Miten elämä muuttui laihtumisen myötä, kertokaa
eli mitä hyviä asioita laihtuminen toi elämääsi? itsetuntoon? uneen? seksielämään? miesten huomiointi? (olen nainen siis) Mitä muuta, jota et voinut edes kuvitella tai tajuta ennen kuin laihduit? Yritän tässä kerätä motivaatiota laihduttamiseen. Terveysvaikutukset ymmärrän kyllä oikein hyvin ja tiedostan. Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille."
No, siihen ei laihduttaminen auta. Pullukoille naisille on aina ollut ottajaa vaikka kuinka. Sanon tämän nyt silleen vain yleisesti. En kehenkään kohdentavasti. Miehellä asia on sitten valitettavasti hiukan toinen... Korjaa kyllä tilannetta jos on hyvä ammatti ja pullea lompakko...
Mutta tosiaan, ei kun paanalle ja laittamaan jalalla koreasti vertauskuvallisesti. Ukko löytyy kyllä. Siihen ei kilot vaikuta! (naisella - ukot voi unohtaa tämän neuvon)
Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita... Pulleilla miehillä meneekin sitten hiukan huonommin... Ja olen itsekin mies joka tätä höpäjää. Juu, olen naimisissa kyllä. Nyt pyöree ku pallo mutta seurustelun alkuaikoina en. Samoin kävi eukollekin. Ilm. avio lihottaa... Mut yhdes ollaan edelleen!
Kyllä auttaa laihduttaminen, ja vieläpä satakertaisesti laihdutettuun kilomäärään verrattuna. Pudotin painoa vain 10kg ja jo nyt, vielä pyöreänä 62kg naisena huomion määrä on aivan käsittämätön aikaisempaan verrattuna. Jatkan siis edelleen kropan muokkausta, mutta jo nyt saan lähes jokaisen Tinder-kahvittelun jälkeen viestin että haluanko nähdä uudestaan. 10kg sitten en saanut ikinä toisia treffejä, vaikka olin sama sosiaalinen oma itseni.
Samansuuntainen kokemus itselläni. Jälkikäteen olen hämmästellyt, miksi en aikaisemmin pudottanut painoa. Hyödyn ja panostuksen suhde aivan järjetön suhteessa mihinkään muuhun itsen kehittämiseen.
Joo mua kans harmittaa että vietin naisen kannalta kriittiset ikävuodet 32-37 pulleampana sokeasti uskoen että kyllä jonkun kanssa vielä natsaa. Ei, ei todellakaan. Nyt olen 38, tosiaan hoikempi ja välittömästi suositumpi. Yritän saada painoa vielä alas, tai paremminkin rasvaprosenttia treenaamalla. Sitten ehkä minäkin saan kokea parisuhteen. Lapsia en halua enää, se juna meni jo omaa tyhmyyttäni kun en aikaisemmin aloittanut liikuntaa ja laihdutusta.
Olen ollut elinvoimainen ja kukoistava. On kevyt kulkea, sisäinen hyvä olo näyttäytyy myös ulospäin. Tunnen itseni energiseksi ja kauniiksi. Nukun paremmin, liikun enemmän, näen ja koen enemmän. Minulla vaikutukset ovat olleet suuret ja tunnen taas eläväni täydemmin.
Sain aivan fantastisen työtarjouksen Yhdysvalloista ja asun nyt yhdessä entisen playboy-mallin kanssa Beverly Hillsissä.
Ihme jos terveys ei riitä motiiviksi laihdutukseen.
Laihdutin 10 kg ja olo on oikeasti niin paljon parempi kuin ennen. Nyt on kiva katsoa peiliin kun maha on litteä enkä näytä enää raskaana olevalta. Voin solmia kengän nauhat puuskuttamatta. Peilikuva näyttää kivalle.
Vaikkei omalla kohdallani ollut tuon isommasta pudotuksesta kyse, niin ero entiseen on valtava. Kilot kerääntyi mulla vain ja ainoastaan keskivartalolle ja esim kumartuminen oli ennen todella vaikeaa.
Miesten huomiosta en osaa sanoa, siinä ei ole varmaankaan ole tapahtunut muutosta. Olen naimisissa, enkä sinänsä miesten huomiota edes kaipaa. Oma olo on paljon parempi ja se on tässä tärkeintä.
Itsetunto on noussut. Koen itseni paljon paremman näköiseksi. Katseita tulee enemmän miehiltä (olen varattu). Vaatteet istuvat paremmin. Kuukautiset ovat pienemmät. On enemmän energiaa tehdä asioita. Olen seksuaalisesti vapautuneempi. Nautin elämästäni paljon enemmän. Kaikenkaikkiaan elämä on muuttunut täysin.
Ei juuri mitenkään. Mulla on vaatekoko muuttunut 56:sta 38:iin. Miehen (ja jopa aika komean ja normaalipainoisen) löysin lihavana parikymppisenä, lapset sain lihavana. Nyt olen elänyt noin 40 kiloa kevyempänä 15 vuotta ja elämä on melko lailla niinkuin ennenkin. Luultavasti vaikka olisin ollut parikymppisenä tikkulaiha niin samaan mieheen olisin haksahtanut ja samoihin työpaikkoihin hakenut ja päässyt. Ehkä se on elämänasenne, kaunis hymy, ystävällisyys tai joku mikä on loppupeleissä tärkeämpää kuin paino.
Erotessa paino putosi huomaamatta. Miesten huomio tuntui ahdistavalta, en halunnut uuteen suhteeseen.
Vuosia vieri ja lihoin taas josta nyt tiputtelen pois.
Huono itseluottamus on yksi tekijä jonka kanssa painin ja joku sanoikin ettei saa katkeroitua. En sitä tee, mokomat hännystelijät erottaa nyt paremmin.
Kivempi olla itsensä kanssa nyt. Pelkästään se on hyvä syy laihduttaa.
- vaatteet istuu paremmin ja valinnanvaraa löytyy kaupoista
- korkokengissä on mukava olla
- reidet ei hankaa yhteen
- energisempi olo jonka myötä arjen askareet sujuu kuin tanssi
- enemmän huomiota vastakkaiselta sukupuolelta
- tulee tehtyä parempaa ja laadukkaampaa ruokaa mutta vähemmän
- notkeus on palannut
- on kiva mennä nukkumaan vähän nälkäisenä
- vaaka on ystävä
Sinäkö se olet Ridge Forresteri?
Vierailija kirjoitti:
Sain aivan fantastisen työtarjouksen Yhdysvalloista ja asun nyt yhdessä entisen playboy-mallin kanssa Beverly Hillsissä.
Kevyempi olo. Liikunnan ilo. Itsevarmuus nousi, vaatteet näyttivät hyvältä päällä. Uskalsin olla näkyvä ja kuuluva, sosiaalinen. Mieliala nousi. Kehossa on hyvä olo, vahva ja jaksan tehdä. En hävennyt enää itseäni, uskalsin tavoitella unelmiani.
-20kg (159cm/75kg->55kg) ja sain kokonaan uuden elämän :)
Ei viiniä viikolla
Ei karkkia viikolla
Ei pitsaa viikolla
Olin tosi lihava ja muutamia vuosia sitten tein elämäntaparemontin, jonka myötä laihduin. Siitä seurasi paljon hyvää. Ensinnäkin, pystyn nyt nousemaan lattialta ylös helposti. Vaatteet näyttävät hyvältä päällä. Kyllä miehiltä saan nyt huomiota, ennen olin näkymätön. Mieli on parempi, kun jaksaa touhuta kaikenlaista hengästymättä. Positiivinen palaute ulkonäöstä on herkkua. Muista, että tärkeintä on muuttaa ruokailutottumukset säännöllisiksi. Herkuttelukin on sallittua. Jättää pois jotain muuta ruokaa herkuttelupäivinä. Hyötyliikunta on tärkeää. Ihmedieetit eivät toimi, niistä on kokemusta. Tsemppiä sulle! Varaudu siihen, että laihtuminen on hidasta elämäntaparemontissa, mutta kilot eivät tule helposti takaisin.
Laitoin jo toiseen ketjuun. Pitkä lista pelkästään hyvää. Saa olla aika tyhmä että pilaa elämänsä kantamalla ylimääräisiä kiloja.
Pystyi ostamaan myös merkkivaatteita markettien norsukokojen sijaan ja alennusmyynneissäkin on muuta kuin hikoilua tarjolla. Ihaninta on ollut kävellä Saanatunturille. Ensi syksynä tavoite on Kilimanjaro.
Verenpaine ja verensokeri laskivat liian alas, väsyttää. Nahkaa roikkuu. Naama roikkuu. Tukkaa lähtee päästä.
Kaipa se tästä tasoittuu.
Ei mitenkään. Tyytymättömyys omaan kehoon on korvien välissä, ei se kehoa muuttamalla poistu, vaan käsittelemällä asiaa, tarvittaessa ammattilaisen kanssa. Laihduttaminen on aina häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Terveellisiä elintapoja voi tavoitella myös ilman kehovihaa ja laihtumisen pakkoa. Laihtuminen ei automaattisesti tarkoita terveyden kohentumista. Terveys kumminkin luultavasti kohenee, jos syö monipuolisemmin (sallivasti) ja liikkuu enemmän, tapahtuipa painossa muutoksia tai ei. Lopetetaan ruokien arvottaminen ja hyväksytään omat kehomme sellaisinaan ja kohdellaan niitä hyvin ja haistatetaan pitkät yhteiskunnan rakenteelliselle läskifobialle <3
Verenpaine laski samaa tahtia kilojen kanssa, hikoilu loppui ja kuukautiset niukentuivat huomattavasti.