Lapsilla on kova ikävä mummia ja vaaria.
Ei olla maaliskuun jälkeen nähty, puhelimessa ollaan puhuttu mutta kyllä tässä alkaa itselläkin kova ikävä olemaan.
Tekisi niin mieli pakata kamat ja lähteä maaseudulle. Ennen koronaa nähtiin melkein joka toinen viikonloppu ja lapset olivat usein mummulassa, eli ovat todella läheisiä.
Harmittaa niin paljon, tekisi mieli pyytää töistä kuukausi vapaata että voitaisiin olla karanteenissa se 10 päivää ja negan testin jälkeen sinne. Harmi kun ei ole mahdollisuutta.
Kommentit (2)
Meillä on taas toisin päin, pienet pojat näkee meitä liikaa ja sen mukaista on heidän pääasiassa huono käyttäytyminen ja rumasti sanominen on heille se enempi, koskaan ei saisi heitä komentaa millään muotoa, syliin ei tulla juuri koskaan. Silti pitäisi olla pikkuleipää ja muuta aina tarjolla, olemme ajatelleet muuttaa pois, kauemmaksi. Rakastamme heitä mutta alkaa olla liikaa huonoa oloa lapsista.
Eikä mummulla ja vaarilla ole Skypeä tai muuta vastaavaa, joilla saisitte yhteyttä toisiinne? Tällä keinoin on monessa suvussa ikävää helpotettu. Mummu ja vaari voivat opetella, jos eivät osaa. Vähän haastetta heillekin sinne eristyksiin.