Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksipuolinen parisuhde, kohtalontovereita?
31.12.2020 |
Alan suoraan sanottuna olla kyllästynyt yksipuoliseen parisuhteeseeni. Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä yli 2 vuotta ja tuona aikana olisinko kerran kuullut sanat "rakastan sinua". Sekin oli ns. riidan yhteydessä, eli ei mitenkään romanttisesti ole noita sanoja sanonut. Kun aloimme tapailemaan ja päätimme alkaa seurustelemaan, oli poikaystävän puhelimessa pitkään koko nimeni, niinkuin olisin ventovieras tai vain joku tuttava. Sydämen laittoi nimeen ja poisti sukunimen, kun asiasta sanoin. Koko nimi saattaisi olla hänen puhelimessaan vieläkin, jos en olisi sanonut.
Poikaystäväni ei koskaan tee mitään romanttista tai edes romanttiseen viittaavaa, paitsi joskus ottaa telkkaria katsoessa kainaloon. Saattaa mennä viikkoja, ettemme suutele/pussaa ollenkaan. Ei ole ohimennen silittelyä, tai arkisia tekoja joilla kertoisi että välittää minusta.
Ei koskaan edes kehu millään tavalla tai sano mukavia asioita kuten: olet kaunis, olet tärkeä tms.
Meni varmaan vuosi, ennenkuin sanoi "rakastan sinua". Siihen asti kun minä sanoin rakastavani, mies vastasi: "Tykkään minäkin sinusta kovasti". Lopulta kimpaannuin ja sanoin, että etsi nainen jota oikeasti rakastat, vasta silloin sanoi "kyllähän minä sinua rakastan paljonkin". Noita sanoja ei kuitenkaan koskaan sano.
Kun näemme pitkästä aikaa, mies hädin tuskin tulee halaamaan, eikä koskaan sano että "kiva nähdä" tai "oli ikävä". Saan aina kaivella vastaukset hänestä ja jos kysyn, oliko ikävä, usein vastaus on vain: "juu".
En ole saanut häneltä koskaan kukkia tai muitakaan arkipäiväisempiä yllätyksiä. Ostaa vain ja ainoastaan "pakolliset" lahjat.
Usein viikonkin erossa olon jälkeen kun näemme taas, on mennyt suoraan koneelle kun ollut muka jokin tärkeä työasia hoidettavana. Tuntuu että työtään hän rakastaa, mutta ei minua.
Jos muita on samassa huoneessa katsomassa vaikka leffaa kanssamme, voin istua vaikka toisessa päätä sohvaa koko elokuvan ajan eikä mies tee elettäkään että tulisi lähemmäksi. Ei voi muiden nähden ottaa edes jalkojani syliinsä, koska "jokuhan voisi nähdä". Jos otan hänen kätensä käteeni, senkin saattaa vetää pois jos hänen vanhempansa saattaisivat nähdä.
Ennen haaveilin miehestä, joka olisi intohimoinen ja näyttäisi tunteensa. Ei liian romanttinenkaan tarvitsisi olla, mutta alan olla kyllästynyt siihen etten saa juuri koskaan huomiota. Kerran on pussannut otsalle/poskelle kun asiasta valitin, etten saa koskaan pusuja. Mitään en saa oma-aloitteisesti. Ei koskaan anna hyvänyön pusua ellen sitäkin erikseen pyydä.
Kasvatuksesta tuo varmasti johtuu, en ole appivanhempien nähnyt koskaan edes halaavan toisiaan tai pitävän toisiaan kädestä.
Onko suhde tuhoon tuomittu vai annanko sille vielä mahdollisuuden?
Kommentit (28)
Minä haaveilin tuolleisesta romantiikattomasta suhteesta nuorempana, koska en pitänyt itseäni mitenkään romanttisena. Sitten sain sellaisen. Ja meni niin kuin sinun tarinassasi. Nyt haluan suhteen, jossa on romantiikkaa, koska ilman sitä tuntui koko ajan että toinen ei välitä pskaakaan. Eli JSSAP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että osoitatte rakkautta vain eri tavoin? Toinen vaikka teoilla, kun toinen kaipaa sanoja ja kosketusta? Kysypä mieheltäsi, miten hän haluaa rakkautta ilmaistavan, kuuntele, ja kerro myös omat toiveesi. Ei vaatien ja kiukutellen, vaan asiallisesti keskustelemalla ja kertomalla, miltä tuntuu se pettymys, jos toinen ei huomioi. Ja keskustelu kannattaa hoitaa silloin, kun ei ole ”tilanne päällä” eikä tunteet pinnassa.
Toinen tekee lopulta itse päätöksensä, toimiiko sillein että sinullakin on hyvä olla. Jos ei panosta siihen, niin käytännössähän se tarkoittaa erisuuntiin lähtemistä. Mutta on hyvä kertoa ensin ne omat toiveensa.
Onko suomalainen mies kyseessä vai muunmaalainen...vitsi, vitsi...ystävä hyvä, älä ala muumioitua tuollaisessa suhteessa - ehdota puolen vuoden breikkiä, molemmat saa rauhassa tutkiskella omia tunteitaan - löytyykö kipinää ja vetovoimaa kuitenkin?
Nyt on ap ihan pakko kysyä että MIKSI sinä sen kanssa edes aloit olla? Oliko syy epätoivo?
Tuollainen mies ei muutu. Jos haluat tunteita näyttävän ja romanttisen miehen, vaihda miestä. Nykyinen voi keskustelujen jälkeen toki oppia jotain, mutta haluatko että hän tekee asioita vain koska sinä haluat, kun eivät ne kuitenkaan tule koskaan spontaanisti suoraan sydämestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap ihan pakko kysyä että MIKSI sinä sen kanssa edes aloit olla? Oliko syy epätoivo?
En ole epätoivosta hänen kanssaan alkanut seurustelemaan. Alussa oli pieniä tekoja kun oli alkuhuuma, vaikka sekin oli aika laimeaa ja lyhytkestoista. Laittoi joskus esim. sydämen viestillä, tai että olisitpa kainalossa niin voisin silittää. En tiedä oliko se "esittämistä" että ihastuisin häneen, vai onko hän itse niin nopeasti ihastuva ja nopeasti kyllästyvä, että alkuhuuman aikoihin voi antaa hellyydenosoituksia sanoin tai teoin, mutta ei muulloin?
Kyllä minä oikeasti halusin olla hänen kanssaan, kun aloimme seurustelemaan, enkä vain siksi että olisi joku. Kuitenkin jo 2 kuukauden seurustelun kohdalla käsittelimme näitä samoja asioita. Että miksi en saa huomiota. Välillä mietin itsekin miksi jaksan tällaista. Ehkä odotan poikaystävältä ihmettä, turhaan. Olemme kyllä mielestäni käsitelleet tämän asian juurta jaksain, mutta kun asia on käsitelty, saattaa poikaystävä olla yhden illan romanttisempi tai lähellä enemmän, mutta sitten kaikki palaa taas normaaliksi. Joskus oli riita tästä aiheesta ja puhuttiin viesteillä tästä ja poikaystävä oli vain silleen "Kyllä minä ymmärrän" Ja surunaama. Mutta muutosta ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap ihan pakko kysyä että MIKSI sinä sen kanssa edes aloit olla? Oliko syy epätoivo?
En ole epätoivosta hänen kanssaan alkanut seurustelemaan. Alussa oli pieniä tekoja kun oli alkuhuuma, vaikka sekin oli aika laimeaa ja lyhytkestoista. Laittoi joskus esim. sydämen viestillä, tai että olisitpa kainalossa niin voisin silittää. En tiedä oliko se "esittämistä" että ihastuisin häneen, vai onko hän itse niin nopeasti ihastuva ja nopeasti kyllästyvä, että alkuhuuman aikoihin voi antaa hellyydenosoituksia sanoin tai teoin, mutta ei muulloin?
Kyllä minä oikeasti halusin olla hänen kanssaan, kun aloimme seurustelemaan, enkä vain siksi että olisi joku. Kuitenkin jo 2 kuukauden seurustelun kohdalla käsittelimme näitä samoja asioita. Että miksi en saa huomiota. Välillä mietin itsekin miksi jaksan tällaista. Ehkä odotan poikaystävältä ihmettä, turhaan. Olemme kyllä mielestäni käsitelleet tämän asian juurta jaksain, mutta kun asia on käsitelty, saattaa poikaystävä olla yhden illan romanttisempi tai lähellä enemmän, mutta sitten kaikki palaa taas normaaliksi. Joskus oli riita tästä aiheesta ja puhuttiin viesteillä tästä ja poikaystävä oli vain silleen "Kyllä minä ymmärrän" Ja surunaama. Mutta muutosta ei tapahdu.
Puhuitte kai asiasta myös kasvotusten, ei vain viesteillä?
Vakavasti sanoen, mitä saat tuosta suhteesta? Vaikuttaa siltä, ettet juuri mitään. Lopeta siis.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kannattaisi miettiä, että ero olisi oikea ratkaisu?
Mutta toi puhelinjuttu...? Mulla ei ole mun puhelimessa tallennettuna kenenkään numerot eli WA keskusteluluettelo on vain numeroita listana. Siellä on myös mun lapsen isän yhteystiedot samalla tavalla, tallentamatta. Kaikki läheiseni ovat minulle silti todella rakkaita.😁