Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun puoliso on masentunut ja pettynyt elämäänsä?
02.01.2021 |
On pettynyt työhönsä. Vaativa työ eikä tukea mistään suunnasta. Psykologille ei suostu.
On pettynyt aikaansaannoksiinsa elämänsä aikana.
On pettynyt myös avioliittoon kun sekään ei ole mennyt kuin elokuvissa. Eniten riitoja on tullut makuukamariaktiviteeteista ja siitä, ettei hän saa ikinä tarpeitaan tyydytettyä. Minun on puolestaan vaikeaa innostua kun minulla on vain välinearvo eikä hän ajattele minua tunteva ihmisenä silloin kun omat tarpeet jyräävät päälle.
Tätä samaa synkistelyä valitusta on nyt ollut jo yli vuoden. Olen jo tarjoutunut eroamaan, ettei hänen tarvisi tuntea tunnontuskia paremmin sopivan seuralaisen löytämiseksi.
Ikävä juttu hänen kannaltaan on siinä, että minä tuen konkreettisesti häntä työssään jopa niin paljon että hoidan vaivihkaa sivussa osan töistä hänen kuormansa keventämiseksi.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet vielä suhteessa, jossa sinulla on vain välinearvo seksissä? Tunnetko syyllisyyttä puolison mielialasta etkä siksi lähde?
Eikö kukaan ole joutunut elämässään kohtaamaan tällaista tilannetta?
Minä eroaisin ellei suostu menemään terapiaan. Ei tuosta mitään tule, jos hän ei itse halua parantua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet vielä suhteessa, jossa sinulla on vain välinearvo seksissä? Tunnetko syyllisyyttä puolison mielialasta etkä siksi lähde?
Hän toistaa kerta toisensa jälkeen, ettei kenenkään muun kanssa olisi yhtä kivaa. Olen kyllä sanonut hänelle, etten koe itse saavani koko touhusta yhtään mitään mutta se ei vaikuta häneen millään tavoin kun se oma nautinto on lähin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat, lohdutat ja tuet sitä, tuo menee ohi kyllä. Älä painosta, älä tuomitse, älä vähättele! Jos et rakasta, lähde.
Pidän häntä raskaana ystäväni ja toivon tietenkin, että hän parantuisi. Olen huolissani siitä, ettei hän suostu hankkimaan lääkitystä tai apua.
On raskasta kuunnella synkkiä huokauksia illat pitkänään! Tulee todella syyllinen olo jos sattuu itse naurahtamaan jollekin uutiselle tai katsomalleni elokuvalle tai tv-ohjelmalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä eroaisin ellei suostu menemään terapiaan. Ei tuosta mitään tule, jos hän ei itse halua parantua.
En suostu ottamaan tunnolleni mitään lopullista ratkaisua koska hän EI suostu hakemaan minkäänlaista apua. Vain seksi ilahduttaa häntä. Se on hänen elämänsä ainoa ilon aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat, lohdutat ja tuet sitä, tuo menee ohi kyllä. Älä painosta, älä tuomitse, älä vähättele! Jos et rakasta, lähde.
Ei mennyt ohi meillä, päinvastoin. Tilanne paheni vaan koko ajan. En vaan pystynyt rakastamaan toista ehkäksi. Enkä myös pystynyt enää elämään omaa elämäänikään, kun piti olla varpaillaan toisen takia. Mieheni ei myöskään suostunut menemään terapiaan. Tilanne meni loppujen lopuksi niin pahaksi että lähdin siitä liitosta, enkä tiedä mitä hänelle kuuluu. Toivottavasti hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet vielä suhteessa, jossa sinulla on vain välinearvo seksissä? Tunnetko syyllisyyttä puolison mielialasta etkä siksi lähde?
Olen kyllä miettinyt pääni puhki ja syyttänyt itseäni olleeni aikoinaan itsekäs halutessani hänen kanssaan naimisiin vaikka en ole oikeastaan sellaista naistyyppiä, josta hän pitää eniten.
Minä olen muuttunut liiton aikana nykyiseksi itsekseni mutta minusta ei todellakaan ole tullut mitenkään toisen haaveiden kaltaista.
Sitten koen olevani epäonnistunut puolisona ja vanhempana koska toisella lapsellakin on ongelmansa, joita hän on nyt vuoden ratkonut itse parhaansa mukaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäkestoinen masennus harvoin parantuu ihan itsekseen. Sinun puolison tehtävä on miettiä, miten tästä eteenpäin. Kukaan toinen ei voi ratkaista hänen puolestaan näitä ongelmia. Terapiassa saa välineitä käsitellä asioita, lääkitys voisi auttaa, ehkä työpaikan vaihtaminen voisi olla hänen juttunsa, seksielämä ei myöskään parane itsestään, jos ei toista pysty huomioimaan.
Tuntuu vähän liioitellulta, että teet hänen töitään. Samalla ehkä tahattomasti estät häntä kantamasta vastuuta tilanteesta. Hän on kovin pettynyt kaikkeen, mutta et sinä ole siihen syypää tai ratkaisu. Mielenterveysongelmaisen kanssa on haastavaa elää, tiedän kokemuksesta. Tärkeintä olisi sinun pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta ja rajat siihen, minkä verran voit puolisoa tukea. Näetkö tulevaisuuden yhdessä, jos mies ei lähde hakemaan apua, vaan jää jurnuttamaan katkerana/itsekeskeisenä elämäänsä.
Kuinka moni on ihan oikeasti tyytyväinen avioliittoonsa yli kymmenen vuoden jälkeen? Monilla alkavat siinä vaiheessa puolisonvaihtoviikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkäkestoinen masennus harvoin parantuu ihan itsekseen. Sinun puolison tehtävä on miettiä, miten tästä eteenpäin. Kukaan toinen ei voi ratkaista hänen puolestaan näitä ongelmia. Terapiassa saa välineitä käsitellä asioita, lääkitys voisi auttaa, ehkä työpaikan vaihtaminen voisi olla hänen juttunsa, seksielämä ei myöskään parane itsestään, jos ei toista pysty huomioimaan.
Tuntuu vähän liioitellulta, että teet hänen töitään. Samalla ehkä tahattomasti estät häntä kantamasta vastuuta tilanteesta. Hän on kovin pettynyt kaikkeen, mutta et sinä ole siihen syypää tai ratkaisu. Mielenterveysongelmaisen kanssa on haastavaa elää, tiedän kokemuksesta. Tärkeintä olisi sinun pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta ja rajat siihen, minkä verran voit puolisoa tukea. Näetkö tulevaisuuden yhdessä, jos mies ei lähde hakemaan apua, vaan jää jurnuttamaan katkerana/itsekeskeisenä elämäänsä.
Pakko auttaa, missä pystyn koska hänellä työt vyöryvät kuin tsunami päälle. Koko ajan on pakko sammuttaa jotain tulipaloa ja rutiinihommat sitten kotona vapaa-aikana.
Siten voin siis auttaa häntä kun hän jatkaa työpäiväänsä päivällisen jälkeen rutiiniasioiden parissa. Mielestäni tämä on toimiva keino keventää hänen työtaakkaansa.
Toisaalta se asettaa meidät ikävästi pomon ja alaisen asemaan. Yhtäkkiä hän onkin tyytymätön pomo, joka kuittaa tyytymättömänä alaiselleen.
Jos hoidat osan töistäkin, mies saattaa käyttää sinua hyväkseen. On tarpeineen keskiössä, jolloin et edes tajua, ettei hän välttämättä olisi kaikkeen tukeesi oikeutettu. Pitäisikö sinun saada enemmän kiitosta hänen töistään?
Tuollaisia on tullut kohdattua. Vaativat apua, vaativat "kiinnostavaa" keskustelua tai tekemistä, johon kuuluu heidän auttamisensa. Egollaan taivuttavat muita avustajikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin jos pystyisin. Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Toivoisin, että kykenisin eroamaan. Lasten takia sitä vain sinnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat, lohdutat ja tuet sitä, tuo menee ohi kyllä. Älä painosta, älä tuomitse, älä vähättele! Jos et rakasta, lähde.
Pidän häntä raskaana ystäväni ja toivon tietenkin, että hän parantuisi. Olen huolissani siitä, ettei hän suostu hankkimaan lääkitystä tai apua.
On raskasta kuunnella synkkiä huokauksia illat pitkänään! Tulee todella syyllinen olo jos sattuu itse naurahtamaan jollekin uutiselle tai katsomalleni elokuvalle tai tv-ohjelmalle.
On sinussakin vikaa, jos noin voimakkaasti syyllistyt toisen huokailusta, ettet uskalla edes nauraa. Et tuossa tilassa pysty tukemaan puolisoasi mitenkään vaan omat haavoittuvuutesi alkavat nostaa päätään.
Teet osan miehen töistä, ja hän ei huomioi sinua mitenkään seksissä eikä muutenkaan. Aika epätasa-arvoinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäkestoinen masennus harvoin parantuu ihan itsekseen. Sinun puolison tehtävä on miettiä, miten tästä eteenpäin. Kukaan toinen ei voi ratkaista hänen puolestaan näitä ongelmia. Terapiassa saa välineitä käsitellä asioita, lääkitys voisi auttaa, ehkä työpaikan vaihtaminen voisi olla hänen juttunsa, seksielämä ei myöskään parane itsestään, jos ei toista pysty huomioimaan.
Tuntuu vähän liioitellulta, että teet hänen töitään. Samalla ehkä tahattomasti estät häntä kantamasta vastuuta tilanteesta. Hän on kovin pettynyt kaikkeen, mutta et sinä ole siihen syypää tai ratkaisu. Mielenterveysongelmaisen kanssa on haastavaa elää, tiedän kokemuksesta. Tärkeintä olisi sinun pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta ja rajat siihen, minkä verran voit puolisoa tukea. Näetkö tulevaisuuden yhdessä, jos mies ei lähde hakemaan apua, vaan jää jurnuttamaan katkerana/itsekeskeisenä elämäänsä.
Pakko auttaa, missä pystyn koska hänellä työt vyöryvät kuin tsunami päälle. Koko ajan on pakko sammuttaa jotain tulipaloa ja rutiinihommat sitten kotona vapaa-aikana.
Siten voin siis auttaa häntä kun hän jatkaa työpäiväänsä päivällisen jälkeen rutiiniasioiden parissa. Mielestäni tämä on toimiva keino keventää hänen työtaakkaansa.
Toisaalta se asettaa meidät ikävästi pomon ja alaisen asemaan. Yhtäkkiä hän onkin tyytymätön pomo, joka kuittaa tyytymättömänä alaiselleen.
Sinun mielestäsi, mutta onko tuo myös miehen mielestä hyvä järjestely, vai ylläpidätkö toimimatonta kierrettä?
Suhteenne pyörii miehen tarpeiden ympärillä. Onko tässä alun alkaenkaan kyse edes masennuksesta vai manipuloinnista ja hyväksikäytöstä. Ajattelet, että annat luvan miehelle etsiä paremman naisen. Mies varmaan itsekin tajuaa, ettei tule löytämään naista, jolle riittää hänen tyydyttämisensä sängyssä, suostuu tekemään osittain hänen palkkatyönsä, hän voi negailla huoletta kodissaan hakematta apua, rasittaa rajattomasti omilla ongelmillaan. Ei sellaista naista löydy, joka tuohon suostuu. Mies on senkin tehnyt selväksi ettet ole hänen naistyyppiään ja tunnet jopa syyllisyyttä siitä, että hän suostui menemään naimisiin kanssasi. Mitä ihmettä! Kuulostaa ahdistavalta suhteelta. Kai hän ainakin tekee oman osansa kotitöistä ja osoittaa muulla tavoin arvostavansa ja rakastavansa sinua.
Olin itse varmaan aikalailla tuollainen puoliso. Myöhemmin ymmärsin että masennus ja itsensä surkuttelu teki musta hyvin itsekeskeisen, mulla oli kaikki huonosti, olin huono ja elämässäni epäonnistunut jne. En osannut nähdä sitä mikä oli hyvin. Tai näin mutta se ei riittänyt sen kaiken pskan olon ja ajatusten alla. Menin sitten ihastumaan ja pettämään, ja puoliso sai hyvän syyn päästä musta eroon.
Näin meni mulla, toivottavasti ap:lla vähän paremmin. En ole jaksanut hakea apua tähän mielialaan vieläkään, en näe enää hirveästi järkeä kun elämä vähän niin kuin meni jo.
Neuvoisin, että ehkä puoliso pitäisi saada näkemään millaista kuormitusta aiheuttaa muille ja niin itsensä kuin muiden takia pitäisi hakea ulkopuolista apua. Ihminen voi ajautua negatiivisiin ajatuskierteisiin niin pahasti että sieltä ei helposti omin avuin tulla pois. On tavallaan oman pahan olonsa kuplassa ja siitä tulee sen oma totuus. Ulkopuolinen apu voisi auttaa sieltä pois.
Mutta ap, älä ota enempää kantaaksesi toisen taakkaa kuin jaksat. Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
Jos rakastat, lohdutat ja tuet sitä, tuo menee ohi kyllä. Älä painosta, älä tuomitse, älä vähättele! Jos et rakasta, lähde.