Miten elämä muuttui laihtumisen myötä, kertokaa

Se harmittaa että hoikkana miehet häiriköi. Tukevana sai olla näkymätön. Vaikka ikää jo 59 vuotta, hoikkana saa liikaakin huomiota. Talvella voi onneksi pitää paljon vaatekerroksia ja toppatakki sekä toppahousut.

Jos suonet tukkivat sokeriarvot ei riitä motiiviksi ei ole mitään tehtävissä.

Fyysinen hyvinvointi koheni, mutta lähipiiri muuttui ilkeäksi, mikä vaikutti psyykkiseen hyvinvointiin.

Jonkin verran kiloja tuli masennuksen myötä takaisin, mutta pudottelen niitä hiljakseen pois elämästäni, samoin kuin ilkeileviä tuttujakin.

Vaaka näyttää pienempää lukemaa

Pienemmät vaatteet sopii päälle

Tää on jo vanha ketju, mutta itse vastaisin, että negatiivisemmaksi elo on käynyt laihtumisen myötä. En ole milloinkaan ollut mitenkään hirveän iso, mutta surujen ja murheiden vuoksi lopetin syömisen.. naama roikkuu, kaula on kuin kilpikonnalla, tissit hävisi.. kiva joo, että on hoikat sääret, muttei mulle oo tää laihtuminen onnea tuonut.

- Nainen, 56 v, 170/55

Kyllä pyöreämmät on paljon kauniimpia mielestäni, ainakin tässä iässä 🙄

Sain leikattua itse varpaiden kynnet, kun maha ei ottanut vaataan. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Ihme jos terveys ei riitä motiiviksi laihdutukseen.

Yleensä ylipainoisilla on tosi kova motivaatio laihdutukseen, sääli vaan, että laihduttamalla lihoo, eikä laihdu. Tai voi laihtua ensin, mutta kilot palaavat aina uudestaan takaisin "korkojen kera". Näkeehän sen noista laihdutusohjelmistakin, siellä ne laihduttavat ne samat lihavat aina, eivätkä laihdu kuin tilapäisesti.

Suurin pudottaja on suurin kusetus koskaan. Siellä sitä läskiä lähtee ja kun tehtiin seurantatutkimus muutaman vuoden päästä, kaikki, paitsi yksi osallistuja olivat lihoneet kaiken takaisin korkojen kera.

Kuten tässä New York Timesin artikkelissa kerrotaan, nämä himolaihdutusohjelmat ovat olleet tieteelle kultakaivos. Onkin tutkimalla saatu tuloksia, että parhaiten laihduttaa nukkuminen hyvin (miten?) ja stressin lievitys, eikä kitukuurit. Laihduttamalla vaan lihoo entistä enemmän.

https://www.nytimes.com/2016/05/02/health/biggest-loser-weight-loss.html

EI KIITOS kirjoitti:

Ei viiniä viikolla

Ei karkkia viikolla 

Ei pitsaa viikolla

Tämä siis muuttui kun laihdut? Viikko= maanantai-sunnuntai. Eli jos viikolla et saa syödä mitään noista niin milloin sitten?

Kehonkuva vääristyi laihtumisen myötä entistä enemmän. Laihduin nyt yli 40-vuotiaana 15-kiloa. Aloin kiinnittämään huomiota painooni (esim. punnitukset laihduttaessa) ja nyt tunnen itseni niin lihavaksi, etten kehtaa mennä minnekään, peilikuva näyttää rumalta ja itseinho huipussaan. 15 kiloa lihavampana porskutin surutta menemään.

Vierailija kirjoitti:

"Miesten huomio on listalla siksi, että olen tahtomattani ollut sinkku jo vuosia ja ollut kuin ilmaa miehille."

No, siihen ei laihduttaminen auta. Pullukoille naisille on aina ollut ottajaa vaikka kuinka. Sanon tämän nyt silleen vain yleisesti. En kehenkään kohdentavasti. Miehellä asia on sitten valitettavasti hiukan toinen... Korjaa kyllä tilannetta jos on hyvä ammatti ja pullea lompakko...

Mutta tosiaan, ei kun paanalle ja laittamaan jalalla koreasti vertauskuvallisesti. Ukko löytyy kyllä. Siihen ei kilot vaikuta! (naisella - ukot voi unohtaa tämän neuvon)

Tiedän tämän siksi, että minulla on monta todella tukevaa tuttavaa - ja kaikki ovat naimisissa tahi avopariintuneita... Pulleilla miehillä meneekin sitten hiukan huonommin... Ja olen itsekin mies joka tätä höpäjää. Juu, olen naimisissa kyllä. Nyt pyöree ku pallo mutta seurustelun alkuaikoina en. Samoin kävi eukollekin. Ilm. avio lihottaa... Mut yhdes ollaan edelleen!

Jos olet itse mies, parisuhteessa ja vielä itsekin lihava, niin et voi tietää hoikkana naisena olosta ihan yhtikäs mitään. Vain oma kokemus merkitsee, ei ulkopuolelta katselu.

Olen itse laihtunut vuodessa reilut 20 kiloa lihavasta kohta normaalipainoiseksi ja muuttunut keskivartalolihavasta salitreenin myötä ihan erinäköiseksi. Miehiltä on tullut huomiota aina, mutta nyt se on räjähtänyt käsiin jotenkin. Varsinkin nuoremmat ovat innostuneet nyt erityisesti ja saan katseita missä liikunkin. Olen saanut kommenttia, että näytän säteilevältä. Olen sinkku, joten en pistä tätä pahakseni. 

Ulkoisten muutosten lisäksi tärkeintä itselle on energisempi olo. Nukun paremmin ja voin muutenkin paremmin kuin ylipainoisena. Veriarvot ovat parantuneet. Vatsa ei enää ole tiellä, saan kengät jalkaan helposti ja varpaankynnet leikattua ja lakattua. Voin henkisesti paremmin, kun oma ulkomuoto ei enää vituta. Muuta huonoa en tästä keksi kuin sen, että vaatekaappi on kenkiä myöten mennyt uusiksi, eli kalliiksihan tämä käy. Kuitenkin pieni hinta kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta. 

Noin 70kg laihtuneena, ja pysyvästi elämäntavat muuttaneena (jo samassa painossa pysyminen n  8v voi pitää 30 vuotiaalla pysyvänä, kun koko lapsuuden ja nuoruuden on ollut lihava) niin kyllä se vaikuttaa moneen asiaan. 

Minille esim tuli enemmän rohkeutta tutustua ihmisiin, pystyn pukeutumaan haluamiini vaatteisiin, jaksan tehdä asioita paremmin (jaksaa kävellä kevyesti vaikka koko päivän) ja on iloisempi. Huomaan, että saan parempaa asiakaspalvelua - toki siihen voi myös vaikuttaa vanheneminen ja saatu elämänkokemuskin ym. 

Myös hyvä ja pitkä parisuhde löytyi vihdoin sen jälkeen kun suurin osa painosta oli tippunut. Toki lähdin itse sillon myös aktiivisemmin suhdetta etsimäänkin joten pelkkä laihtuminen itsessään ei varmaankaan asiaa selitä.

Tärkeämpää oli kuitenkin se, että kun olen käynyt verikokeissa niin kaikki arvot on olleet viitelukujen puitteissa (rauta-arvot ainoat jossa vähän parannettavaa, mutta monella naisella on). Suvussa on kuitenkin ne tyypilliset suomalaisten geenirasitteet diabetestä ja korkeaa kolesterolia ym. Joten koen että se on ainakin yksi iso iso plussa! 

Sen sanon, kuten muutkin on sanoneet, ettei laihtuminen ainoana asiana kuitenkaan tuo onnea. Itsellä on tasaisin väliajoin huonoja päiviä, jolloin en pidä itsestäni lainkaan ja huono itsetunto edelleen vuosien jälkeen. Ja jos painoa on paljon pudotettavana, kannattaa varustautua myös mahdolliseen löysään ihoon. Minulla oli se onni, että pääsin julkiselle vatsan kiristykseen useampo vupai sitten ja vihdoin mahdollisuus yksityisellä myös korjara muutama muu paikka. Joskus ja joillekin se löysä iho saattaa olla jopa masentavampi lopputulema fyysisesti kun olla lihavampi. Terveys ja hyvä liikuntakyku kuitenkin on parhaits syitä aloittaa!

Kaikki on helpompaa. Liikkuminen, minkä tahansa fyysisen asian tekeminen.

Kaikki on myös kivempaa, sillä hoikkia ihmisiä kohdellaan eri tavalla. Saa parempaa palvelua, ollaan ystävällisempiä, lääkäri kuuntelee oireita jne 

Ei enää housut repeydy rikki reisien kohdalta kuukausi oston jälkeen. Tämä on ihan yksi parhaista! Housut oli ennen järkyttävä menoerä.

Aamulla on kiva lähteä töihin (ja muutenkin ihan mihin vain) kun ei tarvitse käydä aina sitä hikistä sovituskierrosta mikä mahtuu päälle ja mistä ei läskit tursuile yli. Olo on nätti ja itsevarma, lihavana ei ollut. 

Parempi unenlaatu, polvikivut katosivat, helpompaa löytää hyvin istuvia vaatteita, ihmiset kohtelevat minua ystävällisemmin, parempi itsetunto. Arki on paljon helpompaa ja kivempaa. 

Oon aina ollut sopusuhtainen mutta nyt todella hoikka. Kyllähän miehet huomioi enemmän ja ylistävät sitä kuinka timmi kroppa on iästä huolimatta. Vaatteet näyttää kyllä hyvälle päällä ja näyttää hyvältä ilmankin vaatteita. 

Vähemmän refluksi- ja närästysoireita

Parempi uni

Liikunta helpompaa

Vaatteiden ostaminen helpompaa

nämä tuli mieleen ensimmäisenä