Heidi muutti yksin Lappiin – stressi jäi etelään, mutta lapsia on ikävä

Lappilaisena en pidä tästä ajatuksesta että täällä ei muka ole stressiä tai kiirettä.

Mitä jos minä lähtisin jonnekin eteläisen Suomen kaupunkiin pakoon omia kiireitäni ja stressiäni, ja jättäisin lapseni tänne isänsä kanssa?

Arki on täällkäkin arkea. Töissä on kiire, miehelläkin on stressaava vaihe töissä, miehen isä on vasta sairastunut vakavasti. Lapsilla on täälläkin harrastuksia ja nuorilla samoja paineita kuin kaikkialla muuallakin.

Toki sen stressin pääsee purkamaan lenkillä ja ladulla luonnossa, kun sinne vain ehtii.

Se että ikkunasta näkee ihanat vuodenajat, ja tunturimaisemat ovat päivittäinen näky työmatkalla eivät rokota lappilaisiakaan arjelta, kiireeltä tai vastoinkäymisiltä.

"Hän kannustaa muitakin rohkeisiin ratkaisuihin elämässään."

Heh. En arvosta tällaisia vanhempia.

Ei tulisi mieleenkään jättää lapsia! Sitten on eri asia kun lapset ovat aikuisia.

Tämä on tämän ajan vitsaus.

Itsekeskeusyys.

On selfieitä, IG, FB...

Ei kaikki ole äidillisiä naisia. Muumimammoja tms.

Mistä sitä tietää vaikka lapset olisivat ITSE halunneet jäädä isänsä luo. Kyllä suomessa pääsee kulkemaan vanhempia tapaamaan. Ihme hommaa arvostella kun ei yhtään tiedä miten on lasten kanssa sovittu.

Minkä takia media tekee positiivissävyitteisiä juttuja tällaisista k-päisistä ihmisistä? Toihan on aivan täysi k-pää, mutta silti tän jutun jälkeen mulle jäi positiivinen kuva tällaisesta toiminnasta. Niin kuin näin kuuluisi toimiakkin. Ei ihme että niin useat nykyisistä parikymppisistä ovat täysin itsekeskeisiä narsisteja.

Maailma on täynnä perheitä joissa toinen vanhempi muuttaa olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan ulkomaille tienaamaan elantoa. Minäkin tunsin yhden thai-naisen jonka alakouluikäiset lapset olivat mummon luona Thaimaassa, äiti täällä Suomessa töissä ja lähetti rahaa kotiin. Sanoi että yrittää joka toinen vuosi päästä Thaimaahan tapaamaan lapsia. Näissä tapauksissa ei ole kyse mistään itsekkyydestä, mutta yhtä lailla ne lapset silti kasvavat ilman vanhempaa. Lappiin pääsee kuitenkin käymään ja toisinpäin. Itse näin isääni lapsena suunnilleen kerran kuussa, olisi varmaan onnistunut vaikka olisi asunut lapissakin.

Tuli tosi oksettava olo koko jutusta. Toi kolmen päivän treffit ja uusi suunta elämälle kertoo jo kaiken..lapset muistaa aikuisena sitten sen, miten äiti hylkäsi

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä tietää vaikka lapset olisivat ITSE halunneet jäädä isänsä luo. Kyllä suomessa pääsee kulkemaan vanhempia tapaamaan. Ihme hommaa arvostella kun ei yhtään tiedä miten on lasten kanssa sovittu.

Varmasti lapset ovat halunneet jäädä isänsä luo, eikä muuttaa satojen kilometrien päähän. Ovatko lapset haluneet, että äiti muuttaa pois? Sen yleensä edestään löytää, minkä taakseen jättää. Saattaa olla, kun äityli myöhemmin kaipaa lapsiaan, heitä ei kiinnostakkaan äitinsä enää äitinsä seura. Näitä tarinoita olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on täynnä perheitä joissa toinen vanhempi muuttaa olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan ulkomaille tienaamaan elantoa. Minäkin tunsin yhden thai-naisen jonka alakouluikäiset lapset olivat mummon luona Thaimaassa, äiti täällä Suomessa töissä ja lähetti rahaa kotiin. Sanoi että yrittää joka toinen vuosi päästä Thaimaahan tapaamaan lapsia. Näissä tapauksissa ei ole kyse mistään itsekkyydestä, mutta yhtä lailla ne lapset silti kasvavat ilman vanhempaa. Lappiin pääsee kuitenkin käymään ja toisinpäin. Itse näin isääni lapsena suunnilleen kerran kuussa, olisi varmaan onnistunut vaikka olisi asunut lapissakin.

Ei voi verrata jotain taikku äitiä, joka yrittää turvata lastensa tulevaisuuden. Nämä lapset ymmärtävät ja arvostavat myöhemmin äitinsä ponnisteluja. Suomi mamma lähtee, kun on vain yksinkertaisesti itsekäs. Itse näin myös isääni ehkä kerran kuukaudessa ja välimme jäivät etäiseksi.

Todella stereotyyppistä, romatisoivaa ja yleistävää puhetta lappilaisista ihmisistä. Ihan tavallisia ihmisiä Lapissakin asuu, hitaita, nopeita, uteliaita, ujoja, muista kiinnostuneita, omissa oloissaam viihtyviä...

Ihan riippumatta siitä millainen suhde tällä Lappiin muuttajalla on lapsiinsa aiemmin ollut, ei sitä ainakaan voi pitää yllä kun välimatkaa on niin paljon kuin Suomen rajojen sisällä pystyy olemaan.

Oiskohan naisella bipo? Maniassa ihmisellä häviää kaikki harkintakyky. Tunnen yhden, joka laittoi lentokentältä eräänä perjantaina tekstarin miehelleen, että nyt pitää ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen ja lähti Dubaihin. Nuorin lapsi oli alle kouluikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Lappilaisena en pidä tästä ajatuksesta että täällä ei muka ole stressiä tai kiirettä.

Mitä jos minä lähtisin jonnekin eteläisen Suomen kaupunkiin pakoon omia kiireitäni ja stressiäni, ja jättäisin lapseni tänne isänsä kanssa?

Arki on täällkäkin arkea. Töissä on kiire, miehelläkin on stressaava vaihe töissä, miehen isä on vasta sairastunut vakavasti. Lapsilla on täälläkin harrastuksia ja nuorilla samoja paineita kuin kaikkialla muuallakin.

Toki sen stressin pääsee purkamaan lenkillä ja ladulla luonnossa, kun sinne vain ehtii.

Se että ikkunasta näkee ihanat vuodenajat, ja tunturimaisemat ovat päivittäinen näky työmatkalla eivät rokota lappilaisiakaan arjelta, kiireeltä tai vastoinkäymisiltä.

Asiaa! Olen itse muuttanut lapista etelään ja en ymmärrä alkuunkaan näitä juttuja. Samat koulut, etäkoulut ja harrastukset niillä Lapsilla lappissakin on, kaupanpäälle tähän kovat pakkaset ja sen tuomat kulkuongelmat. Töissä käyt elääksesi vaikka asuisitkin lapissa ja kyllä pomolla voi olla huono päivä lapissakin :)

Asuntolainat yms maksetaan ihan rahalla, asuit sitten missäpäin suomea tahansa

Ei kait ne lapset enää mitään kovin pieniä olleet,

ja paljon on isejä ja äitejä jotka "työn takia" ovat käytännössä suurimman osan ajasta poissa, ulkomailla, toisilla paikkakunnilla jne. ilman sen kummempaa pakkoa koska yleensä saisivat kodin ja lasten läheltäkin ihan kohtuu hyvän työpaikan, mutta haluavat olla muualla ja matkustaa. 

Lapset varmaan jotain erityislapsia. Kuka niitä Adhd - mostereita jaksaa katella. Koira on parempaa seuraa.

Jos halu lähteä on kova pohjoiseen. Jos se on ollut aina haave ja vaikka yhteinen haave ja mies sitten kieltäytyy. Epäitsekästä olla repimättä lapsia isän luota. Toisaalta lapsetkin sen ikäiset, että heitä on kuultava ja todennäköisesti kieltäytyneet lähtemästä.

Itse erosin ja lähdin. Jätin teini-ikäiset lapset isän luo, sillä en halunnut repiä kodistaan. Saivat itse rauhassa päättää asumisensa. Kaikki muuttivat luokseni vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla fiksukin veto. Jos on veto poissa ja psyyke paskana, niin saattaa purkaa sen väkivaltana lapsiinsa. Eihän missään ole sanottu, että hän olisi välttämättä hyvä äiti. Parempi silloin ottaa etäisyyttä.

Itse asiassa tälläinen vanhempi, joka ymmärtää että ei voi syystä x tai y vanhemman toimeaan kunnialla hoitaa, ja ottaa lapsiinsa etäisyyttä, on kyllä hyvä vanhempi. Joskus vanhempi vaan ei ole kykenevä hommansa hoitamaan.

Mutta tälläiset ei anna yleensä itseään ja tekojaan puolustelevia haastatteluja mediaan. Jos joku juttu tälläisestä julkaistaan, on siinä aika surullinen pohjavire: "nyt kävi näin".

Huono vanhempi taas ei ymmärrä realiteetteja vaan hampaat irvessä, usein asenteella "minä olen täysin korvaamaton" ,yrittää väkipakolla suorittaa sen vanhemmuutensa ja traumatisoi siinä samalla lapsensa loppuiäksi kun vaan pitää lapset visusti itsellään vaikka oma vointi olisi mikä.

Tai hylkää lapsensa ja nostaa itsensä kuitenkin jollekin jalustalle, "piti päästä toteuttamaan itseään" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappilaisena en pidä tästä ajatuksesta että täällä ei muka ole stressiä tai kiirettä.

Mitä jos minä lähtisin jonnekin eteläisen Suomen kaupunkiin pakoon omia kiireitäni ja stressiäni, ja jättäisin lapseni tänne isänsä kanssa?

Arki on täällkäkin arkea. Töissä on kiire, miehelläkin on stressaava vaihe töissä, miehen isä on vasta sairastunut vakavasti. Lapsilla on täälläkin harrastuksia ja nuorilla samoja paineita kuin kaikkialla muuallakin.

Toki sen stressin pääsee purkamaan lenkillä ja ladulla luonnossa, kun sinne vain ehtii.

Se että ikkunasta näkee ihanat vuodenajat, ja tunturimaisemat ovat päivittäinen näky työmatkalla eivät rokota lappilaisiakaan arjelta, kiireeltä tai vastoinkäymisiltä.

Asiaa! Olen itse muuttanut lapista etelään ja en ymmärrä alkuunkaan näitä juttuja. Samat koulut, etäkoulut ja harrastukset niillä Lapsilla lappissakin on, kaupanpäälle tähän kovat pakkaset ja sen tuomat kulkuongelmat. Töissä käyt elääksesi vaikka asuisitkin lapissa ja kyllä pomolla voi olla huono päivä lapissakin :)

Asuntolainat yms maksetaan ihan rahalla, asuit sitten missäpäin suomea tahansa

Sama. Vähän huvittaa sitten ne "Tunturi on sielunmaisemani"-lässytykset, kun senkun muuttaa sitten tunturiin sen kerran pari vuodessa lomalle sijaan. Paljon on ihan ihmeellistä romantisointia. Tai joku Peltsi hehkuttaa kuinka lapsia ei laiteta kellon mukaan nukkumaan Inarissa. Kyllä ne kouluaikaan kouluun menee, ja kesällä on monille vapaampaa -tai sitten ei- sekä etelässä että pohjoisessa.

Toisaalta sitten pääkaupunkiseudun elämää taivastellaan pohjoisessa ehkä käänteisesti. Täälläkin elämä on monilla aika samanlaista kuin pohjoisessa, ja sitä metsää ja luontoakin löytyy. Mutta ihmisten puheissa on vain joko ihan ydinkaupunki kivitaloineen tai sitten tosi arveluttava ja ankea harmaa lähiö. Aika harva siellä pohjoisessakaan asuu yksin pikkumökissä keskellä ei mitään, vaan auton varassa taajamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lappilaisena en pidä tästä ajatuksesta että täällä ei muka ole stressiä tai kiirettä.

Mitä jos minä lähtisin jonnekin eteläisen Suomen kaupunkiin pakoon omia kiireitäni ja stressiäni, ja jättäisin lapseni tänne isänsä kanssa?

Arki on täällkäkin arkea. Töissä on kiire, miehelläkin on stressaava vaihe töissä, miehen isä on vasta sairastunut vakavasti. Lapsilla on täälläkin harrastuksia ja nuorilla samoja paineita kuin kaikkialla muuallakin.

Toki sen stressin pääsee purkamaan lenkillä ja ladulla luonnossa, kun sinne vain ehtii.

Se että ikkunasta näkee ihanat vuodenajat, ja tunturimaisemat ovat päivittäinen näky työmatkalla eivät rokota lappilaisiakaan arjelta, kiireeltä tai vastoinkäymisiltä.

Asiaa! Olen itse muuttanut lapista etelään ja en ymmärrä alkuunkaan näitä juttuja. Samat koulut, etäkoulut ja harrastukset niillä Lapsilla lappissakin on, kaupanpäälle tähän kovat pakkaset ja sen tuomat kulkuongelmat. Töissä käyt elääksesi vaikka asuisitkin lapissa ja kyllä pomolla voi olla huono päivä lapissakin :)

Asuntolainat yms maksetaan ihan rahalla, asuit sitten missäpäin suomea tahansa

Sama. Vähän huvittaa sitten ne "Tunturi on sielunmaisemani"-lässytykset, kun senkun muuttaa sitten tunturiin sen kerran pari vuodessa lomalle sijaan. Paljon on ihan ihmeellistä romantisointia. Tai joku Peltsi hehkuttaa kuinka lapsia ei laiteta kellon mukaan nukkumaan Inarissa. Kyllä ne kouluaikaan kouluun menee, ja kesällä on monille vapaampaa -tai sitten ei- sekä etelässä että pohjoisessa.

Toisaalta sitten pääkaupunkiseudun elämää taivastellaan pohjoisessa ehkä käänteisesti. Täälläkin elämä on monilla aika samanlaista kuin pohjoisessa, ja sitä metsää ja luontoakin löytyy. Mutta ihmisten puheissa on vain joko ihan ydinkaupunki kivitaloineen tai sitten tosi arveluttava ja ankea harmaa lähiö. Aika harva siellä pohjoisessakaan asuu yksin pikkumökissä keskellä ei mitään, vaan auton varassa taajamassa.

Juuri näin, lisään vielä että lappi on muutakin kuin Levi yms keskukset. Toisilla tuntuu olevan käsitys että kun olet lapista, olet levikeskuksesta tai rukan kupeesta. Ei, itse olen keskeltä korpea. Lunta valtavat määrät ja huom! Myös lumityöt. -35 pakkasia viikko kaupalla (oli mun lapsuudessa) ja pitkät koulumatkat, tähän normaali arki lisäksi. Siitä on rauhallisuus ja levollisuus kaukana. Olen jopa täällä eteläsuomessa törmännyt käsitykseen ”ei lapissa lapset mene kouluun keskitalvella kun on kovat pakkaset” hei haloo! Koulustahan oltaisiin pois todella paljon. Tässä tapauksessa hän tarkoitti yli 20 asteen pakkasia...

Ja tämän ”faktan” kertoi siis ihan normaalijärjellä varustettu 50v ihminen.

Mitäs itsekästä tuossa on?

Noin ne miehetkin on aina eläneet.