Epäasiallinen kohtelu ja työssä jaksaminen

Olen tullut siihen tulokseen, että työelämässä on paljon enemmän työpaikkoja, missä on huono olla kuin niitä hyviä. Olen ollut töissä 30 vuotta ja kokemukseni on, että pienyrittäjät ovat monesti jossain määrin hankalia (esim.  ei arvosteta, kehuta, omat negatiiviset tunnetilat puretaan työntekijään, kiusaamista...). Ihmisistä otetaan kaikki irti keinoilla millä hyvänsä. Kun työntekijän fyysinen ja psyykkinen terveyr pettää, hänestä pyritään pääsemään eroon kaikin tavoin, koska hän on hankala ja aiheuttaa vain firmalle ongelmia. (Kokemusta isoista yrityksistä on vähän, joten en tiedä kuinka hyvin tämä siellä pätee.)

Olen nyt siinä tilanteessa, että en kestä enää yhtään vähättelyä, riistämistä ja hyväksikäyttöä. En kestä enää lainkaan negatiivista kommentia. Olen irtisanoutunut jo useammasta työpaikasta viimeisen vuoden aikana ja tarkoitus on olla sairaslomalla  niin kauan, että  hankalien työpaikkojen tuhoama mielenterveyteni on täysin parantunut (josko se enää on mahdollista). Olen siis antanut itsestäni kaiken ja vielä enemmän ja maksan siitä nyt erittäin kovaa hintaa. Liika tunnollisuus ja herkkä luonne on ajanut minunt umpikujaan.

Ongelmahan on siinä, että jos vielä joskus olen työkuntoinen ja haen työpaikkaa niin en todellakaan voi tietää mikä paikka on loppujen lopuksi hyvä. Sitä olisi vain pakko rohkaistua ja kokeilla; siten vain voi tietää toistuuko sama vanha kaava uudelleen ja uudelleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta tietää etukäteen millaisen työyhteisön saa. Mutta on ikävää pohtia työpaikan vaihtoa tuosta syystä. Etkö voi ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa?

Pakko vielä lisätä että liika kiltteys ja nöyryys suorastaan huutavat kiusaajaa puoleensa, valitettavasti.

Olin kovan väsymyksen vuoksi sairauslomalla kerran muutaman viikon jakson viime vuonna ja esimies pyysi siksi minua irtisanoutumaan. Kerroin hänelle epäkohdista työssä, mm. kohtuuttomasta työkuormasta, mutta hän syytti vain minua, että esim. en osaa vaan priorisoida riittävän hyvin. Olen aina täyttänyt tavoitteeni ja sairauslomaa ennen hän arvosti minua, mutta se muuttui sitten täysin, vaikka hyvät työsuoritukset ovat jatkuneet.

Tiedostan tämän itsekin, koska minua kiusattiin jo koko peruskouluaika. Olen kuitenkin pyrkinut kehittämään itseäni mm. rajojen asettamisessa. Kuitenkin, en pysty mitenkään muuttamaan herkkää persoonallisuuttani ja helposti aktivoituvaa stressijärjestelmää (johtuen lapsuuden rankoista kokemuksista).

Oletko siis edelleen samassa työpaikassa?

Mulle kävi samoin syksyllä. Jouduin pahojen oireiden vuoksi olemaan neljä viikkoa saikulla ja sain työnantajalta irtisanoutumiskehoituksen ja toivotukset painua h*lvettiin kun ei kerta kiinnosta olla töissä. Käytiin sitten yhdessä keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa ja annoin luvan kertoa kaiken sairaudestani, mutta työnantaja oli edelleen sitä mieltä että ei voi pitää minua töissä.

Siitä alkoi kiusaaminen ja ulos savustaminen ja päätin lopulta irtisanoutua tyhjän päälle. Tuntuu pahalta kun olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja sairasloman hakemiskynnys on korkea:/

Kyllä. Minulla on pomo joka tiuskii, sättii ja joskus jopa huutaa (tehnyt näin asiakkaankin edessä.) Hän jatkuvasti myös kyseenalaistaa ammattitaitoni, ja käyttäytyy kuin tekisin aivan kaiken väärin. Minulle pomoni haukkuu usein asiakkaitamme sekä entisiä työntekijöitään, kaikki ovat kuulemma psykopaatteja yms. On kyllä todella raskas ihminen ja raskas työilmapiiri.

Minulle kävi niin, että kun en itse lähtenyt mukaan arvostelijaporukkaan, olin ensin ulkokehällä, kunnes jouduin itse kiusattujen joukkoon. Olen lähdössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta tietää etukäteen millaisen työyhteisön saa. Mutta on ikävää pohtia työpaikan vaihtoa tuosta syystä. Etkö voi ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa?

Pakko vielä lisätä että liika kiltteys ja nöyryys suorastaan huutavat kiusaajaa puoleensa, valitettavasti.

Olin kovan väsymyksen vuoksi sairauslomalla kerran muutaman viikon jakson viime vuonna ja esimies pyysi siksi minua irtisanoutumaan. Kerroin hänelle epäkohdista työssä, mm. kohtuuttomasta työkuormasta, mutta hän syytti vain minua, että esim. en osaa vaan priorisoida riittävän hyvin. Olen aina täyttänyt tavoitteeni ja sairauslomaa ennen hän arvosti minua, mutta se muuttui sitten täysin, vaikka hyvät työsuoritukset ovat jatkuneet.

Tiedostan tämän itsekin, koska minua kiusattiin jo koko peruskouluaika. Olen kuitenkin pyrkinut kehittämään itseäni mm. rajojen asettamisessa. Kuitenkin, en pysty mitenkään muuttamaan herkkää persoonallisuuttani ja helposti aktivoituvaa stressijärjestelmää (johtuen lapsuuden rankoista kokemuksista).

Oletko siis edelleen samassa työpaikassa?

Mulle kävi samoin syksyllä. Jouduin pahojen oireiden vuoksi olemaan neljä viikkoa saikulla ja sain työnantajalta irtisanoutumiskehoituksen ja toivotukset painua h*lvettiin kun ei kerta kiinnosta olla töissä. Käytiin sitten yhdessä keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa ja annoin luvan kertoa kaiken sairaudestani, mutta työnantaja oli edelleen sitä mieltä että ei voi pitää minua töissä.

Siitä alkoi kiusaaminen ja ulos savustaminen ja päätin lopulta irtisanoutua tyhjän päälle. Tuntuu pahalta kun olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja sairasloman hakemiskynnys on korkea:/

Ihan kamalaa, olen niin pahoillani :( Onneksi pääsit pois terveydelle vaarallisesta paikasta, mutta onhan tuo lopputulos todella väärin sinua kohtaan. Minkälaiset mahdollisuudet alallasi on saada työtä?

Samassa edelleen, kun ei muuta voi. Yritän kestää päivän kerrallaan, mutta pelottaahan tulevaisuus, kun ei tiedä jaksaako ja sairastuuko stressin takia ja kuinka nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi niin, että kun en itse lähtenyt mukaan arvostelijaporukkaan, olin ensin ulkokehällä, kunnes jouduin itse kiusattujen joukkoon. Olen lähdössä.

Voi ei :( Luulen, että syy kiusatuksi joutumiseen on ainakin osittain itsellänikin ollut tuo.

Aina syy muissa. Ei minussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta tietää etukäteen millaisen työyhteisön saa. Mutta on ikävää pohtia työpaikan vaihtoa tuosta syystä. Etkö voi ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa?

Pakko vielä lisätä että liika kiltteys ja nöyryys suorastaan huutavat kiusaajaa puoleensa, valitettavasti.

Olin kovan väsymyksen vuoksi sairauslomalla kerran muutaman viikon jakson viime vuonna ja esimies pyysi siksi minua irtisanoutumaan. Kerroin hänelle epäkohdista työssä, mm. kohtuuttomasta työkuormasta, mutta hän syytti vain minua, että esim. en osaa vaan priorisoida riittävän hyvin. Olen aina täyttänyt tavoitteeni ja sairauslomaa ennen hän arvosti minua, mutta se muuttui sitten täysin, vaikka hyvät työsuoritukset ovat jatkuneet.

Tiedostan tämän itsekin, koska minua kiusattiin jo koko peruskouluaika. Olen kuitenkin pyrkinut kehittämään itseäni mm. rajojen asettamisessa. Kuitenkin, en pysty mitenkään muuttamaan herkkää persoonallisuuttani ja helposti aktivoituvaa stressijärjestelmää (johtuen lapsuuden rankoista kokemuksista).

Oletko siis edelleen samassa työpaikassa?

Mulle kävi samoin syksyllä. Jouduin pahojen oireiden vuoksi olemaan neljä viikkoa saikulla ja sain työnantajalta irtisanoutumiskehoituksen ja toivotukset painua h*lvettiin kun ei kerta kiinnosta olla töissä. Käytiin sitten yhdessä keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa ja annoin luvan kertoa kaiken sairaudestani, mutta työnantaja oli edelleen sitä mieltä että ei voi pitää minua töissä.

Siitä alkoi kiusaaminen ja ulos savustaminen ja päätin lopulta irtisanoutua tyhjän päälle. Tuntuu pahalta kun olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja sairasloman hakemiskynnys on korkea:/

Tuo on noin tätä nykymenoa: naama pesuslukemilla pitäisi jaksaa ilman saikkuja ja pitämällä laatu epäinhimillisellä tasolla annettuun työaikaan nähden. Kurjaa on se että ennen oli letkeitä esimiehiä enemmän, tuli olo että on ihan ihminenkin eikä vain työsuorite. Nyt ahdistaa tietty kasvottomuus ja konemaisuuden tunne, olisi toivottavaa olla kuin kone, tehokas, teflonia, työtä varten.

Duunarityötä teen. Kai se on vaan jotenkin muistutettava itselleen että jossain ne minunkin rajani menevät. Tämä ojasta allikkoon pelko on toistaiseksi estänyt lähtemästä esim uudelle alalle. Yhteishengen ohuus on se mikä työelämässä syö. Tosin ehkä näitä ihmisvihaajia pyörii enemmän matalapalkkatöissä, en tiedä.

Eikös näiden hankalikkojen arvostamisetkin jotenkin tuota kylmiä (inhon) väristyksiä, joten mitäpä ottamaan turhan vakavasti epäasiallista arvostamattomuutta, kun itse tietää paremmin. Ottaa palkan ja tajuaa, että siinä on kyse toisen kypsyys- ja luonneongelmista. Ei kaikki puhe paina vaa'assa yhtä paljoa.

Siru72 kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että työelämässä on paljon enemmän työpaikkoja, missä on huono olla kuin niitä hyviä. Olen ollut töissä 30 vuotta ja kokemukseni on, että pienyrittäjät ovat monesti jossain määrin hankalia (esim.  ei arvosteta, kehuta, omat negatiiviset tunnetilat puretaan työntekijään, kiusaamista...). Ihmisistä otetaan kaikki irti keinoilla millä hyvänsä. Kun työntekijän fyysinen ja psyykkinen terveyr pettää, hänestä pyritään pääsemään eroon kaikin tavoin, koska hän on hankala ja aiheuttaa vain firmalle ongelmia. (Kokemusta isoista yrityksistä on vähän, joten en tiedä kuinka hyvin tämä siellä pätee.)

Olen nyt siinä tilanteessa, että en kestä enää yhtään vähättelyä, riistämistä ja hyväksikäyttöä. En kestä enää lainkaan negatiivista kommentia. Olen irtisanoutunut jo useammasta työpaikasta viimeisen vuoden aikana ja tarkoitus on olla sairaslomalla  niin kauan, että  hankalien työpaikkojen tuhoama mielenterveyteni on täysin parantunut (josko se enää on mahdollista). Olen siis antanut itsestäni kaiken ja vielä enemmän ja maksan siitä nyt erittäin kovaa hintaa. Liika tunnollisuus ja herkkä luonne on ajanut minunt umpikujaan.

Ongelmahan on siinä, että jos vielä joskus olen työkuntoinen ja haen työpaikkaa niin en todellakaan voi tietää mikä paikka on loppujen lopuksi hyvä. Sitä olisi vain pakko rohkaistua ja kokeilla; siten vain voi tietää toistuuko sama vanha kaava uudelleen ja uudelleen..

Kiitos tarinastasi. Voi miten surullista :( Voimia sinulle toipumiseen. Itse olen kokenut työuupumisen monta kertaa ja jokaisen kerran jälkeen on ollut vaikeampi jaksaa työelämän kuormitusta. Kai se on tosiaan vaan uskallettava ja yritettävä, vaikka pelottaa. Tosiaan oman terveyden menettäminen on liian kova hinta maksaa. Ketään ei kiinnosta sen jälkeen, kun henkilö ei kykene tuottavaan työhön. Firmat ottavat vaan uuden henkilön hommaan ja pitävät niin kauan, kunnes kaikki mehut ja elinvoima on puristettu loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta tietää etukäteen millaisen työyhteisön saa. Mutta on ikävää pohtia työpaikan vaihtoa tuosta syystä. Etkö voi ottaa asiaa puheeksi esimiehen kanssa?

Pakko vielä lisätä että liika kiltteys ja nöyryys suorastaan huutavat kiusaajaa puoleensa, valitettavasti.

Olin kovan väsymyksen vuoksi sairauslomalla kerran muutaman viikon jakson viime vuonna ja esimies pyysi siksi minua irtisanoutumaan. Kerroin hänelle epäkohdista työssä, mm. kohtuuttomasta työkuormasta, mutta hän syytti vain minua, että esim. en osaa vaan priorisoida riittävän hyvin. Olen aina täyttänyt tavoitteeni ja sairauslomaa ennen hän arvosti minua, mutta se muuttui sitten täysin, vaikka hyvät työsuoritukset ovat jatkuneet.

Tiedostan tämän itsekin, koska minua kiusattiin jo koko peruskouluaika. Olen kuitenkin pyrkinut kehittämään itseäni mm. rajojen asettamisessa. Kuitenkin, en pysty mitenkään muuttamaan herkkää persoonallisuuttani ja helposti aktivoituvaa stressijärjestelmää (johtuen lapsuuden rankoista kokemuksista).

Oletko siis edelleen samassa työpaikassa?

Mulle kävi samoin syksyllä. Jouduin pahojen oireiden vuoksi olemaan neljä viikkoa saikulla ja sain työnantajalta irtisanoutumiskehoituksen ja toivotukset painua h*lvettiin kun ei kerta kiinnosta olla töissä. Käytiin sitten yhdessä keskustelemassa työterveyslääkärin kanssa ja annoin luvan kertoa kaiken sairaudestani, mutta työnantaja oli edelleen sitä mieltä että ei voi pitää minua töissä.

Siitä alkoi kiusaaminen ja ulos savustaminen ja päätin lopulta irtisanoutua tyhjän päälle. Tuntuu pahalta kun olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja sairasloman hakemiskynnys on korkea:/

Tuo on noin tätä nykymenoa: naama pesuslukemilla pitäisi jaksaa ilman saikkuja ja pitämällä laatu epäinhimillisellä tasolla annettuun työaikaan nähden. Kurjaa on se että ennen oli letkeitä esimiehiä enemmän, tuli olo että on ihan ihminenkin eikä vain työsuorite. Nyt ahdistaa tietty kasvottomuus ja konemaisuuden tunne, olisi toivottavaa olla kuin kone, tehokas, teflonia, työtä varten.

Duunarityötä teen. Kai se on vaan jotenkin muistutettava itselleen että jossain ne minunkin rajani menevät. Tämä ojasta allikkoon pelko on toistaiseksi estänyt lähtemästä esim uudelle alalle. Yhteishengen ohuus on se mikä työelämässä syö. Tosin ehkä näitä ihmisvihaajia pyörii enemmän matalapalkkatöissä, en tiedä.

Niin totta. Itse olen asiantuntijatyössä yksityisellä sektorilla ja valitettavasti ihan samat kuviot on siellä. Yhteishengen ohuus on hyvin sanottu ja sitä se todella on. Tuntuu, että se sama pätee myös työelämän ulkopuolelle. Nykymaailmassa tuntuu olevan välittämistä ja muiden ihmisten huomiointia vähemmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös näiden hankalikkojen arvostamisetkin jotenkin tuota kylmiä (inhon) väristyksiä, joten mitäpä ottamaan turhan vakavasti epäasiallista arvostamattomuutta, kun itse tietää paremmin. Ottaa palkan ja tajuaa, että siinä on kyse toisen kypsyys- ja luonneongelmista. Ei kaikki puhe paina vaa'assa yhtä paljoa.

Tuo on totta -kun ottaa asioihin vähän etäisyyttä ja miettii miten paljon painoarvoa kunkin henkilön kommenteille on hyvä antaa, se voi auttaa. Hankalinta siinä on itseni kohdalla, että ne negatiiviset kommentit kuitenkin aiheuttavat stressiä ja vievät paljon energiaa.

Olen koittanut vahvistaa rajojani ja esim. vaikka sanoa suoraan, jos en pysty ottamaan jotakin työtä heti vastaan, pitää puhelinta äänettömällä (jotta voin vähän valmistautua henkisesti puheluun ja soittaa takaisin) jne. Siltikin saan kiukuttelua osakseni, vaikka nyt siitä, jos en heti saman tien vastaa puhelimeen. Yksikin mielenosoituksellisesti ei vastannut minulle, kun soitin takaisin. Vasta parin päivän päästä suostui vastaamaan ja kysyi miksen vastannut ja kuullosti ärsyyntyneeltä.

Parissa työpaikassa on ollut pyrkyreitä, oman edun tavoittelijoita, jotka käyttävät kyynärpäitä ja vähättelevät toisten töitä. Nämä sitten saa paremmat paikat ja jättävät töitä tekemättä tai tekevät ne huonosti, jolloin muut joutuvat ne hoitamaan ja kuulemaan valitukset huonosta työstä yms. Ikävää olla tuollaisten kanssa tekemässä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan mitä tyhmempi ja osaamattomampi työntekijä niin sitä kärkkäämmin on suuna päänä rähjäämässä. Noissa ei auta kuin vaihtaa paikkaa.

Tuo on muuten totta. Mitä huonompi työntekijä, sen kärkkäämpi valittamaan pomolle muista työntekijöistä. Olen nähnyt tämän niin monessa työpaikassa. Nykyisessä työpaikassa todella hyvä työilmapiiri, muta yksi tällainen valittaja jo suunnittelee joillekin työkavereilleen potkuja. Tuli väärään työpaikkaan. Ainoa, jonka työt ei tule jatkumaan, on hän itse.