Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten menetellä ahdistavien vanhempien kanssa aikuisena?

Vierailija
07.06.2014 |

Vanhempani ovat kurittaneet fyysisesti, haukkuneet henkisesti yms. Silti odottavat minulta jotain uskollisuutta, koska olen heidän lapsensa. Minun pitäisi kuunnella heidän humalaisia höpinöitään puhelimessa. He arvostelevat ja haukkuvat minua yhä.

 

Voiko vanhempansa sanoa irti? Tai miten voisin olla mahdollisimman vähän tekemisissä?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosittelisin tekemään selväksi, että humalapuhelut eivät ole tervetulleita. Perustele, jos jaksat, mutta oletan että vanhempasi eivät ymmärrä. Jos viesti ei mene perille, vaihda puhelinnumeroa ja tee uudesta numerosta salainen, niin että sitä ei saa hakupalveluilla kaivettua.

Vierailija
2/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mikään pakko olla omiin vanhempiinsa yhteyksissä. Opettele sanomaan vanhemmillesi ei ja asettamaan rajat. Itse en juurikaan pidä yhteyttä ahdistavaan veljeeni. Elämä on huomattavasti helpompaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen katkaissut kaikki välit. Ei olla yhteydessä lainkaan.

Vierailija
4/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:53"]

Ei ole mikään pakko olla omiin vanhempiinsa yhteyksissä. Opettele sanomaan vanhemmillesi ei ja asettamaan rajat. Itse en juurikaan pidä yhteyttä ahdistavaan veljeeni. Elämä on huomattavasti helpompaa.

[/quote]

 

Näin. Itse en ole toisen vanhempani kanssa missään tekemisissä ja toisenkin kanssa erittäin harvoin.

 

Vierailija
5/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, itse olen elänyt lapsuuteni alkoholistisessa perheessä ja tullut nuoruudessani sijoitetuksi sukulaisen perheeseen. Tilanne oli minulle vaikea silloin, kun jouduin kohtaamaan äitini menetyksen, ja surun siitä että en ollut normaalista perheestä. Joka tapauksessa, olen tehnyt eroa heistä, sairaista vanhemmista siitä lähtien, ja nyt kun olen reilut 30 v voin sanoa, että olen irtautunut heistä täysin ja koen eromme positiiviseksi asiaksi.

On aina mietittävä, jos jokin suhde muuttuu taakaksi, kuinka kauan sitä pitää jaksaa. Ja mikäli perheessäsi on sairauta, jota sinä et voi parantaa, on tultava siihen valintatilanteeseen, jossa katsot, mikä on sinun etusi.

Joskus etäisyyden ottaminen voi olla paras ratkaisu. JOs he ottavat tukea vastaan, voit sitä tarjota. Jos he eivät sitä ota, se on heidän valintansa ja elävät sen mukaan.

 

Kunhan omat elämäsi valinnat eivät ole alisteisia sille, miten muut elävät.

Pidä itsestäsi huoli, ja siitä että sinä voit mahdollisimman hyvin:)

Vierailija
6/10 |
07.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin osa minusta haluaisi toimia, aikuisen jämäkällä tavalla.

 

Osa minusta tuntuu olevan vielä se vanhempien hyväksyntää hakeva pikkutyttö. Vaikka en sitä hyväksyntää koskaan voi edes saada.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kasva aikuiseksi ensin ja kysy sitten.

Vierailija
8/10 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 23:32"]

Noin osa minusta haluaisi toimia, aikuisen jämäkällä tavalla.

 

Osa minusta tuntuu olevan vielä se vanhempien hyväksyntää hakeva pikkutyttö. Vaikka en sitä hyväksyntää koskaan voi edes saada.

[/quote]

Lopeta hakeminen. Saat sen mistä luovut.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sinulla lapsia? Haluako heidän viettävön vanhempiesi kanssa aikaa, haluatko heidän kuulevan samat haukut kuin sinä?

Vierailija
10/10 |
08.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei 10, minulla ei ole lapsia. Jos olisi, en haluaisi jättää heitä vanhempieni kanssa keskenään.