10 kk vauva pahasti kehityksestä jäljessä?

Kuulostaa niin kehitysvammalta? Noin mullekkin sanottiin ja sitten muut lyttäsi sanojan ja sanoja oli aivan oikeassa. Nyt minä sanon sulle ap että kuulostaa kehitysvammalta! Anteeksi! 18

Kas tässä empaattisen ihmisen mallivastaus. Otan osaa ap, että joudut tällaisia viestejä lukemaan!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 14:07"]

Ap kyllä se varmaan siitä ajan kanssa. Erikoista tämä kehitys eri lapsilla. Oma lapseni JUOKSI jo 9 kk iässä.

[/quote]

Ap, en ota mitään kantaa vauvasi kehitykseen koska en ole asiantuntija. Lähetän myötätuntohalit sinulle, koska vaikutat tosi huolestuneelta ja osaan siihen tunteeseen hyvin samaistua, kun olen itsekin joutunut olemaan hyvin huolissani yhden lapseni kanssa. Voin lohduttaa, että vastaukset tulevat löytymään ajan kanssa, ja yleensä vastaukset lasten kanssa ovat poikkeuksetta positiivisia. Sinun pitäisi nyt vain jaksaa olla kärsivällinen vaikka se onkin raskasta.

Meillä tyttö lähti kävelemään vasta 1v 8kk iässä. Kaikki kehitysvaiheet tulivat vähän myöhässä, siis tarkoitan kääntymistä, konttaamista yms. Esim konttaamaan rupesi vasta 11kk. Ei ollut refluksia, mutta sydänvika oli syntyessään joka korjattiin pallolaajennuksella muutaman päivän ikäisenä. Lonkat tutkittiin ja kuvattiin, fysioterapeutti ei löytänyt mitään vikaa, lääkärit tutkivat mutta kukaan ei ollut kovin huolissaan vaikka ei vielä kävellyt. Sitten eräänä päivänä kun oli jo kuukausikaupalla 'kävellyt' polvillaan, niin rupesi kävelemään! Käveli itsekseen joka huoneen läpi ja on siitä lähtien kävellyt hyvin. Nyt 2v 4kk ja juoksee ja kiipeilee yms normaalisti.

Ryömiminenhän saattaa jäädä tuossa liikkumaan lähtemisessä väliin. Konttaaminen on tärkeämpi taito, jos sitä ei opi, se opetetaan myöhemmin. 

En oikein usko että olisi pahasti jälessä. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa. 

Tuosta uimisesta sen verran, että toteuta se lapsi siihen veteen kunnolla. Tottakai tuon ikäinen pelkää jotain mihin ei ole tottunut. Laita vatiin vähän vettä ja anna lapsen läiskytellä sillä vedellä ja leiki sillä itsekin. 

Mitä tulee taas noihin jumppiin, niin jos sinulla on stressi tuon asian kanssa ja yrität väenvängällä niitä jumppia, niin lapsi vaistoaa sen. Nuo jumpat pitäisi toteuttaa leikin varjolla ja todella stressittömässä tilassa, muuten siitä tulee pakkopullasuorittamista ja koko homma menee läskiksi.

Älä ap huolehdi, oma vauvani vain maata möllötti 10 kk iässä. Osasi kyllä kieriä ja tuon "kellonviisarin", mutta ei juurikaan halunnut liikkua. Sitten 11 kk iässä alkoi kontata kuin taikaiskusta ja on nyt vuoden ikäisenä kovasti nousemassa seisomaan. Ryömimusvaihe siis jäi väliin kokonaan.

Lapset ovat erilaisia ja jos kerran käytte ft:llä, ei mitään hätää pitäisi olla.

Mitä kautta saitte fysioterapian? Kuinka tiiviinä? Mistä asti olette saaneet sitä? JOtain huolta siis vissiin on, neuvolassako?

Miehen esikoinen ei liikkunut milliäkään ennen kuin 1,5v ja ihan tavallinen lapsi on kyseessä. Oppi istumaan vuoden iässä ja siinä istua nökötti kunnes 18kk iässä lähti menemään, sitten oppikin kaikki todella nopeasti. Puhetta saatiin odotella yli 2-vuotiaaksi, mutta sekin tuli sitten vauhdilla kun pääsi alkuun. Nyt täysin normaalisti kehittynyt 6-vuotias joka osaa lukea ja on motorisesti taitava. Anopin mukaan mies oli samanlainen. Jos terapiassa käytte niin lakkaa murehtimasta, kyllä Se aikanaan liikkeelle lähtee ja sitten kaipaat aikaa kun ei vielä liikkunut.

Just eilen katsottiin lasten kanssa videoita heidän vauva-ajastaan. Kuopus pyöri 9kk ikäisenä akselinsa ympäri, niinkuin sinunkin lapsi. Oppi kävelemään puolitoistavuotiaana. En ollut huolissani eikä tarvinnutkaan. On vilkas tapaus ja motoriikka kunnossa.

Olen kuullut, että refluksivauvoilla kehitys voi olla jäljessä. Tutun molemmilla lapsilla refluksi ja kumpikin oppineet kävelemään vasta vähän alle 1½-vuotiaina.

Ymmärrän huolesi, ap. Mutta onneksi olette fysioterapian asiakkaita ja saatte apua. Toivotaan, että lapsesi siitä innostuisi pian liikkeelle. Meillä vähän nuorempi lapsi ja fyssarilta olemme mekin saaneet ohjeet, mutta ei vielä tiiviissä seurannassa olla. Tuntuu vaan, että vauvaa ei huvita ja toisaalta, taitoakaan liikkumiseen ei ole. Mutta toivottavasti harjoitukset aktivoi meidän muksua. Huomaa että vähän turhautuu kun yrittää mutta ei onnistu. Refluksia ei ole. Hitaasti lämpiävä vauva ja herkästi ärtyvä kylläkin.

Meillä nuorin lapsi lähti ryömimään vasta 11 kk:n iässä, konttasi 12 kk:n iässä ja käveli 1v5kk:n iässä eli selvästi hitaammin. 10 kk:n iässä pyöri ympyrää ja sen tosiaan oli oppinut noin 7 kk:n iässä.

Muuten sanoisin, että ei huolta, mutta vähän huolestuttaa tuo oma varmuutesi siitä, että lapsessa on jotain vikaa. Minä olin koko ajan aivan toista mieltä. Toki huolestuin välillä, kun muiden huoli heijastui omaani (sukulaiset hämmästelivät), mutta jotenkin koko ajan oli se varmuus, että kaikki on hyvin. Niin kuin olikin.

Meilläkin lapsen lonkissa oli jotain vikaa synnärillä mutta se sitten peruttiin. Tarkistettiin vielä myöhemmin eikä ollut vikaa.

Meillä lapsi on liikunnallisesti varovainen, esim. kun alkoi kävellä, niin pelästyi itse taitoaan eikä uskaltanut pariin päivään toistaa sitä. Kävely oli heti varmaa, ei ollut lainkaan huojumista tai pelkoa kaatumisesta mutta lapsi itse oli siis taidostaan epävarma. Sama jatkuu edelleen. On vasta 4,5-vuotiaana tajunnut, miten pyöräillään ja edelleen ajaa hyvin hitaasti ja varovaisesti apupyörien kanssa. Vasta nyt on alkanut kiipeillä ja oppinut keinumaan, vaikka kaverinsa ovat tehneet sitä jo muutaman vuoden.

Voisiko tuo sinun aavistelemasi häiriö olla jotain sellaista kuin meilläkin, että lapsi on vain liikkumisen suhteen varovaisempi ja vähemmän lahjakas?

Neuvolalääkäri totesi meidän lapemme suhteen, että ei tarvita edes fysioterapiaa, vaikka lapsi siis ei kävellyt kuin melkein 1,5-vuotiaana. Hän sanoi, että tärkeintä lapsen kehityksessä on se, että pitkällä välillä tarkasteltuna menee taidoissa koko ajan eteenpäin. Esim. teillä pyörii ympyrää. Yritä miettiä, mitä kaikkea on oppinut äläkä koko ajan pelkää, että oppii jotain väärin tai jokin asento haittaa. Vauvat eivät ole lasista eivätkä opi lopullisesti vääränlaisia asentoja hetkessä.

Syömisen ja pureskelun harjoittelua meillä opeteltiin jo 5 kk:n ikäisenä maissinaksuilla. Ravitsemuksellisesti aivan turhia mutta lapsi oppi sen koordinaation jo noin pienenä, miten käsi ohjataan suuhun ja maissinaksuilla harjoiteltiin myös pureskelua. Kannattaa ottaa avuksi näitä ns. turhiakin juttuja. 7 kk:n ikäinen osasi juoda nokkamukista, kun käden koordinaatio oli jo tuttu.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:40"]

Fysioterapeutti ei aio lähettää lisätutkimuksiin, koska ei hänen mielestään ole fyysistä vikaa. Itse olen vauvan syntymästä alkaen tietänyt että jotain vikaa hänessä on. Juuri sellaista että ei ehkä sitä heti hänestä näe mutta kuitenkin. Pitää vain jatkaa harjoituksia.

Ahdistaa kun ei tiedä lähteekö poika ryömimään yhden päivän vai yhden vuoden päästä. Ja sitten saan olla sydän syrjällään kun häntä potkitaan ja ylijuostaan päivähoidossa kun sinne menee syksyllä.

Ap

[/quote]

itselläni oli vähän samanlaisia ajatuksia kauan sitten. Kyllä vanhemmat (ja äiti eritoten) yleensä on ensimmäisiä jotka aavistaa lapsensa erityisyyden. Tietää että jotain on pielessä mutta ei tiedä mikä. Tiesin hyvin varhain, ennen vuoden ikää ettei lapsi ole kuin muut vaikkei nyt siinä vaiheessa ollut kovin paljon jäljessä ikäisiään noin keskimäärin. Ero sisaruksiin oli kuitenkin suuri. Itse ajattelin että on oltava jotain hyvin pahasti vialla (syöpä tms joka aiheuttaa kipuja joita lapsi sitten oireilee, kitisee, ei nuku, syö huonosti). No, olikin tavallaan, mutta jotain aivan muuta kuin osasin ajatella (kehitysvamma, selittämätön).

Koita rauhoittua nauttimaan niistä asioista, joista lapsi pitää. Oli lapsesi sitten "terve" tai ei, niin vauvavuotta et koskaan saa takaisin. Erityislapsikin kasvaa ja kehittyy, omaan tahtiinsa. Ihan samalla lailla voi käydä erityisen kanssa että pieni lapsi, pienet murheet. Ja jos lapsella on jotakin haastetta kehityksessä on aivan äärimmäisen tärkeää että vanhemmat tajuavat ajatella omaa jaksamistaan ja osaavat välillä olla vain äiti ja isä, ei terapeutteja, kuntouttajia, tarkkailijoita, murehtijoita. Vaan juuri ne suukottajat, hassuttelijat, hoivaajat jotka jokainen pieni ihminen ennen kaikkea muuta tarvitsee.

Joo, on tosi vaikea olla vaan äiti nyt. Joka sekuntti odotan jos lähtisi ryömimään. Ja siis 5 kk olen nyt odotellut ryömimisen uudelleen aloittamista.

Kuten joku aiemmin sanoi, pahinta on se että tietää että jotain on vialla muttei tiedä mitä. Esimerkiksi jos lonkissa olisi ollutkin löysyyttä, sen olisi varmasti saanut jo tähän mennessä jumpattua kuntoon.

Nytkin vauva on lattialla. Ei edes yritä eteenpäin lelun perään. Jos joku lelu on liian kaukana, niin rupeaa pyörimään akselinsa ympäri, hiplaa mattoa tai alkaa itkemään. Ei tämä koskaan tästä taida suttaantua.

Ap

Ja lapsi on tosiaan käynyt yliopistollisen lastenneurologian osastolla tutkittavana, mutta mitään rohkaisevaa ei sieltä saatu tietää. Eli kukaan ei ole voinut vielä luvata että varmasti jonain päivänä lähtee liikkeelle. Tuntuu että eivät uskalla luvata

Av

Eivät uskalla, koska tuon ikäisen lapsen kehitys on pääsääntöisesti motoriikan ja vuorovaikutuksen kehitystä, kielen kehitys on vielä kovin vaatimaton. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata tilannetta ja sinun on vain jaksettava odottaa.

Muista kuitenkin, että nyt on ihmisiä jotka tutkivat lastasi objektiivisesti ja ovat siinä ammattilaisia. Sinä et tutki lastasi. Olet hänen äitinsä. Kukaan muu ei ole hänen äitinsä. Kukaan muu ei voi antaa sitä lapsellesi jota sinä voit antaa, joten anna sitä ja yritä painaa huoliasi taka-alalle ja luota_ammattilaisiin. He tietävät mitä tekevät.

t. alalla työskentelevä

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 14:46"]

Ja lapsi on tosiaan käynyt yliopistollisen lastenneurologian osastolla tutkittavana, mutta mitään rohkaisevaa ei sieltä saatu tietää. Eli kukaan ei ole voinut vielä luvata että varmasti jonain päivänä lähtee liikkeelle. Tuntuu että eivät uskalla luvata

Av

[/quote]

tiedän tuon tunteen myös - mutta neurologit eivät koskaan lupaa mitään ;) kun eihän mikään ole 100% varmaa. Jos lapsesi voi hyvin, siis on tyytyväinen, kasvaa, syö, juo, puuhailee, ääntelee, on kontaktissa ja vähän liikuskelee, niin voisitko antaa teille kesän hengähdystauon huolista - tai yrittää ainakin? Jos miehesikin on sitä mieltä että akuuttia huolta ei ole, samoin fysioterapeutti, niin hengähdä sinäkin. Myöskin neurologit pitävät kesäloman, joten nyt keskellä kesää ei etene kuin kaikkein akuuteimmat tapaukset, jollainen teidän lapsi ei selvästikään ole!

Tämä on niin helposti sanottu, mutta kyllä se on tehtävissä. Ja päiväkotiasiat hoituvat kyllä, jos teillä on jo neurologin arvio ja fysioterapeutin kanta asiaan, niin ne varmasti etenevät sutjakkaasti. Elokuulla tutustumaan päiväkotiin, pyydä fysioterapeutti ja (kiertävä)erityislastentarhanopettaja paikalle myös. Päivähoidossa voidaan kuntouttaa ja aktivoida liikkumista monella lailla, ja siellä saat jakaa huolesi ja vastuusi ammattilaisten kanssa. Hyvin se menee!

Mä en vaan osaa unohtaa tätä asiaa mitenkään. 4-5 kk olen ajatellut joka päivä "Jos se nyt huomenna kääntyisi/istuisi/ryömisi" mutta mitään kehitystä ei koskaan tapahdu. Joka päivä mun toivo hiipuu hieman lisää. Haluaisin mennä vauvan kanssa avoimeen päiväkotiin, mutta pelkään romahtavani kun näen samanikäisiä terveitä lapsia jotka jo kävelevät. Ja miltei joka päivä saa kuulla muutenkin: "Ai jo niin vanha? Hän sitten varmaan menee kovaa vauhtia eteenpäin?". Tuntuu helvetin pahalta kun ihmiset vittuilee tuollain ja heittävät bensaa liekkeihin.

Ap

Ja vihaksi pistää tuo tosiasia ettei kesällä asiat etene sairaalan puolesta. Rahan säästö on tärkeämpää kuin lapseni hoito. Kolmen kuukauden tauon jälkeen jotkut asiat hoidot olla liian myöhässä. :'(

En usko että miehelläni on selkeää käsitystä vauvanne terveydentilasta. Hän tekee paljon töitä ja saattaa olla pitkillä työreissuilla, joten kun hän näkee vauvan, hän ei huomaa hurmioltaan vikaa vauvassa.

Ap

Musta tuntuu, että Ap itse tarvitsisi apua ja on vähän vajaa. Anteeksi nyt vaan. Tulee sun lapsen puolesta tosi kurja mieli, kun äiti ei näe mitään positiivista ja etsii vaan vikoja lapsesta. Miten sinusta on tuollainen tullut? Oletko aina ollut kontrollifriikki? Tai sitten minä olen itse ihan pässi, kun en osaa olla huolissani 9,5kk ikäisestäni, joka EI ryömi, ei konttaa, ei seiso tukea vasten, ei juo kunnolla itse nokkiksesta, ei istu vakaasti ilman tukea... 8kk neuvolassa lääkäri sanoi: kehitys iän mukainen. 10kk neuvola-ajan pyysin itse! Sitä ei edes tarjottu, koska lapsi ok. Relaa!