Ekassa synnytyksessä revenneet, miten seuraavat? Multa repesi
ekassa synnytyksessä peräaukko ja emätin sieltä sisältä pahasti. Mulla on nyt ollut ongelmana, että kakkoshätä ja pierut karkaavat omia aikojaan. Olen treenannut lihaksia, mutta edelleen etenkin pierut karkailee mikä on noloa! Esikoinen oli syntyessään 3352 kg eli ei kauhen iso. Mulle on sanottu, että mun kudokset saattaa olla sellaiset, että repeämiä tulee vähän helpommin. Mulla on myös pahat raskausarvet jäänyt.
Nyt olen tokaa kertaa raskaana. Olen käynyt juttelemassa synnytyssairaalassa synnytyspelostani ja siellä kehotetaan rohkeasti synnyttämään alateitse ja itsekin olen sitä mieltä... Ei kai tilanne siitä enää voi paheta. Lääkäri sanoi, että tilanne on vähän kaksipiippuinen eli kun mulla on paljon arpea tuolla alakerrassa, niin se voi aiheuttaa taas repeämistä mutta sitten taas kun olen jo aiemmin synnyttänyt niin pitäisi venyä helpommin ja ei ehkä repeytyä niin paljoa.
Uudesta on vauvasta on arvioitu että vaikuttaisi olevan hieman isompi kuin esikoinen.
Haluaisin kuulla, että te jotka repesitte ekassa synnytyksessä niin selvisittekö seuraavissa synnytyksissä helpommalla?
Kommentit (40)
3352 kg vauva. Ei ihmekkään että pillu repes
Mä repesin aika pahasti esikoisen imukuppisynnytyksessä ja toipuminen kesti kuukausia. Toisessa synnytyksessä kaksi tikkiä.
Rauhallinen, omaan tahtiin tapahtuva ponnistaminen jossain muussa asennossa kuin puoli-istuvassa!
Niillä neuvoilla pääsee jo pitkälle.
Ekassa synnytyksessä repesin välilihan leikkaushaavasta 5cm emättimeen, johtui kyllä isolta osin imukuppiavusta.. Seuraavassa synnytyksessä kätilö leikkas vanhaa arpikudosta ja paikkas kolmella tikillä. Loput neljä on tullu vaurioitta.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:54"]Ekassa synnytyksessä repesin välilihan leikkaushaavasta 5cm emättimeen, johtui kyllä isolta osin imukuppiavusta.. Seuraavassa synnytyksessä kätilö leikkas vanhaa arpikudosta ja paikkas kolmella tikillä. Loput neljä on tullu vaurioitta.
[/quote]
ainiin, eka 3520g, toinen 3960g, kolmas 3530g, neljäs 3840g, viides 4066g, kuudes 3015g
Mä repesin niin pahasti ekassa synnytyksessä (IV aste), että loput on tulleet sektiolla. Mulla syynä nimenomaan kudostyyppi, joka on herkkä repeämään.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 21:43"]
3352 kg vauva. Ei ihmekkään että pillu repes
[/quote]
Onko nyt kyseessa se paljonpuhuttu siiderivalas :D ?
Mullakin tikattiin kolmeen kerrokseen ekassa synnytyksessä, toinen oli ihan lasten leikkiä pienillä nirhaumilla. Molemmat vauvat yli 4kilosia, jälkimmäinen aavistuksen isompi. Alle kaksi vuotta synnytysten välillä.
Samantapainen kokemus mulla. Paitsi että pidätyskyvyttömyys tuli toisen raskauden jälkeen. Synnytyslääkärini sanoi, että jatkossa ei kannata enää synnyttää alakautta. Ellei sitten käy niin hyvä tuuri, että pidätyskyky palautuu ennalleen vuoden sisään. Muuten on liian isot riskit, että vaiva pahenee, ja loppuikä vaipoissa
Eka lapsi 3960g ja kolmannen asteen repeämä (ilm aika sama kun sulla). Vauva oli kylläkin väärässä asennossa kun tuli pihalle, kyljellään.
Puoli vuotta kävin tarkastuksissa ja paikat parani.
Toinen lapsi saman kokonen ja kaikki meni ihan ok, pieni napsasu saksilla niin vauva oli iisimmin maailmassa.
Kyllä se siitä. Vaadi hoitoa itsellesi ja kunnon tarkastukset ja reenit että paikat tulee kuntoon.
Herranen aika! Eihän tässä uskalla lapsista edes haaveilla, kun näitä juttuja täällä lukee.Vauvakuume hävisi kuin pieru saharaan näitä juttuja lukiessa. Nostan kyllä hattua kaikille synnyttäneille!
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:06"]
Nostan kyllä hattua kaikille synnyttäneille!
[/quote]
Miksi ihmeessä?
Sektio kuulostaa turvallisemmalta. Itsellä samanlainen kokemus ekassa synnytyksessä ja lääkäri suositteli suunniteltua sektiota toiseen synnytykseen mm. koska uusi vauva oli isompi. Sektiosta toivuinkin hyvin. Nuo mainitsemasi ongelmat itselläni korjautuivat noin neljässä vuodessa.
Mäkin repesin pahasti (koko väliliha ja syvälle, mutta ei kuitenkaan onneksi sisäänpäin). Tämä siis esikoisen (ainoan) kanssa. Jossain vaiheessahan se vauvan teko tulee uudestaan aiheelliseksi ja tätä samaa olen miettinyt :/ Kiva tosiaan munkin lukea muiden juttuja :) Esikoinen on tosin vasta vuoden niin ehkä parin vuoden päästä vois ajatella taas
Mullakin 4. asteen repeämät, en saanut lupaa lääkäreiltä synnyttää enää alakautta. Kolme seuraavaa tuli maailmaan suunnitelluilla sektioilla. Ihan "pikkasen" helpompaa toipuminen niistä sektioista, kuin siitä ekasta synnytyksestä, joka laittoi värkin täysin remonttiin..
Ponnistusvaiheet kestäneet 10-15 minuuttia. Esimmäisessä synnytyksessä kolme pienen pientä repeämää, toisessa synnytyksessä ei yhtäkään, vaikka oli hieman isompi vauva. Tietysti toisella kerralla, ja myöhemmillä kerroilla, paikat ovatkin jo ns.tottuneemmat synnytykseen. Ja enemmän se syntymäasento ja pään ympärysmitta ratkaisee.
Kappas, alapeukuttaja taas liikenteessä...
Näitä kun lukee, niin miettii kyllä vielä hetken sitä lisääntymistä. Sektiota repeämisen pelossa en halua itselleni, jotenkin se tuntuu "väärältä". Ymmärrän siis tietenkin näiden jo kertaalleen revenneiden sektiot, jos paikat eivät ole palautuneet jne. Kyllä naisen elämä on niiiin kivaa.
Ei tämä varmaan ole sama asia, kuin jos on tosi pahasti revennyt... Mutta itse esikoisen kohdalla pieniä repeämiä emättimessä joihin muutama tikki laitettiin. Epiduraali oli ponnistusvaiheessa ja vaikka juuri muita kipuja ei niin ollut, niin sen kirpaisun kyllä tunsin kun ne repeämät tuli. Muutamaa vuotta myöhemmin toisen lapsen kohdalla ei muuta kuin yksi pieni naarmu jolle ei tehty mitään. Eikä myöskään tuntunut mitään terävää kirvelyä pään syntyessä. Tuntui myös että alapää palautui normaaliksi nopeammin toisen synnytyksen jäljiltä, tai siis ei kai siitä enää synnyttämättömän naisen värkkiä saa millään, mutta varmaankin palasi siihen malliin mihin oli asettunut ensimmäisestä synnytyksestä toipumisen jälkeen. Eli ihan normaalilta tuntui itsestä viim. pari kuukautta synnytyksestä, esikoisen synnytyksen jälkeen paljon pidempään oli vähän epävarma olo.
Eikö kellään mulla ole repeämiskokemuksia? Hyvähän se tietysti, jos ei ole...