Lue keskustelun säännöt.
En pysty lopettamaan itseni vihaamista. Miksi?
06.06.2014 |
Miksen pysty lopettamaan? Haluaisin kovasti pitää itsestäni, mutten pysty. Hetkittäin on hyvä itsetunto ja joidenkin silmiin olen kuulemma ylimielinenkin, mutta tietäisivätpä vaan... :(
Soimaan itseäni jatkuvasti pääni sisällä. Olen niin ruma ja oksettava. Niin outo ja niin epäonnistunut. Olen joskus yrittänyt tappaakin itseni. En tunne itseäni minuksi.
Vihaan sitäkin, että vihaan itseäni. Vihaan itseäni, koska en ole kaikkien rakastama positiivinen ja itsevarma tyyppi. En ole sellainen kuin haluan.
Tiedostan kyllä, että oon tosi epätasapainoinen... Mutta en tiedä mitä tämä oikein on. Oon käynyt joskus psykologilla osittain tästä ja osittain muistakin asioista, mutta ei se oikeastaan auta.
En kuitenkaan koe olevani masentunut. Nautin kyllä elämästä, ihmisistä ympärilläni, oikeastaan kaikesta. Hymyilenkin paljon ja koen sisäistä tyyneyttä. Oikeastaan rakastan elämää, Mutta itseäni vain jostain syystä vihaan, toivon jatkuvasti olevani joku muu, ei siksi etten arvostaisi elämääni, vaan siksi etten jaksa näitä ajatuksiani.
Mulle tulee sellaisia flippauskohtauksia, saatan alkaa kiljua ja itkeä (kotona) ihan mitättömyyksistä. Oon tosi herkkä ja silti tosi paha suustani. Kun saan raivarin niin siitä saa kyllä kaikki kuulla kunniansa. :( häpeän itseäni.
Av-analyysia ? :D
Kommentit (23)
Se että viihtyy omassa nahassaan edellyttää omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostamista ja hyväksyntää. Kaikki me olemme ihmisiä, nestettä tihkuvia nahkasäkkejä jotka naamat rypyssä käyvät siellä aamukakalla. Miksi jotkut muut ihmiset tuntuvat sinusta paremmilta kuin sinä johtuu siitä että vertaat heidän "best of"-kohtauksia omiin "behind the scenes"-kuviin. Kyllä ne poppitähdetkin keikkojen jälkeen istuvat töllön ääressä vatsa illallisesta pullottaen ja piereskellen. Tässä esimerkkinä vaikka minun itseni tiedostaminen:
Itsellä oli kurja lapsuus missä isä hakkasi päivittäin ja jäljenhän se jätti, olo on kuin olisi jollain tavalla erilainen tai rikki kuin muut. Mutta kun tuli hyväksyttyä että ne vanhat arvet on osa minua niin ei ne enää nykyään useimmiten aukeakaan. Kylmähikisiä itkupainajaisia tulee ehkä kerran kaksi vuodessa ja nekään ei ole mitään mitä yöllinen kävelyreissu ei rauhoittaisi.
Olen hyvä sosiaalisessa kanssakäymisessä vaikka en siitä erityisesti nautikaan, saan ihmiset helposti jutuillani nauramaan ja viihtymään vaikka vähän ronskeja juttuja ovatkin. Komea en ole silmiä ja kulmakarvoja lukuunottamatta ja todennäköisesti kuolen köyhänä mutta nautin elämän pienistä iloista. Saunominen kaljan kanssa ja rauhoittuminen viileässä illassa parvekkeella yksin on puhdasta euforiaa. Sielunkumppania en tule koskaan saamaan kun lapsena luottamus meni ja liian intiimit jutut ja koskettelut ahdistavat. Mutta voin aina säästää rahaa prostitoituihin kerran pari vuodessa kun seksinpuute rupeaa vaivaamaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan vihaa itseään ilman syytä. Jos sinusta tuntuu, että olet ruma ja oksettava, niin varmaan sitten olet. Kannattaisiko alkaa huolehtimaan ulkonäöstään?
Samoja tuntemuksia. Minulla kuitenkin läheiset ovat kuolleet, töitä ei ole, enkä ole edes vanha (34 v.). On todella vaikea uskoa itseensä, kun perustukipilarit puuttuvat ja onnistumisen ja rakastetuksi tulemisen tunnetta ei ole.