Lue keskustelun säännöt.
Katsoin kaverin kanssa taide-elokuvan
02.01.2021 |
Siinä hankalassa elämäntilanteessa oleva mies kipuili ja sitten elokuvan lopussa oli ihan samassa tilanteessa mutta hymyili kameralle lopussa. Kaverini mielestä asiat oli hänellä paremmin. Minusta ei koska hän oli edelleen työtön ja yksin, mikään ei ollut muuttunut muuten kuin että katsojaa paijattiin lopussa parilla naurahduksella.
Miten kaverini voi ajatella että kaikki oli nyt ok? Kukaan elokuvassa ei ollut edistynyt tilanteessaan tai omassa henkisessä tilanteessaan mitenkään. Tyypillistä keskieurooppalaista "laatuelokuvaa" jossa kyllä kärvistellään mutta ei tehdä mitään muutoksia omaan toimintaan.
Onko minulta mennyt jotain ohi? Ainakin ennen vanhaan piti elämässä muuttaa jotain omassa toiminnassa ennen kuin oma elämä muuttuu. Tenttasin ystävää että miten nyt ne asiat oli tämän jälkeen paremmin niin eihän hän osannut oikeasti sanoa mitään. Ihan niin kuin te kaikki. Ette oikeasti osaa sanoa mitään todellista.
Kommentit (3)
Siinä oli tapahtunut henkistä kasvua, kuten vastaaja numero 1 myös arvelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sen elokuvan päähenkilön suhtautuminen oli muuttunut, niin olihan silloin tapahtunut kasvua. Ei kai se henkilö olisi hymyillyt jos ei olisi hyväksynyt tilannettaan edes vähän paremmin.
OK. Tämä jää minulle vieraaksi koska ongelma elokuvassa oli se että on työtön ja kaiken ulkopuolella ja sitten hänen kaveri kuoli ja hän hymyili lopuksi sille, mutta minun näkökulmasta kuitenkin huomenna ja ensi viikolla on taas työtön eikä mikään ole eri tavalla. Olen sillai aika palikka ja putkiaivo että kiinnitän huomiota ensin aina realiteetteihin enkä niinkään draamallisiin hetkiin.
Jos sen elokuvan päähenkilön suhtautuminen oli muuttunut, niin olihan silloin tapahtunut kasvua. Ei kai se henkilö olisi hymyillyt jos ei olisi hyväksynyt tilannettaan edes vähän paremmin.