Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Odotusaika ja vauva-aika liian "peloteltua"...
01.06.2014 |
Ennen kun olin raskaana, sain kuulla, kuinka odotusaika on rankkaa ja kuinka koko kroppa muuttuu. Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen koen odotusajan olleen "ihan ok". Kroppa ei juurikaan muuttunut, raskauskiloja tuli tasan 10kg eli ei kovin paljoa. (Olen normaalipainoinen).
Seuraavaksi sai kuulla pelotteluja siitä, kuinka vauva-aika on rankkaa, öitä ei saa nukuttua, vauva huutaa ja valvottaa jne. Meidän pikkuinen nukkuu ja syö ihan hyvin, en koe tätä millään tavalla rankaksi. Toki välillä öisin kun on väsynyt, niin saattaa tuntua raskaalta, mutta aamulla on jo toinen mieli.
Mistähän seuraavaksi pelotellaan? Oon hyvin ihmeissäni siitä, kuinka KAIKESTA pelotellaan. Kuinka KAIKKI tulee muuttumaan jne. En ainakaan itse koe asiaa näin :)
Kuinka teillä muilla? Onko peloteltu ihan turhaan?
Kommentit (8)
Miksi siitä varoitellaan? Pitäisikö tässä pelätä jotain "mullistavan suurta?"
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottelu jatkuu taas kun olet uudelleen raskaana. ;) tai kun palaat työelämää ja lapsi menee hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:31"]
Miksi siitä varoitellaan? Pitäisikö tässä pelätä jotain "mullistavan suurta?"
-ap
[/quote]
Sinulle homma sopii, jollekin toiselle ei.
On erittäin hyvä, ettei elämästä lapsen kanssa maalailla turhaan vaaleanpunasia ja romanttisia kuvia, vaan varoitellaan ettei se sovi kaikille.
Nykyään yhä uudet vanhemmat yllättyvät lapsielämän rankkuudesta, vaikka siitä niin paljon puhutaankin.
Lisäksi sinulle kävi ilmeisesti hyvä tuuri. Joku toinen voi revetä synnytyksessä niin pahasti, että sulkijalihas katkeaa ja koko väliliha repeää. Se on varmasti kipeää paranneltavaa. Siihen lisäksi vielä vauva on saattanut olla koliikki.
Se, että sinulle kävi kivasti, ei tarkoita etteikö asioista kannata varoitella etukäteen.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:31"]
Miksi siitä varoitellaan? Pitäisikö tässä pelätä jotain "mullistavan suurta?"
-ap
[/quote]
Sä itse koet sen varoitteluna.
Meidän vauva syntyi sektiolla. Mutta ainakin omalla kohdalla ne pelottelut ja se, "kuinka kaikki muuttuu", "et voi enää lähteä samoin kuin ennen" yms. jutut kyllä vaikuttivat itseeni ja aloin jo miettimään, kuinka "kaikki voi yllättäen muuttua". En koe, että tässä kauheesti asiat olis muuttunut? Jos haluan lähteä johonkin, otan vauvan mukaan? Tosin, en koskaan kovin menevä ihminen ole ollutkaan, joten en aikaisemminkaan ole kauhesti käynyt ulkona syömässä tai viettänyt vapaa-aikaani yökerhoissa...
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pelottelu on siinä mielessä turhaa, että ei niihin asioihin voi oikeasti valmistautua, esim. jos on järkyttävän väsynyt niin on, ei varastoon voi nukkua eikä mitenkään voi tajuta etukäteen kuinka väsynyt voi olla ja baby bluesin hormonihuuruiseen masikseenkaan ei voi hirveesti varautua, jos se tunne iskee niin itkettää vaik kuinka tietää että menee ohi. Nämä siis omia kokemuksiani, mulle esikoisen vauva-aika oli rankkaa, ehkä olisi ollut enemmän kiva kuulla etukäteen että sellaistakin voisi olla, lähipiirissä lähinnä hyvinnukkuvien vauvojen äitejä jotka ootteli että vauva heräilis kun niin halusivat olla vauvan kanssa. Itse lähinnä ajatteli että ei kai se jo nyt herää..:P Yhteenvetona, varoittelusta sinänsä ei oo mihinkään mutta on niistä vaikeistakin asioista mainittava.
Ehkä sinä olet luonteeltasi sopeutuvaisempi kuin moni muu ja osaat ottaa päivän kerrallaan? :) Uskon näiden kahden asian olevan avain mistä tahansa muunkinlaisesta elämänmuutoksesta selviämiseen. Ehkä sekin auttaa, jos viihtyy kotona ja on luonteeltaan rauhallisen sorttinen eikä kaipaa koko ajan jotain menoa ja meininkiä, matkustelua ja huvitusta. Mutta en kyllä minäkään tajua pelottelua ja varoittelua - eikä parempi olisi kannustaa ja puhua hyvistä puolista, jos kerran se vauva on jo tulossa eikä peruakaan voi...
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän lapsen saaminen on hyvin hyvin suuri elämönmuutos, jote on luonnollista että siitä "varoitellaan".