Lue keskustelun säännöt.
G: Asia/saavutus/kokemus, josta olet kaikista ylpein? (ev)
Kommentit (9)
Se että olen onnellinen, tasapainoinen, minulla on hyvä koulutus, työ, oma asunto, ihana mies, parisuhde ja lapsi. Olisi voinut mennä huonostikin...
Tuosta lapsesta olen ertiyisen ylpeä: niin suloinen ja hyvin kehittynyt. Pelleillee tuossa lattialla korkin kanssa hyväntuulisena. Kohta alkaa meidän kirjallisuustunti=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kaksoset ovat jo 12-vuotiaita ja 4 lasta on siunaantunut lisää. Sama mieskin edelleen kuvioissa mukana, naimisiinkin ollaan keretty ja oma talo rakennettu. Elämä menee kulkee hyvin mukavasti, vaikka epäilijöitä on ollut. =)
Mulle ainakin ensimmäiset 3 vuotta lapsen kanssa oli vaativampaa kuin mikään työ mitä olen tähän saakka tehnyt. Toisten lasten kanssa pääsee toki helpommalla mutta silti.
Olen siis ylpeä hoitovapaastani, maisterin papereistani, tasapainoisesta ja antoisasta perhe-elämästä.
' Saavutus' -sana on minulle kyllä jotenkin vieras, en koe olevani mitenkään saavutuskeskeinen. Ennemmin tavoittelen onnea, tasapainoa, rauhaa ja kauneutta, en saavutuksia...
Sanomattakin on selvää että av-palstailijoista suurinta osaa elämä on potkinut päähän, on tiputtu koulutusputkesta ja takataskussa on jonku lähihoitajan tai vastaavan paperit. Kukaan ei arvosta, rahaa ei ole, mies on kelvoton ja kaikenlaista paskaa elämä muutenkin.
Kun muuta ei elämällä ole tarjota, niin sitten on hommattu lapsi joka on sitten kaikki kaikessa. Elinpiiri muodostuu muutamasta luuseriäitikaverista ja netin + tv-chatin juttutuvista.
Minkään eteen en ole yhtä paljon töitä tehnyt, eikä mikään tulos ole yhtä kaunis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono homma jos elämässä ei ole muuta kuin lapset, niitä tällä palstalla on paljon.
Selvisin lapsuudenkodistani ja huumeporukoista normaaliin elämään. Vanhempani olivat/ovat pahasti rappiolla ja alkoholisteja, entiset ystäväni jatkavat edelleenkin itsensä tuhoamista.
Itse olen opiskellut, perustanut perheen ja voimme hyvin. Olen erittäin ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sanomattakin on selvää että av-palstailijoista suurinta osaa elämä on potkinut päähän, on tiputtu koulutusputkesta ja takataskussa on jonku lähihoitajan tai vastaavan paperit. Kukaan ei arvosta, rahaa ei ole, mies on kelvoton ja kaikenlaista paskaa elämä muutenkin.Kun muuta ei elämällä ole tarjota, niin sitten on hommattu lapsi joka on sitten kaikki kaikessa. Elinpiiri muodostuu muutamasta luuseriäitikaverista ja netin + tv-chatin juttutuvista.
Arvasin, että kaikki laittaa heti omat lapsensa.
Tottakai ne on tärkeitä ja niistä ollaan ylpeitä, mutta onko lasten saaminen jotenkin minun henkilökohtainen saavutukseni? Tuntuu aika hurjalta väittää sellaista.