mutta hirveän valituksen kanssa.
Minä hoidan lasten asiat 100%.
Mies ei edes ulkoile heidän kanssaan.
Miten hel#etissä jaksan tätä arkea vielä monta vuotta?
En halua rikkoa lasten perhettä. Lapset nyt kohta 13-vuotta, 10-vuotias ja 3-vuotias.
10-vuotiaan pahimpia pelkoja on jos me erottaisiin.
Mies on kuulemma tyytyväinen arkeen.
Ei halua erota. Ei tietenkään, en itsekään haluaisi vastaavassa tilanteessa.
Tässä nyt pähkinänkuoressa kaikki.
Toki on hyvääkin mutta myös lisää huonoja asioita.
Tämä nyt vaan yhdenlainen avautuminen. Ei ole oikein ketään kenelle puhua.
Ap
Kommentit (44)
Itse eroaisin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tuollaiseen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlettelin ja löysin tämän. Onkohan ap enää linjoilla, mikä tilanne?
Mulla lähes identtinen tarina. En saa vaan itseäni revittyä eroamaan. Meidän pitäisi myydä tämä meidän ihana koti ja mun pitäisi pienituloisena muuttaa vuokralle. Se jo olisi iso muutos. Jos haluaisin jäädä tähän asumaan, se veisi niin paljon palkastani, että lapset saisivat sanoa hyvästit heidän rakkaille harrastuksilleen. Eli muutto olisi se ainoa oikea vaihtoehto. Mutta en ole koskaan myynyt asuntoa. En tiedä miten sekin tehdään. Ja kaikki mun pitäisi itse tehdä ja ottaa selvää ja tällä hetkellä ei vaan ole voimavaroja.
Miehelle olen puhunut aktiivisesti erosta jo ainakin vuoden verran. Ei hän halua erota ja aina muistaa muistuttaa, että jos mä haluan erota olen kodinrikkoja. Miettikää, olen täysin jumissa tässä. Miten kukaan reagoi toisen eropuheisiin noin? Jos oma puolisoni jatkuvasti suunnilleen jo rukoilisi, että voitaisiinko jo erota, en vaan toteaisi että ei ja uhkailisi haukkuvani toista kodinrikkojaksi.
Meillä on hyvä keskusteluyhteys, puhutaan aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta siihen se jää. Itse en ole häntä enää romanttisella tavalla rakastanut vuosiin enkä usko, että hänkään mua. Emme nuku yhdessä ja elämme niin erillistä elämää kuin vaan mahdollista, eli minä ja lapset ja sitten on hän ja hänen oma aika.
Sama täällä. Puolisoni istuu telkun äärellä kaikki illat. Viistoista vuotta ollut 40kg ylipainoa. Ite tykkään olla ulkona, veneilen, ulkoilen, pyöräilen. Se##si ollu tylsää ja tunteetonta lähes aina. 7vuotta sitten ilmoitti että kerta kuussa, ota tai jätä. Sanoin että jätän. Olisiko pitänyt kysyä että milloin sopii. Joka neljäs lauantai??
Aivan täysin kaveruussuhde ollut 15vuotta,nyt yhdessä 30vuotta.
Kaksi lasta. En raaski lähteå lasten takia. Teen kaikkea lasten kanssa ja vietän aikaa. Hehän jäisivät ihan ilman aikuisen seuraa/tekemistä.
Tälläinen tilanne "syö" ihmistä sisältä.
Nukutaan eri huoneissakin.
Ikää jo 47 et kai tässä enää mitään parisuhteita tuu olemaan.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on niin samanlaista..Et ole ainoa. Ainut vain että hän on minun ensimmäinen aviomies..tapasin ennenkuin täytin 18..ja nyt olen 36.. 2 lasta ja koetan minäkin heidän takiaan sinnitellä.