Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea päästää irti exästä - sisältää avautumista
03.06.2014 |
Entisen ja ainoan miesystäväni kanssa tuli seurusteltua kuusi vuotta, alkaen teini-iästä. Sävelten piti olla selvät: loppuelämä yhdessä, lapsia ja punainen tupa perunamaalla. Ihmiset kuitenkin aikuistuessaan muuttuvat, ja lopulta minä tein päätöksen että erottava on. Miehessä oli joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät tule muuttumaan ja joita minä en enää voinut sietää. Nalkutin loppuaikoina aivan liikaa, ja vihasin jo itseänikin. Mies oli silloin samaa mieltä, että ero on oikea ratkaisu.
Mies on nyt alkanut katumaan, kun erosta on yli vuosi. On sydäntäsärkevää kieltäytyä pyynnöistä yrittää uudelleen. En vain jaksa palata samaan vanhaan, kun niin kauan kärsin huonosta suhteesta ja lopulta sain voimaa muuttaa omilleen.
Ongelma ei ole kuitenkaan vain miehen halu palata yhteen. Olen myös itse edelleen kauhistunut siitä ajatuksesta, että ajan kuluessa etäännymme (pidämme siis edelleen paljon yhteyttä, olimmehan toisillemme myös parhaat ystävät), löydämme ehkä uudet kumppanit emmekä vanhene yhdessä. Tämä ajatus kiusaa minua usein, ja ahdistaa niin paljon että usein itken kun ajattelen esimerkiksi vanhuutta jonkun toisen kanssa, tai yksin. Kuitenkin ilman exää. Miten voin tulla kenenkään muun kanssa niin läheiseksi, ja kestänkö ikinä tietää että hän on mahdollisesti yksin ja ilman minua.
Kysynkin, että ovatko tällaiset tuntemukset normaaleja? Rakkaus oli meillä vahva, mutta suhde oli loppuvaiheessa kamala. Mies ei vain enää ollut sellainen jonka kanssa olisin tyytyväinen. Haluan voida arvostaa ja kunnioittaa kumppaniani.
Olen deittaillut, ja tavannutkin erään miehen josta voisin ehkä pitää enemmänkin. Kiintymys exään ja irti päästämisen pelko vain on esteenä.
Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:04"]
Ensinnäkin sun pitää nyt päättää haluatko oikeasti siitä exästä irti vai et. Kumpikin on ihan mahdollista.
Mutta jos päätät että haluat irti, lopeta kaikki yhteydenpito exääsi. Se nimittäin pitää sinut henkisesti hänessä kiinni ja kaipaamassa häntä, vaikka olisittekin vain kavereita enää. Vaarana on myös ajautua vähitellen siinä sitten taas yhteen vaikka järki sanoo ei, kun muihinkaan ei pysty ihastumaan kun vanhaa suhdetta ei ole kunnolla katkaistu, ja yksin on kurja olla. Puhun kokemuksesta, olen päätynyt uudelle (huonolle) kierrokselle itse kerran tällaisen exän kanssa kaveeraamisen seurauksena - olisi saanut jättää väliin.
[/quote]
Tätä ratkaisua juuri pelkään: en tiedä kestänkö elää kokonaan ilman häntä, ja vielä kamalammalta tuntuu hänen puolestaan. Tiedän että olen heikko ja säälittävä, mutta en ole eläissäni joutunut hylkäämään ketään, varsinkaan itselleni niin tärkeää ihmistä. Olimme tärkeimmät toistemme elämässä monta vuotta! Tuntuu käsittämättömältä, että joskus emme ehkä pidäkään yhteyttä enää koskaan. Tiedän kuitenkin että neuvoasi olisi varmasti paras noudattaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus jostain, että tietyn ajan kuluttua erosta ihmisillä aktivoituu jokin tietynlainen hormonintuotanto päälle aivoissa, joka yhdistää kaikki positiiviset ajatukset eksään ja sitä myöten kaikki yhteenpaluuajatukset pulpahtavat pinnalle. Minustakin tuntui nuorena tuolta, kun olin eronnut silloisesta poikaystävästäni, etten pysty koskaan saavuttamaan mitään samaa tai yhtä hyvää (vaikka todellisuudessa suhde oli ihan paska), ja sen jälkeen kun lähdin vain maailmalle, sain moninkerroin paljon parempia kokemuksia.
Kannattaa jättää välistä. Joku syyhän eroonne oli. Kuulostaa sille, että molemmat pelkäätte jäävänne yksin...
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:13"]
Luin joskus jostain, että tietyn ajan kuluttua erosta ihmisillä aktivoituu jokin tietynlainen hormonintuotanto päälle aivoissa, joka yhdistää kaikki positiiviset ajatukset eksään ja sitä myöten kaikki yhteenpaluuajatukset pulpahtavat pinnalle. Minustakin tuntui nuorena tuolta, kun olin eronnut silloisesta poikaystävästäni, etten pysty koskaan saavuttamaan mitään samaa tai yhtä hyvää (vaikka todellisuudessa suhde oli ihan paska), ja sen jälkeen kun lähdin vain maailmalle, sain moninkerroin paljon parempia kokemuksia.
[/quote]
Kiitos tiedosta, jos tämä on tosiasia niin varmasti juuri niin on käynyt meille, ja varsinkin exälle joka on nyt sitä mieltä että olen maailman ihanin nainen, vaikka hänkin oli suhteen lopussa aivan "kypsä" tilanteeseen. Toki mukana on varmasti myös sitä, että olimme oikeasti toisillemme maailman keskipisteet ihan teinistä saakka, ja eroon ei kuitenkaan liittynyt erityisiä riitoja, pettämistä ym. vaan kaikki sujui hyvin ja ystävällisissä väleissä.
ap
Kuulostaa siltä että haluaisit exäsi takaisin, oletko varma että teillä ei ole tulevaisuutya tai että miea ei muutu? Yleensähän ihmiset varsinkin miehet ymmärtää mitä haluavat kuin sitä ei ole mies on varmaa pitänyt sinua itsestään sylvyytenä ehkä oppinut jotain kuin olette olleet erossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette yrittäisi vielä uudelleen? Jos kerran molemmilla on tahtoa siihen, niin ties miten hyvän suhteen vielä saisittekaan aikaiseksi. :-)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:22"]
Kuulostaa siltä että haluaisit exäsi takaisin, oletko varma että teillä ei ole tulevaisuutya tai että miea ei muutu? Yleensähän ihmiset varsinkin miehet ymmärtää mitä haluavat kuin sitä ei ole mies on varmaa pitänyt sinua itsestään sylvyytenä ehkä oppinut jotain kuin olette olleet erossa
[/quote]
Tietyssä mielessä haluaisin yli kaiken että voisimme vain aloittaa alusta ja olla taas onnellisia, enkä joutuisi koskaan elämään ilman häntä rinnallani. Huono mies hän ei ole, vaan ihana ihminen monin tavoin. En halua liian tarkkaan kuvailla niitä piirteitä, joita en miehessä voi kestää (ties vaikka ystävät lukisivat ja tunnistaisivat), mutta ne eivät tule muuttumaan, jos jotain niin korostumaan, ja olin ennen eroa aivan epätoivoisen kyllästynyt, ja vihainen itselleni kun nalkutin koko ajan ja vaadin miestä muuttumaan. Yhteenpaluu päättyisi luultavasti vain samaan katastrofiin uudelleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää terapiaan. Tuo teidän suhde vaikutti ihan normaalilta parisuhteelta, jossa oli huono kausi menossa. Ikävä kyllä, et välttämättä tule löytämään parempaa...
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:35"]
Menkää terapiaan. Tuo teidän suhde vaikutti ihan normaalilta parisuhteelta, jossa oli huono kausi menossa. Ikävä kyllä, et välttämättä tule löytämään parempaa...
[/quote]
Huonoja kausia oli ihan erikseen, tunnistan kyllä ne. En vain enää kokonaisuutena pitänyt siitä, millainen kumppanini oli. Ei siitä ole pakokeinoa, enkä voi yrittää väkisin toista muuttaakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin vain tietää että koska tämä menee ohi. On täyttä tuskaa ajatella aikaa, jolloin olemme toisillemme ehkä aivan yhdentekeviä. Ja on myös tuskaa kaivata toista vierelle kun samalla tietää, ettei siitä seuraa onnellisuutta... Kauan elättelemäni idealistinen kuva rakkaudesta on kokenut viime vuosien aikana todella kovia :(
ap
Minun neuvoni on, että otatte nyt välimatkaa toisiinne ihan reippaasti. Ette näe ettekä ole muutenkaan yhteyksissä. Nyt tuntuu lähinnä siltä, että kumpikin pelkää yksin jäämistä ja siksi riippuu ainakin henkisessä mielessä toisessa. Voittehan joskus myöhemmin sitten ollakin toistenne hyviä ystäviä, jos vielä haluatte, mutta se ei onnistu vielä, koska ero on liian tuore.
Eikä kannata ajatella niin dramaattisesti, että joutuuko olemaan loppuelämän erossa toisesta jne. Kuka tietää, jos vaikka kohtalo yhdistäisi teidät 10 tai 20 vuoden kuluttua? Sellaistakin näet tapahtuu. Tai jos löydätte uudet kumppanit, voitte olla ihan vaan platonisessa mielessä ystäviä. Tiedän myös sellaisia tapauksia.
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin sun pitää nyt päättää haluatko oikeasti siitä exästä irti vai et. Kumpikin on ihan mahdollista.
Mutta jos päätät että haluat irti, lopeta kaikki yhteydenpito exääsi. Se nimittäin pitää sinut henkisesti hänessä kiinni ja kaipaamassa häntä, vaikka olisittekin vain kavereita enää. Vaarana on myös ajautua vähitellen siinä sitten taas yhteen vaikka järki sanoo ei, kun muihinkaan ei pysty ihastumaan kun vanhaa suhdetta ei ole kunnolla katkaistu, ja yksin on kurja olla. Puhun kokemuksesta, olen päätynyt uudelle (huonolle) kierrokselle itse kerran tällaisen exän kanssa kaveeraamisen seurauksena - olisi saanut jättää väliin.