Miksi esseen kirjoittaminen tuntuu niin vastenmieliseltä ja mahdottomalta vaikka aihe kiinnostaisi?
Miksi se aina tuntuu Mount everestin kiipeämiseen verrattavissa olevalta urakalta. Ei tee mieli aloittaa kun hirvittää se mukamas iso työmäärä mitä on edessä.
Onko kellään hyviä vinkkejä miten pääsisis alkuun esseen kanssa.
Kommentit (14)
Et osaa aloittaa. Kirjoita ensin keskikohta ja loppu, ja sitten vasta hyvä alku!
Mikä aihe sulla on? Mulla alkoi tehdä mieli kirjoittaa esseetä:)
Ala vain kirjoittamaan. Palaa myöhemmin parantelemaan. Paljon helpompaa nykyään koneella, kuin aikoinaan itselläni kun kirjoitettiin käsin paperille.
Mulla auttaa ajatuskartan teko, laitan otsikon/aiheen keskelle ja ympärille aiheeseen liittyviä otsakkeita ja niiden ympärille vielä asioita ja yksittäisiä sanoja. Siitä onkin helppo aloittaa kirjoittaminen, kun yksittäiset sanat muotoilee yhteen sopiviksi lauseiksi ja kappalejakokin on valmiiksi tehty otsakkeiden mukaan.
Lykkyä esseen kirjoittamiseen!
Hehe, tsemppiä ap. Täällä toinen, joka tuskailee esseen kanssa. Hirveää suossa tarpomista, vaikka aihe ei itsessään ole haastava. Olen kirjoittanut jo keskikohtaa ja loppua, mutta tuntuu ettei tule koskaan valmista. Yritän kirjoittaa joka päivä edes 1/4 sivua, siitä se sitten pikkuhijaa etenee.
Kummasti sitä vaan aina eksyy tänne vauvalle, vaikka pitäisi tehdä koulujuttuja :D
En ymmärrä. Helppoa se on varsinkin kun aihe kiinnostaa. Aika usein mietin kun kirjoittelen tänne palstalle, että kannattaisi mieluummin kirjoittaa jotain artikkeleita ja yrittää edes lyödä rahoiksi. Niin laadutonta on journalismi nykyään.
Samoin avoimen yliopiston kursseilla olen hutaistuista esseistä saanut ihan yllättävän hyvät pisteet.
Esseen aloittaminen on minullekin työlästä, vaikka aikoinani kirjoitin yo-kokeen kummastakin äidinkielen aineesta lähes täydet pisteet ja olen nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kielen ja kirjoittamisen ammattilainen. Kirjoitustyön aloittaminen venyy helposti (ihan kohta kirjoitan...oho onpa jo myöhä...kirjoitan huomenna), joten kannattaa aloittaa heti vaikka väkisin. Oheisen linkin takaa löytyy tosi hyviä ohjeita ja esimerkkejä.
https://peda.net/forssa/forssan-yhteislyseo/oppiaineet/jk/kirjoittamine…
Minulle aloittaminen on vaikeinta. Pakotan itseni kirjoittamaan tunnin verran kolmena päivänä ja useimmiten jämähdämme kirjoittamaan enemmän. Joka päivä pitää kuitenkin istua tunti. Kun tekstiä on jo jonkin verran, pääsen yleensä vauhtiin. Pakotuskeinoina mm ettei saa tehdä jotain mieluisaa ennen kuin on kirjoittanut tai oikein vaikeissa tapauksissa ettei saa viedä kouraa ulos ennen kuin on kirjoittanut. Koirarukkaa en pysty odotuttamaan joten silloin viimeistään on pakko alkaa nakuttaa
Mullakin oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Viime hetkellä sain itseni revittyä näppiksen ääreen, jolloin tekstiä tuli paljon ja hyvää. Parantelin ja jäsentelin ja innostuin ja lähetin vasta viime minuuteilla.
Yritin monesti alkaa vain kirjoittamaan, kuten joku neuvoi, mutta en saanut aivojani huijattua. Tekstiä ei tullut, eikä mielenkiintoisestakaan aiheesta ollut mitään kirjoitettavaa.
Viimeiset tunnit ennen puoltayötä - se meni varmaan juuri niin, että ensin keskikohta ja loppu, ja sitten hyvä alku.
Miellekartta saattaisi toimia. Tekisi sen ja nappaisi jotain mistä kirjoittaa vaikka puutaheinää, ja homma veisi mukanaan.
Saattaa johtua (ainakin mulla) pedanttisuudesta ja liiasta itsekriittisyydestä?
Mä en käsitä miten ihmeessä nää pienet 18 vuotiaat vetävät tosta vain kympin esseet. Niiden tekstit ovat mielettömiä!!
Lukiossa on helppo kirjoittaa kympin esseitä.
Kun opetin aikoinaan lopputyön kirjoittamista, etenimme ajatuskartasta sisällysluettelon kautta protojohdantoon, jolloin kokonaisuus oli kohtalaisen hyvin hahmoteltu ja oli helpompi aloittaa kirjoittaminen edes jostakin kohtaa, kun tekstille oli jo olemassa joku laatikko jonne se pudottaa. Tosin minun alallani, kirjoitettiin siihen aikan hyvin vähän yhtään mitään, joten kunnon strukturointi auttoi heitä suht. hyvin etenemään työn kanssa - kaikki eivät sellaista välttämättä tarvitse kuin ehkä hyvin yleisellä tasolla. Tärkeä ohje oli myös se, että joka arkipäivä kirjoitetaan, eikä aluksi tarvitse kiinnittää huomiota kuin siihen että asiat/ideat oli jotenkuten kirjoitettu muistiin.
PS oikea johdanto tietysti kirjoitettiin viimeiseksi
Yksittäisiä sanoja miellekarttaan. Kokonaisuus hahmottuu.
Joo, karmeeta on, otan osaa.