Teini-ikäisen paras kaveri on oma äiti
Tyttäreni 13 vuotias kaveri sanoo että hänen paras kaverinsa on hänen äitinsä. tytöllä on paljon ikäisiään kavereina mutta "bestis" on oma äiti. Kiinnostais tietää miten äiti päätyy noin nuoren lapsen parhaaksi kaveriksi? Itse olen vain äiti ja sitä haluankin.
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:52"]Eipä erityisen hyvältä kuulosta minusta. Vanhemman kuuluu olla se, joka asettaa rajat ja huolehtii nuoresta. Toki hyvä ystäväkin voi olla, yleensä kuitenkin kielii siitä, että äiti yrittää kasvatuksessa päästä helpommalla olemalla lapsen "bestis".
[/quote]
Höpöhöpö. Oma äitini oli auktoriteettinen kasvattaja eikä todellakaan mikään kasvatusta pakoileva, mutta silti äiti on ollut paras ystäväni teini-iästäni asti :)
Rajat on aikanaan asetettu ja niiden suhteen ei ole tullut mainittavia ongelmia. Pystymme keskustelemaan kaikesta mistä tunnemme olevan tarpeen. Että sillä tavalla ystäviä.
Epäilen insestiä. Ei ole tervettä tuollainen.
Ihan normaalilta kuulostaa. Heillä on vaan lämpimät välit. Jenkkityylistä äidin ja tyttären välistä bestis lässytystä mutta ei huolestuttavaa koska hänellä on muitakin kavereita.
kyllä mullakin oli äitiin todella hyvät välit koko teini-iän (enkä ollut rajaton, eikä äitini esittänyt mitään ikiteiniä, emme ryypänneet yhdessä tms.) Äiti oli aikuinen ystäväni, ja juuri sen takia se turvallisin ja tärkein. Kuitenkin ystävä, koska hänelle voin aina kertoa kaiken, hänen kanssaan oli mukava viettää aikaa (en siis vaan mykkänä paiskonut ovia, haistatellut tms...).
Joskus muistan lukeeni ettei tuollainen ole oikein hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle
On surullista jos oma äiti on teinin bestis.
Kyllä minäkin pidän omaa äitiä "parhaana ystävänäni". Tiedän, että häneen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa 100%. Muitakin ystäviä toki löytyy, mutta heidän puolestaan luottamus on petetty niin monta kertaa, että täytyy oikeen miettiä mitä heille uskaltaa kertoa. Äidille voin taas avautua ihan kaikesta ilman pelkoa eteenpäin levittämistä. Välimme ovat aina olleet hyvät, en ymmärrä mitä epänormaalia siinä on? Parempi että on niinkin hyvät välit, kuin että välit olisivat niin tulehtuneet ettei hädintuskin voi katsoa päinkään. :) Ja oi kyllä, kaveripiiristäni löytyy jälkimmäisiä tapauksia vaikka ja kuinka!
t. 16v tyttö
Taisi oma äiti olla minunkin bestikseni, kun olin teini-ikäinen. En ollut samalla aaltopituudella ikäisteni tyttöjen kanssa, mutta äidin kanssa saatoin keskustella melkein kaikista mieltä askarruttavista asioista.
t. 52v nainen
Tunnen myös vastaavanlaisen tapauksen. Tyttö on vähän syrjäytynyt nuori, äiti oikea wt-mamma.
nauraisin jos kuulisin tällaisesta
Kun minä olin teini, äiti oli paras kaverini. Minua kiusattiin koko kouluaika eikä ollut ainuttakaan omaikäistä ystävää, kaikki kaverini ovat nykyäänkin 10 vuotta minua vanhempia.
Eipä erityisen hyvältä kuulosta minusta. Vanhemman kuuluu olla se, joka asettaa rajat ja huolehtii nuoresta. Toki hyvä ystäväkin voi olla, yleensä kuitenkin kielii siitä, että äiti yrittää kasvatuksessa päästä helpommalla olemalla lapsen "bestis".