Mitä ajatuksia vieraanvaraisuudesta?

Kymmenisen vuotta sitten särkänniemen ranneke maksoi 24e, kun nykyisin se maksaa 37e tai 38e. Toki jos on varaa, voisin kaverin rannekkeen maksaa mikäli se maksaisi sen reilun parikymppiä, mutta kun se on lähes 40e, on summa mielestäni aika kohtuuton hinta kaverin huvittelupäivästä. Lisäksi ruuan hinta on noussut huimasti.

Kymmenen vuotta sitten kun olen itse ollut se reilu kymmenen vuotias kavereilla norkoilija, huomasin jo silloin huikeita eroja kaveriperheiden tavoissa. Yksi perhe teki aina ruokaa ainoan lapsen kavereillekin jos oli ruoka-aikaan kylässä. Toisessa paikassa vieraat leikkivät lapsen huoneessa sen aikaa kun perhe syö. Kolmannessa taas saivat lapset tuoda kaverin ruokapöytään, mutta ruokaa oli tehty aina tasan tarkkaan perheenjäsenille riittävä määrä, ja lapsi joutui jakamaan oman ruokansa kaverin kanssa. Meillä muistaakseni on aina kaverit saanut ruokaa jos ei ole mennyt kotiin syömään (aika monella oli tuohon aikaan ruoka-aika kotiintuloaika).

Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta todennäköisesti tulen tekemään niin, että mikäli ennen ruuanlaittoa tiedän että pöytään tulee yksi ylimääräinen suu (ja kun puhutaan pienestä lapsesta, niin ylimääräiset ruokakulut ovat pienimmät mahdolliset; pari lisäperunaa ja lihapullaa tms), teen myös hänelle ruuan, tai jos on keittopäivä, ei tarvitse edes tehdä normaalia enempää kun tehdään aina useaksi päiväksi kerralla. Mutta jos olen jo tehnyt ruuan kun minulta tullaan kysymään että voiko maijakin syödä, niin todennäköisesti maija ei voi nyt meillä syödä. Tai vastaavasti jos vaikka grillaamme ja kaikille on varattu yksi pihvi, ei meille silloinkaan lisäsuita mahdu.

Ja mikäli meidän perttu saa liisan luona ruokaa kyläillessään, niin tottakai liisakin saa meillä joskus ruokaa. Vuoroin vieraissa. Mutta, jos se on aina liisa joka on meidän ruokapöydässä eikä koskaan päinvastoin, niin ei sille liisallekaan enää ruokaa heru.

Pointtina siis, että kyllä sitä on ennenkin ollut eroja perheiden vieraanvaraisuudessa ja tulee olemaan jatkossakin.

-5

Itselläni asia ei vielä ole ajankohtaista, koska lapsi on vasta 2v, mutta lukiessani ja pohtiessani näitä keskusteluita en keksi kuin yhden ns keskeisen syyn: ihmiset ovat alkaneet käyttää toisiaan hyväksi. Ollaan kiireisiä-helpompi jos lapsi syö naapurissa. Ei tarvitse itse käydä niin usein kaupassa. Lapsi myös usein viihtyy kavereilla joiden kotona tarjotaan jäätelöä, välipalaa jne. Muistan malsena sen saman mehun maistuneen paljon paremmalta naapurissa kuin kaksi kerrosta ylempänä omassa kodissa. Helposti kuulee (työskentelen lasten parissa) näitä" eiku mennään teille. Teillä on aina herkkuja".

Meillä on joskus se tilanne, että ruoka on mitoitettu vain omalle perheelle. Jos teen pullaa tms., niin kaikki kaverit saavat syödä. En ole aina ihan varma uskallanko antaa vieraalle lapselle ruokaa, jos on oudompi kaveri enkä tiedä allergioita.

Muistan sen surullisen tunteen lapsena, kun yhdessä perhepäivähoitopaikassa en mahtunut perheen lasten kanssa samaan pöytään syömään, vaan mulle laitettiin lautanen kirjahyllyn nurkalle. 

Mun mieleen tulee, että jos yksi ja sama lapsi norkoilee kavereilla aina ruoka-aikaan, hän on nälkäinen ja/tai laiminlyöty lapsi. Ja tosiaan on sellaisia ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät naisten hoivaviettiä. Ja onpa myös niitä, joilla ei olekäryäkään siitä, että lapsi tarvitsee säännöllisesti ruokaa, hoivaa ja päivärytmin. Näillä aikuisilla ei ole omakaan elämä hyvin kontrollissa. Vaikkei lapselle saisikaan "kostaa" hänen vanhempiensa laiminlyöntejä, ei sekään ole oikein että muut elättävät vieraat mukulat kokonaan. Eikä tietenkään ole oikein, että lapsi joutuu ikään kuin ruokkimaan itsensä ja huolehtimaan siitä, että vatsa täytyy päivittäin.

Ei mulla ole vastauksia, mutta olen yksinkertaisesti huomannut, että meidän perheen säännöllinen päivällisaika on noteerattu naapurustossa. Itse olen ratkaissut asian niin, että tarjoan norkoilijalle pari näkkäriä ja maitolasin. Leivän päälle saa sitä mitä meillä on, eli viipaleen juustoa. Näin en jätä lasta nälkään, mutten joudu ruokkimiskierteeseenkään. Eikä näkkäri kelpaa silloin, jos ei olikeasti ole nälkä.

up

Kaikilta ruuan/välipalan/päiväkahvin aikaan paikalla olijoilta kysytään tulevatko pöytään vai onko sovittu, että syövät kotonaan. Jos menevät kotiin syömään niin tulevat ehkä ottamaan voileivän samalla kuin omat lapset syövät. Samaan tapaan toimittiin lapsuuteni naapurustossa. Itse kokisin kiusallisena syödä jos paikallaolijoille ei olisi mitään  tarjolla. Jos ruokana on jotain kappalemääräistä niin pilkon pienemmäksi, jotta kaikille riittää :) ja jätskipuikkoja otetaan vain jos on jokaiselle.

En tiedä miten muissa kodeissa eletään, mutta meillä on ollut käytäntö tarjota ruoka kaikille nälkäisille. Lapset ja nuoret osaavat kyllä käyttäytyä, kiittää ruuasta tai käydä jääkaapilla vasta pitemmän tuttavuuden jälkeen isäntäväen luvalla. Lähinnä näin on ollut omien nuorten kanssa, jotka kokkaavat jo yhdessä kavereidensa kanssa.

Meillä on suuri perhe, enimmillään kotona on asunut 7 lasta ja käytännössä 2-3 kaveria aina lisäksi läsnä monen vuoden ajan. En varautunut mitenkään erityisesti ruokavieraisiin, mutta teen aina vähän ylimääräistä. On siis riittänyt jaettavaksi. Joskus kattilan pohaj on pilkottanut ja meille vanhemmille ei ole niin jäänytkään ruokaa lasten jäljiltä, mutta olemme sitten keittäneet lisä tai syöneet mitä löytyy.

Pääasia, että lapset tulevat ruokituiksi. Mukaan mahtuu aina pari kaveria, jotka viihtyvät meillä tai joilla on kotona hankalaa olla. Yksikin vakaa aikuiskontakti voi pelastaa lapsen ja se voi lähteä vaikka kaveriperheen ruokapöydästä.

 Omaa rauhaa kaipaan vain iltasella kotipihan grillillä. Sinne en tahdo kutsumattomia vieraita enkä naapureita. Ilta on yleensä miehen ja minun omaa aikaa. Muuten meille saa tulla aina vaikka yökylään, mainitsen erikseen milloin ei sovi.

Jokainen syö kotonaan. Lapselta voi kysyä suoraan, saako kotona tarpeeksi ruokaa mutta kannattaa muistaa, että ihan kaikki maistuu kylässä paremmalta.

Normaaleissa perheissä on ruoka-ajat, jolloin koko perhe syö ja lapset tulevat kotiin syömään. Minusta ei ole edes kyse vieraanvaraisuudesta, ei muiden lapsia tarvitse säännöllisesti ruokkia mutta ystävällisesti pitää ohjata, vaikka kuinka ärsyttäisivät.

Miettikää nyt, jos teidän lapset ei tulisi ruoka-aikaan kotiin syömään. Ajattelisitteko, että kyllä se varmaan jossain naapureista ruokaa saa? Itse pidän visusti huolen, etteivät lapseni norkoile nälkäisinä muiden nurkissa ja jokainen perhe tarvitsee myös perheen keskeistä omaa aikaa.

Minustakin kyse on siitä mitä vanhemmat sallivat lapsilleen. Esim. jos ajatellaan noita naapurin lapsia jotka aina norkoilevat naapurin grillailun aikana vieressä, niiden lapsien vanhempien olisi pitänyt sanoa että antakaa naapurin grillata rauhassa.

Lisäksi kannattaa vähän miettiä että keille tarjoaa mitäkin, jos esim. lähipiirissä asuu lapsi jonka kotona esim. sairautta ja siksi elävät köyhää elämää, niin mielellään tuollaiselle antaa vähän enemmän (vie vaikka sinne huvipuistoonkin) vert. ihan "tavallinen" lapsi tavallisesta perheestä jolla ei ole puutetta mistään.

Ja se mikä vaikuttaa on vastavuoroisuus, tiedän esim. perheen jossa "vuoroviikoin" lapset kävivät toisen kotona syömässä aamupalan ennen koulua (molempien perheiden vuorotyötä tekevät vanhemmat, siksi noin) ja homma toimi hyvin, vert. toinen lapsista olisi aina ollut siellä naapurissa aamupalalla.

Meillä täällä ulkomailla ei olemoista lapsiongelmaa, mikä tavallaan on sääli. Vanhemmat kuskaavat lapsensa ennaltasovitusti kyläilemään. Ei täällä irtolapsia kylillä kulje, sehän on lailla kielletty.

On kai se vieraanvaraisuus muutakin kuin vaan ruoan tarjoamista?

Ihmisiä on varmasti aina ollut moneen junaan. Mutta aiemmin lapselle opetettiin tietyt käytöstavat lähes joka huushollissa. Ihan sama mitä vanhemmat sanoo, sitä kunnioitetaan ja kerjätä ei, koska se on häpeällistä. Nykyään osaa lapsia ei kasvateta yhtään kunnioittamaan eikä kerjääminen ole häpeä (mikään muukaan ei ole). Niinpä niitä norkoajia on ehkä aiempaa enemmän. Jos meillä pyörisi nurkissa joku, joka aina kärttää ruokaa niin en minä siitä pitäisi. Jos meillä taas on lapsen kaverit kylässä, jotka tasan poistuvat ulos /lapsen huoneeseen odottamaan jos minä niin sanon, niin ei minulle ole ongelma tarjota heille ruokaa jos ovat meillä ruoka-aikaan. Toisekseen oma lapsi saa heillä ruokaa jos sattuu olemaan siellä ruoka-aikaan. Joskus on kyllä se tilanne, että olen ajatellut kaivella kaapista jämiä ja niitä on aika tarkkaan omalle perheelle. Olen menossa kauppaan sitten huomenna. Niin silloin on pakko sanoa, että odotatteko jossain, että me syödään nyt. 

Tuo käytöstapojen puute mua juuri vaivaakin. Siis, se että pitää neuvoa monessa asiassa miten kylässä toimitaan ja miten ei. Lapsi saattaa esim. availla keittiön kaappeja ja pyrkiä käskyttämään minua ja lapsiani.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:56"]

Meillä täällä ulkomailla ei olemoista lapsiongelmaa, mikä tavallaan on sääli. Vanhemmat kuskaavat lapsensa ennaltasovitusti kyläilemään. Ei täällä irtolapsia kylillä kulje, sehän on lailla kielletty.

[/quote]

mikä maa? milloin siellä on menty tuohon ja miksi?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:18"]

Mitä se vieraanvaraisuus on nykyään? Aika monia vaikuttaa ärsyttävän ruoka-aikaan kylään pyrkivät naapurin lapset. Huomaan tämän myös itsessäni, vaikka toisaalta kaipaan lapsuuteni aikoja; pihaleikkejä ja tuttuja naapureita. Äitini oli tosi sydämellinen ihminen, joka aina ruokki mun kaverit ja maksoi heille linnanmäen reissut ja muut. Toisaalta minäkin sain syödä kavereillani. Se oli itsestään selvää.

Miksiköhän tuntuu nykyään, että jotkut vanhemmat jättävät pihalla lapsensa muitten hoidettavaksi, lapset norkoilevat ruoka-aikaan kylään syömään. Nämä norkoilevat lapset käyttäytyvät kieltämättä huonosti, tunkeutuvat liikaa ja heille on pakko laittaa rajoja. Teoriassa haluaisin olla vieraanvarainen, mutta oikeesti huomaan, etten jaksa siinä sivussa kasvattaa muitten lapsia, jota vyöryvät rajojen yli. Näitten lasten vanhemmat eivät jaksa viettää aikaa lapsiensa kanssa ja ovat vain tyytyväisiä jos lapset pysyvät koko päivän pois jaloista. On pitäny ottaa muutaman naapurin kanssa puheeksi, että heidän lapsensa pyrkivät koko ajan meille ja käyttäytyvät levottomasti.

ap

[/quote]On jäänyt "norkoilijoitten" vanhemmilta tapakasvatus väliin...

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:18"]

Mitä se vieraanvaraisuus on nykyään? Aika monia vaikuttaa ärsyttävän ruoka-aikaan kylään pyrkivät naapurin lapset. Huomaan tämän myös itsessäni, vaikka toisaalta kaipaan lapsuuteni aikoja; pihaleikkejä ja tuttuja naapureita. Äitini oli tosi sydämellinen ihminen, joka aina ruokki mun kaverit ja maksoi heille linnanmäen reissut ja muut. Toisaalta minäkin sain syödä kavereillani. Se oli itsestään selvää.

Miksiköhän tuntuu nykyään, että jotkut vanhemmat jättävät pihalla lapsensa muitten hoidettavaksi, lapset norkoilevat ruoka-aikaan kylään syömään. Nämä norkoilevat lapset käyttäytyvät kieltämättä huonosti, tunkeutuvat liikaa ja heille on pakko laittaa rajoja. Teoriassa haluaisin olla vieraanvarainen, mutta oikeesti huomaan, etten jaksa siinä sivussa kasvattaa muitten lapsia, jota vyöryvät rajojen yli. Näitten lasten vanhemmat eivät jaksa viettää aikaa lapsiensa kanssa ja ovat vain tyytyväisiä jos lapset pysyvät koko päivän pois jaloista. On pitäny ottaa muutaman naapurin kanssa puheeksi, että heidän lapsensa pyrkivät koko ajan meille ja käyttäytyvät levottomasti.

ap

[/quote]On jäänyt "norkoilijoitten" vanhemmilta tapakasvatus väliin...

[/quote]

Se on kyllä aivan totta, mutta entä sitten? Saako heidän lapsiaan kohdella miten vain sillä perusteella, että vanhemmat eivät ole hoitaneet hommiaan?

Nykyisin on niin monta syytä siihen, miksi noin käy. Ne klassiset kiire ja välinpitämättömyys ja hajoavat perheet, mutta myös jostain luultavasti ympäristökemiallisesta syystä lisääntyneet erityisluokitukseen kuuluvat häiriöt sekä monen vakaa usko vapaan kasvatuksen nimellä kulkevaan omille lapsille nöyristelyyn. Ja yhtä hyvin se, että nekään, jotka edelleen uskovat kasvattamiseen, eivät osaa opettaa ja harjoittaa sosiaalisia taitoja, koska sosiaalinen elämä siirtyy nettiin. Näille asioille pitäisi tehdä koko paljon, eikä se onnistu, jos ihmiset vain käpertyvät erinomaisen perheensä suojiin ja toivovat, että järkijätöt naapurit haihtuisivat taivaan tuuliin.

Olisiko ensimmäinen askel se, että otettaisiin hiukan selvää, mistä syystä ne omat satelliitit norkoilevat? Ja kun kerran ruoka on niin muodikas asia nykyisin, niin mitä jos alettaisiin miettiä halpoja keinoja lisätä aterian volyymia nopeasti, jos syöjien tarkka lukumäärä on arvoitus. Usein se halvemmin syöminen olisi myös terveellisempää syömistä - mehän syömme liikaa lihaa nykysuositusten mukaan joka tapauksessa. Halpoja kesäkasviksia grillaamalla saisi myös ne pahimmat onnenonkijat karkoitettua - jotta saa sen makkaranpalan, pitää syödä muutakin tarjottua, koska nyrpistelijöitä ei meillä ruokita...

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:21"]

Itselläni asia ei vielä ole ajankohtaista, koska lapsi on vasta 2v, mutta lukiessani ja pohtiessani näitä keskusteluita en keksi kuin yhden ns keskeisen syyn: ihmiset ovat alkaneet käyttää toisiaan hyväksi. Ollaan kiireisiä-helpompi jos lapsi syö naapurissa. Ei tarvitse itse käydä niin usein kaupassa. Lapsi myös usein viihtyy kavereilla joiden kotona tarjotaan jäätelöä, välipalaa jne. Muistan malsena sen saman mehun maistuneen paljon paremmalta naapurissa kuin kaksi kerrosta ylempänä omassa kodissa. Helposti kuulee (työskentelen lasten parissa) näitä" eiku mennään teille. Teillä on aina herkkuja".

[/quote]

Ihmiset ovat aina käyttäneet toisiaan hyväksi, mutta yhteisymmärryksessä, kun on tiedetty mitä köyhyys on, ja kaikille on ollut selvää, että pärjääminen on huonoa ilman muiden apua. Sitä samaa apua tarvittaisiin nytkin, mutta nykyisin jokainen kadehtii ja pelkää toistaan, eikä osata jakaa sitä omaa todellisuutaan muiden kanssa, jotta uskaltaisi pyytää ja antaa apua kun tarvitsee. Silloinhan se aitolusmujen törkeiden hyväksikäyttäjien kurittaminenkin onnistuisi paremmin, kun avuntarvetta ei itsessään pidettäisi häpeänä. 

Lapsilla taas kuuluukin olla oikeus tiettyyn opportunismiin, aikuisten tehtävä on leikata sen ääri-ilmiöt. Se on minusta aika hyvä mittari, että lisääntyykö lasten sosiaalisuus ja tyytyväisyys, vaiko kiusanteko ja nyrpistelytaipumus. Sitten ohjataan sellaisilla tavoilla, jotka lisäävät ensimmäistä ja vähentävät jälkimmäistä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:56"]

Meillä täällä ulkomailla ei olemoista lapsiongelmaa, mikä tavallaan on sääli. Vanhemmat kuskaavat lapsensa ennaltasovitusti kyläilemään. Ei täällä irtolapsia kylillä kulje, sehän on lailla kielletty.

[/quote]

mikä maa? milloin siellä on menty tuohon ja miksi?

[/quote]

Aika monessa Euroopan maassa ja esim. USA:ssa on laitonta jättää alle 12-vuotiasta lasta kotiinkaan yksin edes hetkeksi, joten "kylillä kulkevia" lapsia ei ole. Kaikki johtuu tietenkin rikollisuudesta.