Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mun mummo pakottaa syömään kun ollaan samassa pöydässä
02.01.2021 |
Tätä on jatkunut lapsuudesta aina aikuisikään asti. Vaikka söisin samaan aikaan hänen kanssaan niin jatkuvasti tämä mummo tarkkailee juurikin mun lautasta. Syön aina tasan sen verran että saan ne alas koska mulle ei ole helppoa syödä muiden kanssa. Senkin on tämä vanhus saanut aikaan kun kyttäsi mun ollessani 10v.
Jouduin hyvin usein lähtemään heiltä ihan itkien pois kun en mä silloin voinut ja uskaltanu sanoo mitään vastaan. Hän kyyläsi hirveen tarkkaan mitä minä otan ja miksi en syö sitä ja tätä.
Taas teki samaa ja nyt onneksi osaan sanoo että ei kuulu sulle! Kiusaamistahan toi on ja henkistä alistamista. En aio sen jyrän alle enää ikinä jäädä mun on pakko päästä aikuistumaan ja en pääse mikäli tollanen nolo alistaminen ja ahdistelu jatkuu.
Kommentit (23)
Hän työntää vaikka jonkun hiton karkki astian väkisin nenän eteeni. Ja jos sanon etten haluu syödä ni miks pitää pakottaa vai saako hän jotain tyydytystä siitä että heikompi eli minä pelkään? Sairasta! Sairaushan tuo on jollain tasolla ettei voi olla ahdistelematta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Mikä tämä juttu on että "ei ole helppoa syödä muiden kanssa"? Kuulostaa ihan huuhaa-jutulta.
Ite ymmärtäisit jos sua pakotettaisiin. Tungetaan patonkia väkisin naamaan. Vaikka et haluu. Ja katotaan suunnilleen kiikareilla syötkö sen.
Ja ikää on... 11 vuotta? Kyllä se siitä kirkastuu, kunhan tulet murrosikään ja päätät repäistä oikein railakkaasti ja uskallat sanoa mummollesi vastaan.
Asutteko samassa taloudessa, vai miksi tuo tekee sinun elämäsi niin vaikeaksi? Kai sinä pääset karkuun, jos väkisin patonkia tunkee naamaan. Miksi sinä pelkäät ruuan tuputtamista etkä uskalla sanoa, että kävelet saman tien ulos, jos se ei lopu?
Oikeasti monien vanhojen naisten ainoa tai ainakin tärkein elämäntehtävä on ollut pitää huolta toisten ihmisten ruokkimisesta. He eivät pääse siitä irti edes viimeisinä päivinään sairaalan saattohoitohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoossa on näitä väkisin syöttämistapoja. Kuuluu paikalliseen perinteeseen.
En ite kuuntele tollasta sontaaa yhtään lähden samantien pois jos aletaan tyrkyttämään ja tilanne menee inhottavaks niinku se aina menee hänen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Mikä tämä juttu on että "ei ole helppoa syödä muiden kanssa"? Kuulostaa ihan huuhaa-jutulta.
No, sinä et tiedä tämmöisestä... se ei tarkoita silti, etteikö sitä olisi.
Ihmiset pakottaa lapsia kummallisiin asioihin. Toiset aikuiset jopa pakottaa toisia aikuisia.
Kyllä lapsi traumatisoituu, kun hänen syömistään vahditaan ja pakotetaan. Se on henkistä väkivaltaa. Se kohdistuu perustarpeisiin ja itsemääräämisoikeuteen.
Ikävää ap. Hyvä, että pystyt sanomaan nykyään isoäidillesi ja rajaamaan oman alueesi.
Hän on varmaan köyhän lapsuuden ja ankaran lapsuuden läpikäynyt ihminen. Häntä varmaan kasvatettu isosena julmasti, eikä ole omassa elämässään sitä osannut kyseenalaistaa.
Hyvä, että sinä aapee tiedustat.
Hyvä, että reagoit.
Täällä palstan ilkiöitä voi lukea seulan läpi. Jotkut ilkeilemällä yrittää omaa asemaansa nostaa. Ei kannata välittää... jättää omaan arvoonsa.
Hyvää uutta vuotta.
Ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että pitää puolensa omissa asioissa. Joudut ap käymään pitkän tien, kun tuo on jo lapsena alkanut. Se on arvokas tie. Hyvä!
Mulla täti tekee tuota. Huomasin häne yhä harrastavan tota ku oltiin ravintolassa ja täti istu mun vieressä. Kokoaja vilkuili mun lautasta ja syömisen jälkee arvosteli etten jaksanu kaikkea. Annos oli iso, sen sai mukaan eikä se edes hälle kuulu ettei aikuinen syönykkää kaikkea minkä omilla rahoilla maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kannattaisi hakeutua terapiaan, jotta saisi ratkottua nämä muiden kanssa syömisen ongelmat. Sitä ei voi pitää mitenkään normaalina. Sen taustalta voi löytyä jotain muutakin elämää rajoittavaa. Tavallaan jääräpäinen mummo siis tekee palveluksen, kun tuo ongelman esiin.
Mulla loppuu kunnioitus samantien jos mua aletaan ahdistelemaan. Vttu en syö ja sillä selvä. Se ei oikeuta ketään ulisemaan ettei saa olla syömättä saan olla
Kukaan ei toista pakota ja tarpeen vaatiessa otan yhteyttä virkavaltaan mikäli ahdistelu jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systemaattista kiusaamista,henkistä,ulkopuolelle jättöä.
Vatvotaan yhden ihmisen asioita tarkasti ja lähes ahdistellaan nurkkaan niin ettei uhri lopulta jaksa taistella vastaan.
Hyvin ikävää et vielä nykypäivänä jollain on niin tylsää et puuttuu muiden asioihin. Kuten syömiseen. Miten se edes sen muumion elämää kolauttaa jos et syö 16 kalapuikkoa ja muutama menee roskiin? Järkyttyykö hän ja näkee painajaisia ehkä hui .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mikään sairas ole, vaan omassa nuoruudessaan vaan ei ole oikein ollut ruokaa. On jäänyt tavaksi huolehtia että kaikki syövät tarpeeksi, koska oli itse lapsena nälkäinen. Voit sanoa että: "Kiitos, mutta olen aivan täynnä. Sanon kyllä heti jos mun tekee mieli jotain, ei tarvitse huolehtia mun syömisistä"
Tietyn ajan ihmisillä on tapa, että ruokalautanen pitää syödä tyhjäksi. Perua jostain sota-ajoilta.
Samaten ruuan tuputtaminen. Ruokalautasen suurinpiirtein saanut tyhjäksi, niin aletaan tuputtamaan lisää. "Pullaa et ole vielä ottanutkaan."
Pyydä äitiäsi/isääsi juttelemaan mummon kanssa kyseisestä asiasta, jos et itse saa asiaa mummon kansa selvitettyä.
Mun vanhemmat teki tuota mun lapselle, ja nyttemmin sisaruksen lapsille. koko ruokailu on yhtä sirkusta sen ympärillä että vanhempani tyrkyttävät ja paasaavat vuoronperään. Kun olin pieni mulle tehtiin samaa, mutta epäsuorasti. Ei pakotettu koskaan syömään, mutta vit
tuiltiin jos en jostain pitänyt. Tärkein fraasi tuolloin oli "et tiedä miten hyvästä jäät paitsi!" Kyllä, jään mielelläni paitsi myös suolan haavoihin laittamisesta ja tikusta isovarpaan kynnen alla, vaikka se heistä olisi parasta ikinä!
Toinen, kun oli jätetty jostain lihasta nitkuvimmat ja rustoisimmat palat jäljelle, ja niitä en halunnut ottaa, oli että "siinähän on parhaat palat jäljellä!" Jännä ettei näitä parhaita paloja olleet itse syöneet kun niistä niin tykkäsivät. Varmaan "rakkaudella" jätetty ne parhaat palat minulle ;)
Vielä nykyäänkin tuputtavat jo aikuiselle lapselleni ruokia joita hän ei syö, ja sama tosiaan sisaruksen lapsille. Sanon aina että et viitsisis järjestää sirkusta tähän tuokapöytään, kun pitäisi olla kaikilla ruokarauha.
Minunkin mummuni teki tuota aiemmin. Lisäksi kommentoi vartaloani ja painoani aina, kun nähtiin, esim. ”Onpas sulla nyt hyvä kroppa! Viimeksi kun olit täällä, niin olitkin vähän punkerompi!” (olin oikeasti ihan saman painoinen kuin aiemminkin). Äitini ei koskaan puolustanut minua mitenkään noissa tilanteissa. Jos olisin herkempi ihminen, niin ihan varmasti nuo kommentit olisivat voineet puhkaista minussa esim. anoreksian.
Nyt minulla on oma lapsi. Muutama vuosi sitten, kun lapsi oli parivuotias, mummuni aloitti taas minun syömisteni ja vartaloni kommentoinnin. Silloin sanoin varsin tiukkaan sävyyn, että nyt saa riittää, ja että en halua, että minun lapseni joutuu tuollaista puhetta ikinä kuuntelemaan, koska en halua, että hänelle kehittyy mitään syömishäiriötä. Mummuni ja äitini tuijottivat minua hoot moilasina, ja äitini kommentoi jälkikäteen, etten olisi saanut sanoa mummulleni niin pahasti. Mutta tuo kyllä tehosi, eikä mummu ole sen jälkeen noita juttuja enää suustaan päästänyt.
Tämän sanottuani on vielä lopuksi todettava, että mummu on rakas ja ihana ihminen. En tiedä, mikä hänellä oli tuon käytöksen taustalla, mutta olen tosi tyytyväinen, että hän tajusi sen lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Mikä tämä juttu on että "ei ole helppoa syödä muiden kanssa"? Kuulostaa ihan huuhaa-jutulta.
Huuhaata tai ei, minäkin olen kärsinyt tuosta. Teininä menin koko lukioajan syömättä yhtenäkään koulupäivänä mitään, koska minua ahdisti syödä yhdessä muiden kanssa. En edes tiedä miksi, koska ei minua oltu kotona koskaan kontrolloitu syömisen suhteen eikä ollut mitään syömishäiriöitä.
Iän myötä tuo on helpottanut eikä enää ahdista, mutta vieläkin jos on mahdollisuus valita, syön ennemmin yksin kuin muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mummuni teki tuota aiemmin. Lisäksi kommentoi vartaloani ja painoani aina, kun nähtiin, esim. ”Onpas sulla nyt hyvä kroppa! Viimeksi kun olit täällä, niin olitkin vähän punkerompi!” (olin oikeasti ihan saman painoinen kuin aiemminkin). Äitini ei koskaan puolustanut minua mitenkään noissa tilanteissa. Jos olisin herkempi ihminen, niin ihan varmasti nuo kommentit olisivat voineet puhkaista minussa esim. anoreksian.
Nyt minulla on oma lapsi. Muutama vuosi sitten, kun lapsi oli parivuotias, mummuni aloitti taas minun syömisteni ja vartaloni kommentoinnin. Silloin sanoin varsin tiukkaan sävyyn, että nyt saa riittää, ja että en halua, että minun lapseni joutuu tuollaista puhetta ikinä kuuntelemaan, koska en halua, että hänelle kehittyy mitään syömishäiriötä. Mummuni ja äitini tuijottivat minua hoot moilasina, ja äitini kommentoi jälkikäteen, etten olisi saanut sanoa mummulleni niin pahasti. Mutta tuo kyllä tehosi, eikä mummu ole sen jälkeen noita juttuja enää suustaan päästänyt.
Tämän sanottuani on vielä lopuksi todettava, että mummu on rakas ja ihana ihminen. En tiedä, mikä hänellä oli tuon käytöksen taustalla, mutta olen tosi tyytyväinen, että hän tajusi sen lopettaa.
Täsmennän vielä: mummun mielestä olisi siis pitänyt syödä kuin sika (ainakin hänen luonaan) mutta kuitenkin pysyä tosi hoikkana.
Alue: Aihe vapaa
Lässyn lässyn. Mikä tämä juttu on että "ei ole helppoa syödä muiden kanssa"? Kuulostaa ihan huuhaa-jutulta.