Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mun mummo pakottaa syömään kun ollaan samassa pöydässä
02.01.2021 |
Tätä on jatkunut lapsuudesta aina aikuisikään asti. Vaikka söisin samaan aikaan hänen kanssaan niin jatkuvasti tämä mummo tarkkailee juurikin mun lautasta. Syön aina tasan sen verran että saan ne alas koska mulle ei ole helppoa syödä muiden kanssa. Senkin on tämä vanhus saanut aikaan kun kyttäsi mun ollessani 10v.
Jouduin hyvin usein lähtemään heiltä ihan itkien pois kun en mä silloin voinut ja uskaltanu sanoo mitään vastaan. Hän kyyläsi hirveen tarkkaan mitä minä otan ja miksi en syö sitä ja tätä.
Taas teki samaa ja nyt onneksi osaan sanoo että ei kuulu sulle! Kiusaamistahan toi on ja henkistä alistamista. En aio sen jyrän alle enää ikinä jäädä mun on pakko päästä aikuistumaan ja en pääse mikäli tollanen nolo alistaminen ja ahdistelu jatkuu.
Kommentit (23)
Ettei tää oo mikään pikku juttu. Mieti omalle kohdalle jos sun eteen tulee ahdistava asia ja sitä oikeen työnnetään sun lähelle. Et pääsisi pakoon millään. Miltä tuntuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ajan ihmisillä on tapa, että ruokalautanen pitää syödä tyhjäksi. Perua jostain sota-ajoilta.
Samaten ruuan tuputtaminen. Ruokalautasen suurinpiirtein saanut tyhjäksi, niin aletaan tuputtamaan lisää. "Pullaa et ole vielä ottanutkaan."
Pyydä äitiäsi/isääsi juttelemaan mummon kanssa kyseisestä asiasta, jos et itse saa asiaa mummon kansa selvitettyä.
https://areena.yle.fi/1-356671
Olisiko tuon ajan ihmisillä sellainen lapsuusmuisto, et ei selviä hengissä muuten?
Alue: Aihe vapaa
Tämä traumatisoituminen on totisinta totta. Mieheni toinen lapsi on pullea. Olen katsonut tuota polkua ja aikuisten toimintaa sivusta jo monta vuotta.
Alusta asti on hyväruokaista lasta kannustettu syömään enemmän ja enemmän, ota lisää, täällä olisi vielä, no saat ottaa kolmannen pullan. Tietenkin lauantaikarkit on megapussi karkkia, suklaalevy ja 1,5l limsaa, ja vain lauantaina saa syödä(joten nooli lapsi syö tietysti kaiken heti kun seuraavana päivänä ei enää saa). Pullaa ja leivoksia saa tietenkin syödä pitkin viikkoa kun ne eivät ole karkkia.
Välipalat ovat pakollisia, ja välipala on runsas. Hoikemman lapsen kanssa riidellään vuosia kun hän ei jaksa syödä nniin paljon. Lopulta hoikempi(ja vanhempi) lapsi voittaa taistelun. On se niin mukavaa kun pirrkopekka syö noin hyvin, söisit sinäkin!
Sitten kun lapsi lihoo, niin aletaan kyttäämään. Vaihdellaan taktiikoita päivittäin, jolloin pidetään välillä karkkilakkoa, välillä maksetaan rahaa kun ollaan ilman karkkia, huomaamatta yhtään että pullanmussutus ja ylisuuret annokset, sekä runsaat välipalat ovat osa ongelmaa. Lopulta lasta hyppyytetään terkkarilla painon tarkkailussa, ja sitten ollaankin siinä tilanteessa että lapsi ei enää ruualla syö kuin ihan vähän, ettei kukaan moiti. Siis puolikas peruna ja lusikallinen kastiketta tyyliin. Tunnin päästä hypätään jääkaapilla minuutin välein, ja kun kysyy onko nälkä, valitetaan ettei ole, että muuten vain tässä katselen. Välipalalla mätetään järkyttävä määrä leipää ja sokerijukurttia. Iltapalalla ollaan jo siinä tilanteessa että mikään ei tahdo riittää. Sitten sanotaan että kunnon kotiruokaa saa syödä niin paljon kuin haluaa, että se on se karkki mitä pitää välttää...