Laihduttajan oivallus, kertokaa mitä oivalsin.

Itse olin kans sipsi ja keksikoukussa. Sitten vaan päätin että nyt riittää ja laitoin facebookkiin ett niin paljon kun on tykkääjiä, olen herkkulakosssa (iltalehestä tai sanomista matkittu) tykkäyksiä tuli yhdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Ensimmäiset kaks/kolme viikkoa oli vaikeeta, mutta Sitte helpotti. Tästä on jo aikaa ja nykyään ihmettelen miten ennen söin niin paljon herkkuja. Enää ei pysty kun tulee huono olo. Mulla autto ku päätöksestä teki julkista. Ei kehannu epäonnistua. Ja kiloja lähti 1,5 kuukauden aikana kolme, enkä tehny mitään muuta kuin jätin herkut pois.

Itsellä tulee tuota himoa välillä kanssa. Sen oivalluksen olen itse tehnyt että jos sitä himoni kohdetta on vain salaattilautasellinen tai vaikka pizzasta 1/8 osan kokoinen pala, se himo tyydyttyy sillä pienellä määrällä. Jos sitä ruokaa on kattilallinen tai kokonainen pizza, himo pysyy kunnes olen syönyt kaiken. Vielä kun oppisi tekemään niin vähän ruokaa ettei siitä saa kuin pienen annoksen itselle...

Myöhemmin jostain naistenlehdestä luin hieman juttua että esim. se lautasen koko vaikuttaa kylläisyyden tunteeseen, isolta lautaselta syödessä syö enemmän ennen kuin tuntee itsensä kylläiseksi, pieneltä lautastelta tulee nopeammin kylläiseksi. Tuo kylläisyyden tunne toimii myös niihin himojen kohteisiin, kannattaa jatkaa niiden syömistä mitä himoitsee, pitäisi vain opetella syömään sitä vähemmän, omalla kohdalla en saa pitää niitä edes kotona isoja määriä vaan käytävä vaikka joka päivä kaupassa hakemassa pikkuisen.

Se mikä tuon himon aiheuttaa onkin monimutkaisempi juttu ja siinä on eri vaihtoehtoja ja joskus jopa useampi. Itsellä ihan muut syyt mutta esim. laihduttajilla tulee siitä kun keho pyrkii takaisin siihen painoon mihin on tottunut, keho alkaa taistelemaan vastaan muutosta. Siksi nuo rankat muutokset aiheuttavat ihmisillä jojoilua painoon. Energian saannin taso laskee rankasti -> stressiä -> energiantarve lisääntyy -> elimistö yrittää ottaa kaiken irti siitä vähästä mitä saa -> saattaa tapahtua jopa lihoamista -> lisää stressiä -> henkilö vähentää syömistään lisää jolloin energian taso laskee rankasti (-> stressiä jne) tai luovuttaa kun kokee ettei laihdutus onnistu ja palaa takaisin vanhoihin tapoihin syödä ja koska elimistö on vielä ylikierroksilla energian talteenottamisen suhteen tulee helposti isompi luku loppupainoksi kuin mikä oli ennen laihduttamisen aloitusta. Himot liittyvät siihen mitä elimistö on tottunut käsittelemään saadakseen tietyn määrän energiaa ja siihen liittyy bakteeritasapaino tai joku sellainen. 

Pieniruokainen ihminen ei voi alkaa syömään isoja annoksia yht'äkkiä mutta jos hän lisää annoskokoaan pikkuhiljaa elimistö tottuu siihen ja henkilö alkaa tarvitsemaan isompaa määrää ruokaa. Isoruokaisen elimistö tarvitsee myös aikaa tottuakseen pienempiin annoskokoihin, jos aamulla syö 6 voileipää niin pitäisi aloittaa sillä että syö 5½ voileipää kunnes on päässyt tunteeseen että se riittää, vasta sitten siirtyy viiteen leipään jne. Elimistöä ei ole suunniteltu siihen että se loppuelämän muutos tehtäisiin kertarysäyksellä mitä syömisiin tulee.

Olet ap jo voiton puolella, ihan siinä asian ytimessä. Sulla on hyviä oivalluksia, mm että pelkäät laihtuvasi. Noinhan se menee. Alitajunta usein torpedoi muutokset, ei nähdä itseä laihempana/elämää toisenlaisena, pelätään tuntematonta. Kaikki lähtee korvien välistä, kun se muuttuu, muuttuu sen myötä elämäkin ja fyysinen olemus. Jatka prosessia, kohtaa se pizza silmästä silmään ja sano sille rasvaiselle lätylle että et tarvitse sitä ja se vahingoittaa sua. Luo niihin herkkuihin kielteisiä mielikuvia, assosioi ne läskiin ja kaikkeen siihen negatiiviseen mistä haluat eroon. Aluksi käyt kamppailua näiden kahden minän välillä, pizzaläskiminä ja hoikkakaunisminä. Se mielikuva voittaa jota ruokit! Uusi minä on aluksi hatara utuinen kuva mutta vahvistuu kun ruokit mielikuvaa uudesta paremmasta sinusta ja elämästä. Samalla huomaat herkkujen vastustamisen käyvän helpommaksi ja helpommaksi. Lopulta ne eivät ole enää sinulle herkkuja vaikka uskomattomalta voi nyt tuntuakin. Voivat suorastaan ällöttää sinua. 

Muutos on mahdollinen ja olet ap oivaltanut ongelman ytimen joten uskon että pystyt pääsemään tavoitteeseesi. Kaikki muuttuu ensin henkisellä tasolla, vasta sitten fyysisellä. Juuri siksi laihduttaminen on vaikeaa vaikka periaatteessa tiedetäänkin miten pitäisi syödä jne, ei oikeasti ole vielä mikään muuttunut psyykessä joten alintajuntaisesti pidetään vanhoista toimintamalleista ja ylipainoisen identiteetistä kiinni. 

Itse olin yli 20 vuotta aivan älytön sokeriaddikti. Kunnes sitten joku katkaisin napsahti päässä :) Voisin kuvailla että loin itseni uudestaan, päätin millainen haluan olla ja aloin olla se ihminen. Niitä herkkuja en edes pysty enää ostamaan, syön kyllä juhlissa tms mutta ei niitä kiinnosta muuten syödä. Addiktio on poissa. En halunnut vaan enää olla se suklaata mussuttava leviävä sohvaperuna joten lakkasin olemasta. Menin jopa niin pitkälle että aloin opiskella personal traineriksi:D

Kun ajattelu muuttuu, se mitä pidät herkkuna oikeasti muuttuu ja makuaisti uusien tottumusten myötä. Enää ei tippaakaan kiinnosta ne herkut joita aiemmin söin, ei ne ole enää herkkuja minulle. Vähän sama kuin että enhän mä kissanruokaakaan syö, vaikka se kissalle onkin suurta herkkua, ei tee tiukkaa kieltäytyä:D Ei vaan ole mun ruokaani. Rasva ja sokeri, suolakin on sellaisia että kun niistä oppii pois niin ei niitä voi enää syödä kuten ennen, koska ei ne maistu samalta, liian rasvaista ja makeaa jne. Mielikuvat mitä entisiin herkkuihin liittyy on negatiivisia, väsymystä, huonoa oloa, läskiä, jokapäiväistä kamppailua syömisen ja huonon omantunnon kanssa, paluuta vanhaan. Juu ei kiitti, ei ole edes vaihtoehto.

Suosittelen että jatkat psyykkistä prosessiasi ja liität ongelmaruokiisi niin paljon negatiivisia tunteita ettei niihin tee edes mieli koskea. Sitten se ei enää tunnu edes kieltäymykseltä, vaan että joku pizza evvk eikä addiktio enää hallitse elämääsi. Tulee uusia ruokasuosikkeja ja ennen kaikkea normaali suhtautuminen ruokaan ja entiset herkutkin haalistuu neutraaleiksi helposti ohitettaviksi jutuiksi. Laihduttaa ei sitten enää tarvitsekaan kun kilot tippuu lopulta huomaamatta elämänmuutoksen myötä. 

Pt-opiskelija

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 00:18"]

Mutta kun muiden tekstit herättävät lisää keskustelua! Menee vähän käsi kädessä. Ehkä jonkun kommentti voi auttaa muita oivaltamaan uusia asioita itsestään laihduttajana! Haloo

[/quote]

Niin ja ainut mitä osaat kommentoida ovat ne loppuun kalutut kaikkien tuntemat neuvot.

Näitä neuvoja täällä jaetaan vähintään tusinaan ketjuun joita syntyy joka päivä, vähemmän tuota, enemmän tätä, tee loppuelämän muutos, älä laihduta, syöt liikaa, syöt liian vähän. Kaikki on kuultu jo.

Nyt on hyvä aihe menossa, ei jaksaisi kilometrin pitkää ketjua missä taas kerran jauhetaan nuo samat neuvot läpi.

[/quote]

Jos kerran tiedät niin tarkkaan mitä et halua kuulla, olisiko helpompaa meille muille, jos kertoisit, mitä haluat kuulla? Muuten käy äkkiä niin, ettei ole minkäänlaista keskustelua menossa.

Tärkeintä on varata reilusti aikaa lahduttamiselle. Sitä puoli kiloa viikossa ei ole turhaan järkeilty terveellisimmäksi tahdiksi.

Laihduttaminen ei ole helppoa. Minä olen laihtunut 20 kg, koska halusin olla hoikka, normaali ihminen, joka syö normaalisti. Halusin sitä enemmän kuin pizzan, suklaan tai muun lihottavan yliannostusta. Pizzaa sai syödä, suklaata sai syödä, kuten normaalitkin ihmiset syö, mutta ei övereitä. Laihduin koska halusin laihtua. Siinä mun oivallus.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 22:24"]

Se rasvan ja suolaisen täyteläinen maku, ns. kylläinen olo vatsassa tekee minut onnelliseksi. Sen siis huomasin tänään.

Enkä siis ole nälkäinen nytkään.

Tähän siis on dieettini aina stopannut, mutta ehkä oivalsin jotain riippuvuudestani..mutta mitä? Ja mitä tälle teen?

[/quote]

Käyhän karppaus.info sivuilla selailemassa reseptejä. Sieltä pitaisi loytyä myos karppaajan pizzapohja. Karppaajalle rasvaisempikaan ruoka ei ole ongelma ja suolaa tulee yleensä liian vähän muutenkin, kun leipä jää pois.

Ei se pizza silti mikään peruslaihdutusruoka ole, mutta ota sen kanssa vaikka reilusti salaattia. Mun mielestä karppauksessa parasta on juuri se, että saa syodä just noita rasvaisempia ja suolaisiakin herkkuja ja silti noudattaa ruokavaliota. Makean perään en ole koskaan ollut ja karpatessa vielä vähemmän.

Muistan joskus lukeneeni, että kehossa kaikki solut (jotain hermosoluja yms lukuunottamatta) uusiutuu kokonaan kolmen kuukauden välein. Tähän liitettiin ajatus, että kun alottaa laihduttamisen ja jättää niitä herkkuja ja muuta epäterveellistä pois, niistä aineista jää kuitenkin ikäänkuin muistijälki soluihin ja se sitten osaltaan tekee ihan fyysistä kaipuuta niihin ruokiin, joilla ne solut on rakennettu. Näin ollen ainakin se fyysinen tarve saada herkkuja helpottaisi kolmen kuukauden päästä.

Sikäli auttaa ajatella näin, että tietää asian helpottavan kun sen kolme kuukautta pystyy tsemppaamaan. En sitten tiedä kuinka kovin psyykkinen puoli silti pitää herkuista kiinni.

Itse olen tuoreena laihduttajana (TAAS) oivaltanut sellaisen asian, että tarvitsen todella voimakkaan motivaattorin ja liikkuessa kun luon tästä motivaation lähteestäni itselleni mantran, se lisää kummasti tahdonvoimaa kieltäytyä herkuista ja ryhtyä urheilemaan. Minulle tämä motivaattori on haluni saada toinen lapsi, jota en kuitenkaan vastuullisena vanhempana voi edes harkita nyt kun olen siinä kunnossa, etten usko fyysisesto jaksavani raskautta JA taaperoa samanaikaisesti, plus nykyiset liikakiloni tuovat ihan ylimääräisiä riskejä raskauteen. Haluni saada toinen lapsi ja olla energisempi ja terveempi äiti esikoiselle on paljon voimakkaampi kuin himoni karkkiin ja suklaaseen. Siitä pitää vaan muistuttaa itseään heikolla hetkellä.

47 jatkaa vielä, että olen huomannut myös tarpeeksi tuhdin ja proteiinirikkaan aamupalan hillitsevän herkkuhimoa koko päivän. Eli itselleni se tarkoittaa parhaassa tapauksessa kahden tai kolmen munan kokkelia, pari siivua ruisleipää juustolla ja tomaatilla, jogurtti ja lasi tuoremehua.