Sieluni sisarelle. Mieheltä.

Olen kerran elämässäni tuntenut sieluni sisaren.  Äärimmäisen herkän, äärimmäisen hauraan ja haavoittuvan. Olimme kiinni sieluistamme vain lyhyen ajan. Olimme työkavereita, mutta olosuhteet kuljettivat sisaren pois.

- - -

Nämä tekstit kertovat eräästä merkittävästä kahden sielun varovaisesta koskettamisesta, eräänä talvena ja keväänä.
- - - 

Lähestyminen.

Hän ei ole minun, mutta on kuin olisi, ja kun hän on poissa, ikävöin häntä kuin omaani. Lähes joka päivä hän saapuu luokseni huolten ja ongelmien painamana, mutta vaikka hän taipuu, hän ei taitu. Siitä pidän huolen. Kuuntelen, lohdutan, annan käytännön neuvoja ja teen käytännön tekoja hänelle. Olen nähnyt hänen sisimpäänsä. Siellä autiomaa on puhkeamassa kukkiin.

Löytöjä. 

Hän on ottanut sanavarastoonsa uuden sanan, jota en ole häneltä ennen kuullut: Kiitos. Sen sanominen on vielä vaikeaa, mutta helpottuu koko ajan. Hän on myös lahjoittanut minulle jotain. Tänään näin hänen katseessaan ensi kertaa ohikiitävän häivähdyksen surumielisyyttä, kun kerroin erään vakavan asian elämästäni.

Etääntyminen.

˙ısǝlläɹǝdɐɐɯ unuıs uääuäʇ uǝlnʇ ısʞıs ˙äʌäʇʇʎlıäs uo uǝsʞnɯɐʇʇonl ˙ǝɯɯällıläʌ ɐdonɾ ɐɐʞlɐ nlnoɾ äʇʇǝ 'ɐnlɐɥ uǝ ällıs 'ǝuuɐlıʇ ɐʇɐɾɹoʞ snnsıllopɥɐɯ älǝıʌ uo uääuäʇ ˙ʇǝǝunʇuǝʞɹɐʇ ʇɐʌo ʇɐɾɐɹ uǝıɹııʌǝɹ ˙uısıɐlɐsölʎ ʇʎuuǝɯ uo ıʞʞıɐʞ ɐuıoʞıɐ ǝɯııʌ

Pimeys.

Pitkin alkutalvea pimeys vain kasvoi ja kasvoi, ja joulun aikaan  oli vuoden pimein päivä. Myös kalenterin mukaan. Sitten päätin, että tämä tilanne ei voi lukkiutua tähän pimeyteen. On taisteltava itsensä ulos tästä, vaikka se tulee tekemään äärettömän kipeää. Joka päivä, työkaverien katseiden alla, ivallisten hymyjen alla, puheen kantaman etäisyydellä, muiden valheilla polttomerkittynä. Uskon, että pimeimmän päivän jälkeen alkaa pian näkyä heikkoa sarastustakin. Pakko raivata esteet, pakko kulkea kohti valoa.

Valo.

Varhain tänä aamuna näkyi viimein valoa. Uskalsimme kohdata, ja hänen silmiinsä syttyivät loistavat tähdet. Miten ne hehkuivatkaan! Sydäntalven pimeydessä, juuri ennen sarastusta, tähtivalo on kauneimmillaan. Se nostaa kylmästä hangesta esiin timanttien kimmellyksen.

Paluu.

Uusi päivä on koittanut. Vuosi alkaa sielujemme lähestyessä taas arasti toisiaan, kuin tunnustellen. Kiitos sinulle kuluneesta vuodesta. Olet koskettava ja kaunis sielu. Se riittää minulle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Platoninen_rakkaus
_ _ _

Viisi kuukautta myöhemmin, 15.5.

Hän luottaa. Hän uskaltaa. Hän avautuu elämää kohti kuin kukka, joka avaa terälehtensä  auringonvaloa kohti.
Jumalalle kiitos siitä, että on olemassa hänen kaltaisiaan lähimmäisiä.