Miten antaa työntekijälle palautetta ilman, että hän pahoittaa mielensä?

Palautteen antaminen on kieltämättä vaikea taiteenlaji. Olet jo oikeilla jäljillä siinä, että yrität suunnitella etukäteen mitä haluat sanoa, miksi ja miten. Voit myös yrittää miettiä vastauksiasi mahdollisiin vastakommentteihin jotta et vahingossa erehdy sanomaan liian pahasti.

Yksi hyvä tapa on auttaa työntekijä keksimään itse, mitä kohtia hän voisi parantaa. Voisit siis vaikka aloittaa huolettoman "miten on töissä mennyt tähän asti" -keskustelun ja johdatella hänet itse keksimään nämä kohdat missä vielä olisi kehitettävää. Ennen kaikkea muista se positiivinen palaute, tuossa selostaessasi tilanteen olet oikeastaan jo automaattisesti tullut käyttäneeksi sitä paljon puhuttua hampurilaismallia.

Kiitos tuhannesti rohkaisusta! Kaikki vinkit olivat hyviä. Hampurilaismallista olen kuullut ennenkin. Ja noita johdattelevia kysymyksiäkin olen miettinyt, että jos niillä saisin johdateltua puheen oikeille urille. Senkin huomasitte, etten tahdo osata puhua hänelle kuin aikuinen aikuiselle, mikä johtuu ihan siitä, että hän on vielä nuori. Hän kyllä varmasti arvostaisi aikuissuhtautumista.

Vaikka tämä aiheuttaakin minulle päänvaivaa, niin haluan kuitenkin ottaa härkää sarvista. Sillä kuten joku sanoi, niin on epäreilua, jos ei olla tyytyväisiä, mutta ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta (vinkkejä) työnjäljen korjaamiseksi.

ap

Työntekijänä haluan neuvoja. Pelkkä kritisoiminen voi kääntyä valituksen tuntuiseksi, etenkin, jos on kaiken muun työn tehnyt kiitettävästi. Mutta miksipä tarkempi ohjeistaminen ja asian tärkeyden painottaminen olisi jotenkin huono asia.

Esitä asia siihen tapaan, että "parempi tehdä näin.... " tai " sinä varmaan haluat tehdä tämän asian nopeammin, tee se näin ..."

Et siis anna negatiivista palautetta vaan ilmaiset asian positiivisesti periaatteella "pystyt kyllä parempaan."

Et mitenkään, jos työntekijä on yhtä herkkis kuin minä. Olen saanut lapsuuden perheessäni niin paljon kritiikkia, haukkuja, valituksia enkä koskaanm itää myönteistä, että joka kerran kritiikkiä kuullessani pahoitan mieleni. terapiassa käynnin jälkeen, en enää niin paljon, mutta silti kritiikki on pahimpia asioita elämässäni.

Haluan kutenkin tulla työssäni paremmaksi ja pitää työni, joten silloin harvoin, kun kritiikkia saan itkeskelen kotona, olen pari päivää vaisu ja muunnan tapani. Esimieheni ei ole vastuussa vanhempieni vierheistä, jotka vieläkin vaikuttavat elämääni, vaan ymmärrän kyllä, että hänen velvollisuutensa on puuttua asioihin, jotka eivät jostain syystä toimi.

Hampurilaismalli ei aina ole hyvä.

Miten itse ajattelin työpaikalla, suoraan sanominen on parempi, vaikka pahoittaakin mielensä, ajan mittaan arvostin enemmän näitä jotka eivät tuhlanneet aikaa tuohon: olet kyllä hyvä, mutta....

Tietty riippuu henkilöstä.

Jouduin neuvomaan uutta ihmistä ja hän hoki koko ajan kuinka ei kerkiä, katsoin hiukan pahasti, ja heti hän antoi palautetta: "paljonko saat palkkaa", vihjasi olet liian tärkeä.

Hän lähti töistä kun suuttui sanomisesta.

Edelleen kehoittaisin sanomaan suoraan.

Minä tekisin about näin. 'Hei Pirkko, käydään tää yksi asia vielä kerran läpi, että tulee varmasti oikein. Näin ja näin, ja sitten tää pitää muistaa jne. Kertaan nämä nyt vielä, kun en ole varman muistinko sanoa tästä ja tästä. Ja aina voi tulla kysymään jos joku asia epäselvä'.