Lue keskustelun säännöt.
Mitään muuta en niin vihaa kuin tätä yksinoloa!
02.01.2021 |
Nuoreni nukkuu nyt ja sillä on omat jutut.
Täsmälleen tiedän mitä tapahtuu - ei mitään.
Tänään käyn kaupassa, sanon ehkä hei kassalle.
Ystävä pitää taas taukoa.
Toinen on missä on eikä kutsu käymään, vaikka matkat ovat nykyään halpoja.
Tuurilla saatan nähdä naapurin ja saan vaihtaa pari sanaa.
Ja tätä jatkuu päivästä toiseen.
Minne lähden?
Voiko elämä olla näin tylsää??
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Nuorena oli jaksoja kun elämä oli täysin erilaista, suorastaan fantastista.
Ehkä joskus hakeudun johonkin vastaavaan.
Ap
Mimmosta sulla silloin oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys menettelee, mutta se, että olis ulkopuolella jotain elämää ja mahdollisuuksia heittää juttua, treffailla, mutta ei ole varaa mihinkään. Köyhyys ja yksinäisyys on aikamoista myrkkyä ja sitten sitä on vielä päästään niin vialla, että haluaa elämäänsä ihmisiä kotka eivät petä eivätkä juoruile, ovat syvällisiäja huumorintajuisia.
Menee sekunnissa motivaatio, kun se alkaa se itsensä taukoamaton kehuskelu jolle ei loppua tule. Tuntuu että nykyään keitä elämääni tulee ovat järjestään maailmanmestareita ja voittajia. naisia on kuulemma joka nurkan takana heitä väijymässä ja silti tarpovat kulmakapakoihin paskaa jauhamaan. Ei vaan saa järjellistä seuraa tai sitten on itse liian hullunjärkevä tähän p erkeleen systeemiin.
Vierailija kirjoitti:
Rukoile Jumalalta ystävää. 🙏❤️
Pullokin on hulluutta parempi
Olisin yksin vaikka aina ellei joskus pitäisi käydä kaupassa. Olen hyvää seuraa itselleni 💚
Jos et ole ihan köyhä tai liikuntarajoitteinen voisit hankkia koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue vaikka kirjoja.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaiken-keskella-yksin-9789513195106
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena oli jaksoja kun elämä oli täysin erilaista, suorastaan fantastista.
Ehkä joskus hakeudun johonkin vastaavaan.
ApMimmosta sulla silloin oli?
Yhdessä paikassa missä olin oli kivaa, oli kavereita, tutustuin ihmisiin ja oli työtäkin.
Matkustamista ja elämä näytti parhaat puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka kirjoja.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kaiken-keskella-yksin-9789513195106
Toki.
Sulla on se nuori eli et ole yksin.
Jotkut ovat oikeasti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on se nuori eli et ole yksin.
Jotkut ovat oikeasti yksin.
Tiedän.
Kohta se lähtee muualle jolloin olen 24/7 yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tarkoitettu sosiaaliseen vuorovaikutukseen ihan päivittäin.
Ei ole normaalia istua jossain kopissa puoli elämää.
Sama kuin menis arkkuun makaamaan.
Ap.
Kyllä ja ei. En tiedä onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ei kykene sosialisoitumaan, vaikka kuinka yrittäisivät. Itsellä taas on päinvastoin, et sosialisoidun todella helposti, mut huomaan et suurimmalla osalla ihmisistä on aivan liian pinnallinen ajatusmaailma. Pidemmän päälle en jaksa olla tällaisten ihmisten kanssa ja oon menettäny jo toivon, et tapaisin itseni kaltaisen ihmisen. Tai no, yhden olen tavannut ja ollaankin oltu ystäviä jo 7 vuotta.
Ei vaan jaksa tätä pinnallista ihmisten luomaa yhteiskuntaa ja muiden seurassa tulee vaan paha olo. On helpompaa olla yksin kotona kuin olla yksin ison ryhmän ympäröimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on tarkoitettu sosiaaliseen vuorovaikutukseen ihan päivittäin.
Ei ole normaalia istua jossain kopissa puoli elämää.
Sama kuin menis arkkuun makaamaan.
Ap.Kyllä ja ei. En tiedä onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ei kykene sosialisoitumaan, vaikka kuinka yrittäisivät. Itsellä taas on päinvastoin, et sosialisoidun todella helposti, mut huomaan et suurimmalla osalla ihmisistä on aivan liian pinnallinen ajatusmaailma. Pidemmän päälle en jaksa olla tällaisten ihmisten kanssa ja oon menettäny jo toivon, et tapaisin itseni kaltaisen ihmisen. Tai no, yhden olen tavannut ja ollaankin oltu ystäviä jo 7 vuotta.
Ei vaan jaksa tätä pinnallista ihmisten luomaa yhteiskuntaa ja muiden seurassa tulee vaan paha olo. On helpompaa olla yksin kotona kuin olla yksin ison ryhmän ympäröimänä.
Kyllä, en mäkään tykkää ryhmistä.
Jään aina sivuun.
Mutta siihenkin tottuu. En itse edes osaa enää olla ihmisten kanssa. Nuorena kaipasin kovasti niin ystäviä kuin poikaystävää, mutta kun en ollut koskaan kiinnostava kenenkään mielestä niin totuin liikaa yksin oloon.
Eikä tällaisesta tottumisesta pysty omin avuin purkautumaan pois. Tästä on tullut minulle turvallinen piilopaikka pahalta maailmalta. Kuin hiiri käpertyneenä omassa pesäkolossaan.