11-vuotiaan käytös

Niille jotka sanoo että provo, ei voi mitään. Niille jotka oikeasti tarjosi neuvoja, kiitos. 

Asutteko ulkomailla, kun koulua nähtävästi vielä on?

Jokainen normaali 11 v reagoi siihen että on lapsenvahti...

22, asutaan. koulua vielä kaksi viikkoa

Lapsella ei tunnu olevan mitään rajoja. Mitä pitäisi tehdä: sovitte selkeät säännöt ja niistä pidetään kiinni, rikkomisesta seuraa rangaistus. Aloittakaa nyt vaikka siitä, että ketään ei nimitellä eikä keneenkään varsinkaan käydä käsiksi. Rikkomuksesta iPad pois ainakin viikoksi. Anteeksi on pyydettävä joka tapauksessa, eikä sillä saa iPadia takaisin. On aluksi hankalaa ja poika tulee raivoamaan, silloin on vaan pidettävä itsensä lujana ja aikuisten oltava samalla puolella ja johdonmukaisia. Kannattaa silti, koska muuten teillä on teini-iässä todella vaikeaa. 

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:50"]

Mitä pitäis tehdä kun 11v väittää vastaan, huutaa eikä tottele lapsenvahtia? Konkreettisia ideoita?

[/quote]

Ton ikäiselle pojalle ei yleensä auta muu kuin se, että isä pistää kuriin ja sinä sallit sen. OKEI, jotkut pojat voi olla sellaisia, että ne taipuu äidinkin komentoon, mutta varsinkin "äidinpojat", joilla koulu on mennyt jotenkin vähän kehnosti ja kaveripiirissä ei menestystä, tarvitsevat tosi vahvasti sitä isää lähelle. En osaa sanoa, miksi. Nuorisopsykalla pahimmat ongelmat poikien kanssa on silloin, kun isä on jotenkin taka-alalla tai isää ei ole ollenkaan, poika symbioosissa äitinsä kanssa ja sitten ongelmia siellä täällä, ei menestystä kaveripiirissäkään.

Aika laiskaa juttua. 11vuotias käyttäytyy rajattomasti ja saa toimia oman mielen mukaisesti ilman mitään ohjausta saatika seurauksia toimistaan ja vanhemmat huokaisee että "jospa se menis ohi ihan itsekseen". Newsflash: ei mene. Lapsi tarvii ohjausta, sille pitää laittaa rajoja ja sen pitää oppia että asioilla on seurauksia. 11-pystyy hyvinkin jo säätelemään käytöstään ja tunteitaan. Missään nimessä ei 11-v ole niin vanha, että voi itse päättää että pelaa i-padia 6 tuntia!!

Vähättelet omaa olemattomuuttas vanhempana käyttämällä sanontaa että "Me ollaan rentoja" Ette te ole rentoja kun teillä on vanhemmuus sivussa ja että viitsi ettekä osaa lasta kasvattaa.

Koska teillä ilmeisesti on rahaa, niin sitten vaan hakemaan lastenneuvolasta ja psykiatrilta apua pojalle. Hänellä on paha olla eikä osaa sitä mitenkään purkaa. Ongelma on hänellä tuo rajattomuus, ei ole rajoja. 

Jooei, ei se mene ohi itsekseen, lapsi ei ole semmoinen kiva itseohjautuva nukke, joka sitten yhtäkkiä hups vaan, olisi täysi-ikäinen, hyvinkäyttäytyvä, vastuunsa kantava, vastoinkäymisiä sietävä ja tunteitaan säätelevä ja tunnistava aikuinen! 

Naapurini on hyvä esimerkki perheestä jossa kolme koululaista (peruskoulussa) on kotona ilman aikuista aamusta päivään. :) Ja lopputulos olkoon sitten kertomatta.. Tällä hetkellä siellä on toisella kesälomaa mutta odotan jo sitä kun lapset on keskenään!

Mutta takaisin aiheeseen joka koski käytöstä. Minusta on jokseenkin outoa jos lapselle ensisijaisesti tehdään vaan sääntöjä ja rajoituksia. Oleellista tuntuu olla että joku tavara otetaan pois ja saa takaisin luultavasti samana päivänä (parin tunnin päästä saa jo kaikkea kivaa jos "pyytää anteeksi").

Meillä lapsi jäisi arestiin jo tuollaisesta käytöksestä. Jos tuollainen käytös on toistuvaa niin sehän on jo merkittävää ja kääntyisin koulussa psykiatrin suuntaan (tai kuka teillä nyt oppilaiden toimintaa seuraa -häneltä saa sitten lähetteen eteenpäin terapiaan, koska yhtään pidemmälle ongelman ei kannata edetä). 

Arestiin kuuluu se ettei lapsi lähde perheen kanssa huvipuistoon, kaverit ei tule kotiin eikä lapsi mene kavereille.

Tietokone kielletään, samoin kännykkä, podi ja viettää aikaansa kotona käyttäytyen hyvin.

Lapsi SAA olla tästä suuttunut ja loukkaantunut, muttei siihen sitten kuulu se ettei käyttäydy silti huonosti. Tunteita kuuluu ihmisellä olla mutta jos ette koskaan vaan pidä rajoja, niin lapsi ei opikaan näitä ja mikä sen parempi paikka on oppia hallitsemaan toimintaansa kuin kotonaan?

Entä jos lapsi suuttuisi jossain julkisemmalla paikalla? Miten sinä toimisit? Miten nolo tunne sinua kasvattajana rajoittaa? Ajatteletko että pieni lapsi joka osaa käyttäytyä on kasvatettu hyvin? Entä kuuluuko kasvamiseen se että lapsi itse siis oppii nämä toimintamallit vai se että käyttää sinua hyväkseen?

Entä miten paljon vaikka ostat lapsen käytöstä? Lapsi sanoo kaupassa jotain poikkiteloa ja sinä ostat käytöksen?

Ongelmana tässä ei ole lapsen käytös sinällään vaan se, että teillä on kotona joku joka ei kasvata lasta esim. rahalla kuten sinä saatat. Vaan joku, joka tahtoo että toiminta on normaalia. Eli teidän toiminnassa on nyt joku vialla. Jos teillä ei olisi tuota hoitajaa niin ei olisi ongelmaakaan.. Ymmärrätkö mitä haen?

11- vuotias on riittävän iso tajuamaan että hänelle annetaan jonkunlaiset rajat; kirjaa ne vaikka ylös: 

- Saa pelata päivittäin

- saa valvoa xx -aikaan saakka

- saa ajaa pyörällä (minne saakka ilman valvontaasi)

- saa käydä jossain paikassa ilman valvontaa, esim. elokuvissa

- saa tehdä ruuan

- saa käydä uimarannalla.

Sitten pohdit yhdessä lapsen kanssa mitä kaikkea lapsi on esim. ennen kouluikää näistä asioista tehnyt. Tarkoitus siis nähdä se miten lapsen elinympäristö kasvaa ja hän on vastuussa asioista ja saa tehdä itse.

Sitten se, mitä vastuu tarkoittaa. Jos lapsi ei osaa toimia annettujen ohjeiden tai vapauksien, muuttuvien sääntöjen mukaan: oletus on sitten ettei lapsi näitä asioita vielä tee. Eli elintilaa pienennetään, ei mennä enää itse rannalle tai olla kavereiden kanssa jos lapsi ei ymmärrä että hänen teoilla ja sanoilla ei ole merkitystä.

Eli ei pullamössöilyä. Ei voi antaa jos lapsi ei ymmärrä että pitää olla myös vastuuta ja velvollisuuksia. Ja tämän voi tehdä myös niin että menet lapsen luo ja PUHUT.

On ihan ok että vanhemmatkin pettyy lapsensa asioihin ja siihen puututaan.

Jos 11- vuotiaalta lähestulkoon hyväksytään se että puoliväkisin tiuskasee "anteeksi" eikä lapsi ymmärrä mitä se oma teko toiseen vaikutti niin mitä se opettaa?

Minusta anteeksi -sanaa pitää kunnioittaa niin ettei vanhemmat menisi siihen lankaan että sen sanomalla saa takaisin puhelimensa vaikka muttei lapsi ollenkaan miettisi että oikeasti toiminnassa oli jotain väärää ja loukkaavaakin toista kohtaan niin ei tuosta mitään opi.

Koska toisessa päässä on se että toisen pitäisi saada antaa myös anteeksi. Ja se on taas väärin, jos toinen vaan nopeasti pyytää anteeksi -että saa kännykkänsä. Eikä se että olisi miettinyt tekoaan ja olisi pahoillaan.

Minua riipaisee se miten eräät pienenkin lapsen vanhemmat vaatii sanallista anteeksi -sanaa. Ja ajatellaan että vain se riittää. Kun pieni lapsi voisi kuitata sen vaikka halaamalla. Omista pojistani olen huomannut (kun olivat pieniä ja puhetaito huonoa, että fyysinen halaus oli enempi kuin tiukka anteeksi).

Mutta ap, lapsesi on jo iso. Hänen kanssaan voit jo käydä asiasta ihan asiallisen keskustelun. Salli hänelle tunteet että on hämillään, vihainen, ehkä itsekin loukkaantunut yms. mutta näin lapsi ymmärtää.

Ja voit sitten ohjata purkaamaan tunteitaan vaikka piirtämiseen tai myöhemmin vaikka siihen että käy lenkillä tms.

Ei me aikuisetkaan aina olla valmiita heti pyytämään anteeksi vaan asioita voi vähän pohtia eli voisi olla ehkä aiheellista miettiä miten lasta nyt kasvattaa kun tämä kokoajan kasvaa: lapsi voisi tälläisenä päivänä ehkä mennä sinne huoneeseensa ja te vanhemmat mietitte rauhassa miten lähestyä lasta ja miten rangaista.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:46"]

Ainiin, ja siis vanhempi poikani on mielestään aina oikeassa, ja häntä kuulema aina rangaistaan ja veljensä saa tehdä mitä haluaa. Tämä ei ole totta, ja itseasiassa lapsenvahti saa nuoremman kuriin ja nuorempi tottelee jos lapsenvahti vaikka sanoo ettei nyt saa jäätelöä, vanhempi ei usko.654

[/quote]

Nro 11 kirjoitti että isompi väittää että nuorempaa ei rangaista vaan häntä niin kannattaa kiinnittää tuollaiseen toimintaan huomiota.

Meillä nuoremmat valittaa miten isompi saa tehdä -mutta isommalla on myös vastuu siinä että on etujakin.

Uskallan väittää nro 11 että teillä ei ole lapsille tasavertaiset oikeudet, eli nuorempi saa vähän liikaa verrattuna vanhempaan lapseen. Näin saa myös isomman lapsen kuriin. Ja kannattaa tästä puhua ihan rehellisesti lapsille: sinä et saa/tee koska se on isoveljen oikeus. Sinä saat kun kasvat!

Lapsille lisätään oikeuksia kun osaavat perustella (se ei riitä että kaverilla ti ties millä juopolla on). ME vanhemmat päätetään kodin rajoista ja isommilla on eri oikeuksia kuin pienillä: ollaan ulkona kauemmin, saa katsoa myöhäisleffan tms. Jos sitten lapsi ei osaa käyttäytyä, niitä oikeuksia kuuluu menettää -eikä niitä saa moneen päivään vaikka pyytää kurjasti anteeksi. SE EI OLE SIIS TAIKASANA!

29

"A saa aina karkkia ja minä en"

"A saa aina pelata tietokoneella"

"A ei koskaan saa rangaistuksia"

"Jos A olisi tehnyt näin, niin ei varmasti olisi ongelmia"

On yleisimmät, joita kuulen 11v:n sanovan lapsenvahdille. Lapsenvahti sanoo ettäm se ei ole totta ja perustelee. Esim jos nuorempi käyttäytyy huonosti, lapsenvahti laittaa hänet jäähylle. Se toimii. Jos isompi käyttäytyy huonosti, lapsenvahti ei voi tehdä mitään koska hän ei tottele.

Kiitoksia pitkistä kommenteista!!

Lapsi pelaa kuusi (!) tuntia iPadia viikonloppuaamuisin eikä keksi kavereidenkaan kanssa muuta tekemistä kuin iPad. Ja sitten ihmetellään AV:llä että missä mahtaa olla vika... Kesäksi padit ja muut elektroniikkavehkeet kokonaan pois, myös aikuisilta. Eli TV, konsolit, läppärit, älypuhelimet ym kaikki kiinni ja vietätte yhdessä vapaa-aikaa. Vanhemmat rajoittavat omia menojaan, jumppia ym ja teette asioita yhdessä. Tähän yhdistetään myös yleinen kurinpalautus teemalla käytöstavat kunniaan. Jos tuo ei auta, niin syksyksi pojalle aika perheneuvolaan tms.

Jäähyt on tehottomia, ja varmaan alkujaan tarkoitettu max 4 vuotiaille. Se että 8 v on jäähyllä on oikeesti sairasta. Lastenvahtinne varmasti tekee parhaansa, mutta toivon että tämä tilanne ei jatku pitenpään. Eli pojille ikäistänsä seuraa, ja oikeesti kannattasi miettiä pitäisikö lapset edes joskus laittaa etusijalle kun asuin ja työpaikkoja valitaan. Se että vietetään 3 vuotta saman henkilön vahdittavana kertoo että sekä vahti että te vanhemmat ette ole onnistuneet tässä. Aika on liian pitkä, lapset oireilee, tässä ei ipadin takavarikoinnit auta.

"Se että 8 v on jäähyllä on oikeesti sairasta."

Eli jos 8v riehuu, sitä ei saa laittaa huoneeseen rauhoittumaan koska se on sairasta? Jäähy=rauhoittuminen poissa tilanteesta. Ihanku jääkiekossa.

Tuli mieleen tää kirja ku 27 viittasi isän tärkeyteen. http://www.nzine.co.nz/reviews/lashlie_goodmen.html 

Siinä puhutaan tosta 'brigde of adolescence' -käsitteestä, joka liittyy juuri tuohon ikään. Kun poika lähestyy murrosikää niin isän rooli elämässä kasvaa ja isän pitää olla pojan rinnalla ja äidin antaa isälle ja pojalle tilaa. Lukekaa koko kirja, molemmat.

Vaikuttaa siltä ettette ole oikein viitsineet kasvattaa lapsianne ja se alkaa näkyä. Lapsen kanssa pitää puhua. Jos se on koko ajan ipadilla eikä sillä ole kavereita niin pitäähän siihen nyt yrittää keksiä yhdessä jotain ratkaisua. Esim. empatiakyvyn kehittymisen kannalta on todella huono juttu viettää kaikki aika netissä.

Tän voi katsoa alkajaisiksi