erossa lapsesta 10vrk

Kiitos tuosta kommentista <3 niin teenkin ja hyvää yötä!

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:22"]ap anna niitten huutaa ja haukkuu, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. munsta sä voit ihan rauhallisin mielin lapses päästää, herran jestas onha lapsi isänsä kanssa joka on tuttu ja turvallinen ja menevät sukuloimaan ni lapselleha voi olla ihan kiva reissu. kai lapsen isällä ny sen verran on järkee päässä, et jos huomaa ikävän käyvän ylivoimaiseksi lähtevät aikasemmin kotiin. yh.äitinä mä olen monesti ihmetellyt näitä palstan äitejä jotka täällä nytkin huutelee, käyttäytyvät aina niin ku yksin omistaisivat lapsen, eikä isällä olis mitään oikeuksia lapseensa mut velvollisuuksia kylläkin. joten rauhotu vaan ap ! kaike lisäksi teil on puhelimet ja tiedät koko ajan missä mennään ja mitä tapahtuu.

[/quote]

Isä, jota vauva on tavannut joka toinen viikonloppu ei ole mikään tuttu ja turvallinen äitiin verrattuna.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:03"]

No nyt vaan sitten perut. Sanot, että max. neljä päivää. Jos lapsi on ainoastaan joka toinen vloppu isällä, eikös ne suositukset sano että 1 yö per ikävuosi.

[/quote]

jos lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu niin siinäkin tulee helposti 10 vuorokauden ero isän ja lapsen välille. Ei äitiys ole mikään pyhä lehmä, joka oikeuttaa kaikkeen. Jos lapsella on kerran hyvä isäsuhde niin anna mennä, lapsihan olisi toisen vanhempansa kanssa eikä minkään vieraan ihmisen.

Korkea aika isänkin tulla tutummaksi lapselle.

Noin pitkä aika on sinulle rankka paikka, koska taaperot ja leikki-ikäiset kehittyvät niin hurjaa vauhtia että lapsi tulee olemaan kuin toinen ihminen kun tulee takaisin luoksesi. En kuitenkaan usko että tuosta on lapselle vahinkoa, jos isä kykenee olemaan tukena ja turvana jos tulee itkun paikkoja tai muita vastoinkäymisiä.

Kymmenen päivää siellä tai täällä ei todellakaan murra ketään lasta. Miettikää nyt mitä lapset kestävät ja kasvavat vielä täyspäisiksi, ja tulkaa sitten väittämään että joku keponen kesäreissu iskän kanssa on taaperolle liikaa.

Ja sanon tämän ihan kaksikotisen lapsen äitinä. Meillä hoito on jaettu tasan puoliksi, ja näin on ollut siitä asti kun lapsi oli 1,5-vuotias. Normaalisti vaihdamme vuoroa noin kolmen päivän välein, mutta on meilläkin noita reissuja silloin tällöin. Lapsi on iloinen ja avoin, sopeutui myös päivähoitoon helposti. Odotamme mielenkiinnolla milloin nuo uhkaillut luonneviat kehittyvät...

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:03"]

No nyt vaan sitten perut. Sanot, että max. neljä päivää. Jos lapsi on ainoastaan joka toinen vloppu isällä, eikös ne suositukset sano että 1 yö per ikävuosi.

[/quote]

jos lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu niin siinäkin tulee helposti 10 vuorokauden ero isän ja lapsen välille. Ei äitiys ole mikään pyhä lehmä, joka oikeuttaa kaikkeen. Jos lapsella on kerran hyvä isäsuhde niin anna mennä, lapsihan olisi toisen vanhempansa kanssa eikä minkään vieraan ihmisen.

[/quote]

Nuo tapaamiset onkin liian harvoin, että nyt voisi olla noin pitkään! Isää pitäisi ehdottomasti tavata useammin, meillä samanikäinen on joka toinen viikonloppu ja kaksi arkipäivää joka viikko isällään. Ei se, että lapsi on vieraantunut isästä tarkoita sitä, että on ok aiheuttaa hänelle valtava trauma sillä, että äiti hylkää! Ei se lapsi ole vanhempien omaisuutta, jota omien halujen mukaan riepotellaan.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:33"]Korkea aika isänkin tulla tutummaksi lapselle.

Noin pitkä aika on sinulle rankka paikka, koska taaperot ja leikki-ikäiset kehittyvät niin hurjaa vauhtia että lapsi tulee olemaan kuin toinen ihminen kun tulee takaisin luoksesi. En kuitenkaan usko että tuosta on lapselle vahinkoa, jos isä kykenee olemaan tukena ja turvana jos tulee itkun paikkoja tai muita vastoinkäymisiä.

Kymmenen päivää siellä tai täällä ei todellakaan murra ketään lasta. Miettikää nyt mitä lapset kestävät ja kasvavat vielä täyspäisiksi, ja tulkaa sitten väittämään että joku keponen kesäreissu iskän kanssa on taaperolle liikaa.

Ja sanon tämän ihan kaksikotisen lapsen äitinä. Meillä hoito on jaettu tasan puoliksi, ja näin on ollut siitä asti kun lapsi oli 1,5-vuotias. Normaalisti vaihdamme vuoroa noin kolmen päivän välein, mutta on meilläkin noita reissuja silloin tällöin. Lapsi on iloinen ja avoin, sopeutui myös päivähoitoon helposti. Odotamme mielenkiinnolla milloin nuo uhkaillut luonneviat kehittyvät...

[/quote]

Sinä erolapsen äitinä olet sitä mieltä, että shokkiero äidistä on lapselle hyväksi? Että lapsen kehitykselle on vain positiivista, että ainoa (tällä hetkellä) arjessa elävä vanhempi hylkää? Ei tuon ikäinen ymmärrä mutään lomasta tai siitä, että 10 päivää vaan...

Jatkossa isän olisi hyvä tavata lasta enemmän ja tiheämmin. Mutta ei 10 vuorokautta

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:03"]

No nyt vaan sitten perut. Sanot, että max. neljä päivää. Jos lapsi on ainoastaan joka toinen vloppu isällä, eikös ne suositukset sano että 1 yö per ikävuosi.

[/quote]

jos lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu niin siinäkin tulee helposti 10 vuorokauden ero isän ja lapsen välille. Ei äitiys ole mikään pyhä lehmä, joka oikeuttaa kaikkeen. Jos lapsella on kerran hyvä isäsuhde niin anna mennä, lapsihan olisi toisen vanhempansa kanssa eikä minkään vieraan ihmisen.

[/quote]

Nuo tapaamiset onkin liian harvoin, että nyt voisi olla noin pitkään! Isää pitäisi ehdottomasti tavata useammin, meillä samanikäinen on joka toinen viikonloppu ja kaksi arkipäivää joka viikko isällään. Ei se, että lapsi on vieraantunut isästä tarkoita sitä, että on ok aiheuttaa hänelle valtava trauma sillä, että äiti hylkää! Ei se lapsi ole vanhempien omaisuutta, jota omien halujen mukaan riepotellaan.

[/quote]   lopettakaa nyt jo! ei se ole hylkäämistä jos äiti päästää lapsen isänsä kanssa lomalle, isähän olis voinu jo sopimuksia tehdessä vaatia et kesällä lapsi on kuukauden hänellä kun on loma. ja viellä traumoja, niitä traumoja taitaa olla teillä huutelijoilla.

Skypen kautta videopuheluita reissun aikana niin ainakin jokin yhteys säilyy. Näet lasta ja voit hänelle esim laulaa tuttuja lauluja tms juttuja ja kuulee sinunkin ääntäsi/näkee nassun.

Aika rajua puhua hylkäämiskokemuksesta! Itselläni 1v9kk lapsi, olin työmatkalla 9vrk, lapsi isän ja isovanhempien hoidossa ja hyvin meni! Paljon sain puseja ja haleja kun tulin takaisin eikä vaikuta traumatisoituneelta lapsi! 

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:46"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:03"]

No nyt vaan sitten perut. Sanot, että max. neljä päivää. Jos lapsi on ainoastaan joka toinen vloppu isällä, eikös ne suositukset sano että 1 yö per ikävuosi.

[/quote]

jos lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu niin siinäkin tulee helposti 10 vuorokauden ero isän ja lapsen välille. Ei äitiys ole mikään pyhä lehmä, joka oikeuttaa kaikkeen. Jos lapsella on kerran hyvä isäsuhde niin anna mennä, lapsihan olisi toisen vanhempansa kanssa eikä minkään vieraan ihmisen.

[/quote]

Nuo tapaamiset onkin liian harvoin, että nyt voisi olla noin pitkään! Isää pitäisi ehdottomasti tavata useammin, meillä samanikäinen on joka toinen viikonloppu ja kaksi arkipäivää joka viikko isällään. Ei se, että lapsi on vieraantunut isästä tarkoita sitä, että on ok aiheuttaa hänelle valtava trauma sillä, että äiti hylkää! Ei se lapsi ole vanhempien omaisuutta, jota omien halujen mukaan riepotellaan.

[/quote]   lopettakaa nyt jo! ei se ole hylkäämistä jos äiti päästää lapsen isänsä kanssa lomalle, isähän olis voinu jo sopimuksia tehdessä vaatia et kesällä lapsi on kuukauden hänellä kun on loma. ja viellä traumoja, niitä traumoja taitaa olla teillä huutelijoilla.

[/quote]

Noin pienelle lapselle ei vahvisteta lastenvalvojalla noin pitkää eroa kummastakaan vanhemmasta.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:33"]Korkea aika isänkin tulla tutummaksi lapselle.

Noin pitkä aika on sinulle rankka paikka, koska taaperot ja leikki-ikäiset kehittyvät niin hurjaa vauhtia että lapsi tulee olemaan kuin toinen ihminen kun tulee takaisin luoksesi. En kuitenkaan usko että tuosta on lapselle vahinkoa, jos isä kykenee olemaan tukena ja turvana jos tulee itkun paikkoja tai muita vastoinkäymisiä.

Kymmenen päivää siellä tai täällä ei todellakaan murra ketään lasta. Miettikää nyt mitä lapset kestävät ja kasvavat vielä täyspäisiksi, ja tulkaa sitten väittämään että joku keponen kesäreissu iskän kanssa on taaperolle liikaa.

Ja sanon tämän ihan kaksikotisen lapsen äitinä. Meillä hoito on jaettu tasan puoliksi, ja näin on ollut siitä asti kun lapsi oli 1,5-vuotias. Normaalisti vaihdamme vuoroa noin kolmen päivän välein, mutta on meilläkin noita reissuja silloin tällöin. Lapsi on iloinen ja avoin, sopeutui myös päivähoitoon helposti. Odotamme mielenkiinnolla milloin nuo uhkaillut luonneviat kehittyvät...

[/quote]

Sinä erolapsen äitinä olet sitä mieltä, että shokkiero äidistä on lapselle hyväksi? Että lapsen kehitykselle on vain positiivista, että ainoa (tällä hetkellä) arjessa elävä vanhempi hylkää? Ei tuon ikäinen ymmärrä mutään lomasta tai siitä, että 10 päivää vaan...

Jatkossa isän olisi hyvä tavata lasta enemmän ja tiheämmin. Mutta ei 10 vuorokautta

[/quote]

Niin, omasta kokemuksestani sanon että parasta olisi jos hoito jakautuisi tasaisesti kummallekin vanhemmalle, ja että tähän järjestelmään siirryttäisiin mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään lapsi tottuu käkkimään lähinnä äidin kanssa kotona, sitä suurempi se shokki kenenkään muun hoidosta on, myös päivähoidosta tai vaikka mummon hoitoavusta.

Meillä lapsi ei ole itkenyt pahemmin kummankaan vanhemman perään, koska vaihtoja on nyt harjoiteltu paljon, ja selvää on että äidin ja isän näkee aina uudestaan, ja puhelimessakin soitellaan. Kyllä lapsen saa itkemään jos sen kintussa roikkuu naama pitkänä ja voivottelee että "kuinkahan toi iskä sua nyt hoitaa?", mutta lapselle tämä ei ole parasta.

Lapselle parasta on läheinen suhde kumpaankin vanhempaansa, ja tämä järjestyy niin että lapsi saa elää tavallista arkea useita päiviä peräkkäin kummankin vanhempansa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:33"]Korkea aika isänkin tulla tutummaksi lapselle.

Noin pitkä aika on sinulle rankka paikka, koska taaperot ja leikki-ikäiset kehittyvät niin hurjaa vauhtia että lapsi tulee olemaan kuin toinen ihminen kun tulee takaisin luoksesi. En kuitenkaan usko että tuosta on lapselle vahinkoa, jos isä kykenee olemaan tukena ja turvana jos tulee itkun paikkoja tai muita vastoinkäymisiä.

Kymmenen päivää siellä tai täällä ei todellakaan murra ketään lasta. Miettikää nyt mitä lapset kestävät ja kasvavat vielä täyspäisiksi, ja tulkaa sitten väittämään että joku keponen kesäreissu iskän kanssa on taaperolle liikaa.

Ja sanon tämän ihan kaksikotisen lapsen äitinä. Meillä hoito on jaettu tasan puoliksi, ja näin on ollut siitä asti kun lapsi oli 1,5-vuotias. Normaalisti vaihdamme vuoroa noin kolmen päivän välein, mutta on meilläkin noita reissuja silloin tällöin. Lapsi on iloinen ja avoin, sopeutui myös päivähoitoon helposti. Odotamme mielenkiinnolla milloin nuo uhkaillut luonneviat kehittyvät...

[/quote]

Sinä erolapsen äitinä olet sitä mieltä, että shokkiero äidistä on lapselle hyväksi? Että lapsen kehitykselle on vain positiivista, että ainoa (tällä hetkellä) arjessa elävä vanhempi hylkää? Ei tuon ikäinen ymmärrä mutään lomasta tai siitä, että 10 päivää vaan...

Jatkossa isän olisi hyvä tavata lasta enemmän ja tiheämmin. Mutta ei 10 vuorokautta

[/quote]

Niin, omasta kokemuksestani sanon että parasta olisi jos hoito jakautuisi tasaisesti kummallekin vanhemmalle, ja että tähän järjestelmään siirryttäisiin mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään lapsi tottuu käkkimään lähinnä äidin kanssa kotona, sitä suurempi se shokki kenenkään muun hoidosta on, myös päivähoidosta tai vaikka mummon hoitoavusta.

Meillä lapsi ei ole itkenyt pahemmin kummankaan vanhemman perään, koska vaihtoja on nyt harjoiteltu paljon, ja selvää on että äidin ja isän näkee aina uudestaan, ja puhelimessakin soitellaan. Kyllä lapsen saa itkemään jos sen kintussa roikkuu naama pitkänä ja voivottelee että "kuinkahan toi iskä sua nyt hoitaa?", mutta lapselle tämä ei ole parasta.

Lapselle parasta on läheinen suhde kumpaankin vanhempaansa, ja tämä järjestyy niin että lapsi saa elää tavallista arkea useita päiviä peräkkäin kummankin vanhempansa kanssa.

[/quote]

Mutta oletko sitä mieltä, että shokkiero äidistä on lapselle hyväksi?

Mä olen myös eronnut, nuorin on 2-vuotias. Meillä isä on tiiviisti lasten kanssa, noin puolet ajasta. Tämä on hyvä kaikille.

Mutta silti 10 vuorokauden ero nuorimmaiselle minusta tai isästään on liian pitkä. Kumpikaan meistä ei suostuisi siihen. Lapsen etu ennen omaa etua!

joku lässyttää jostain työreissusta josta palasi kotiin, hän olikin parisuhteessa lapsen isän kans, mutta tässä revitään lasta noin pienenä ja noin pitkäksi aikaa etävanhemman luokse.

voi jeesus mitä urpoja, jotka haluaa leikkiä vanhempia ja rääkkää lasta viemällä sitä viikon välein eri paikkaan.

Lapsen paikka on äidin luona, jos äiti on täyspäinen ja tasapainoinen -aloittaja ei ole koska tehnytnoin tyhmän sopimuksen lapsen pompottelusta ees ja taas.

hävetkää miten tyhmiä ootte, ette tiedä pienen lapsen tasapainoisesta kehityksestä ythään mitään. oisitte miettiny hoitokuvioita jo siinä vaiheessa, kun aloitte lapsia tekemään. Lapsenperustuvallisuus on erittäin haavoittuvainen tuossa iässä ja syntymästä lähtien. Sen tulette huomaamaan sitten myöhemmin itsekkäät minäminä-tyypit.

Samanikäisen pojan äitinä itse itkin jo huonoa äitiyttä kun lapsi oli 7 tuntia isällään, pisin aika koskaan.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:57"]Samanikäisen pojan äitinä itse itkin jo huonoa äitiyttä kun lapsi oli 7 tuntia isällään, pisin aika koskaan.

[/quote]

No ei tämäkään nyt ihan normaalia ole.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:46"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:03"]

No nyt vaan sitten perut. Sanot, että max. neljä päivää. Jos lapsi on ainoastaan joka toinen vloppu isällä, eikös ne suositukset sano että 1 yö per ikävuosi.

[/quote]

jos lapsi tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu niin siinäkin tulee helposti 10 vuorokauden ero isän ja lapsen välille. Ei äitiys ole mikään pyhä lehmä, joka oikeuttaa kaikkeen. Jos lapsella on kerran hyvä isäsuhde niin anna mennä, lapsihan olisi toisen vanhempansa kanssa eikä minkään vieraan ihmisen.

[/quote]

Nuo tapaamiset onkin liian harvoin, että nyt voisi olla noin pitkään! Isää pitäisi ehdottomasti tavata useammin, meillä samanikäinen on joka toinen viikonloppu ja kaksi arkipäivää joka viikko isällään. Ei se, että lapsi on vieraantunut isästä tarkoita sitä, että on ok aiheuttaa hänelle valtava trauma sillä, että äiti hylkää! Ei se lapsi ole vanhempien omaisuutta, jota omien halujen mukaan riepotellaan.

[/quote]   lopettakaa nyt jo! ei se ole hylkäämistä jos äiti päästää lapsen isänsä kanssa lomalle, isähän olis voinu jo sopimuksia tehdessä vaatia et kesällä lapsi on kuukauden hänellä kun on loma. ja viellä traumoja, niitä traumoja taitaa olla teillä huutelijoilla.

[/quote]

Noin pienelle lapselle ei vahvisteta lastenvalvojalla noin pitkää eroa kummastakaan vanhemmasta.

[/quote]

Meillä lastenvalvoja ei olisi vahvistanut sopimusta, jossa taapero olisi ollut kuukauden erossa ensisijaisesta hoitajastaan. Päädyimme sitten viikkoon lomalla ja muulloin lyhyempiä pätkiä. Vaikeaahan se on päästää lapsesta irti. Samansuuntaisista pätkistä olen kuullut muillakin pienillä erolapsilla.

Eivät ne lapset nyt ihan pienistä säry, ja kyllä, minusta on pientä jos lapsi joka tapauksessa tutun vanhemman seurassa. Olemme tarkasti seuranneet lasta. Omaa mielipidettä nyt 3-vuotias ei sano selvästi edelleenkään (kaksikielinen koti, puhe kehittyy molemmilla kielillä mutta hitaammin), joten ihan syömisten, nukkumisten ja itkun määrästä yleensä olemme päätelleet että lapsi voi yhtä hyvin kuin aina ennenkin.

Neuvolan neuvot perustuvat keskimääräiseen perhe-elämään, mutta eivät auta niitä vanhempia jotka eivät tällaiseen samassa taloudessa kykene.

Ja lopuksi: shokkieron tekevät vanhemmat itse. Äiti kun oikein herahtaa itkuun lasta jättäessään, niin kyllä pieni ihminen tajuaa että asiat eivät ole kunnossa. Jos taas molemmat aikuiset ottavat sen kannan että kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä ihminen, omalla tyylillään, ei tarvitse yllyttää lasta huolestumaan turhista. Näin ainakin meillä on ollut imetyksen lopetuksesta lähtien.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 00:57"]

joku lässyttää jostain työreissusta josta palasi kotiin, hän olikin parisuhteessa lapsen isän kans, mutta tässä revitään lasta noin pienenä ja noin pitkäksi aikaa etävanhemman luokse.

voi jeesus mitä urpoja, jotka haluaa leikkiä vanhempia ja rääkkää lasta viemällä sitä viikon välein eri paikkaan.

Lapsen paikka on äidin luona, jos äiti on täyspäinen ja tasapainoinen -aloittaja ei ole koska tehnytnoin tyhmän sopimuksen lapsen pompottelusta ees ja taas.

hävetkää miten tyhmiä ootte, ette tiedä pienen lapsen tasapainoisesta kehityksestä ythään mitään. oisitte miettiny hoitokuvioita jo siinä vaiheessa, kun aloitte lapsia tekemään. Lapsenperustuvallisuus on erittäin haavoittuvainen tuossa iässä ja syntymästä lähtien. Sen tulette huomaamaan sitten myöhemmin itsekkäät minäminä-tyypit.

[/quote]

Itsekkään minäminän pitäisi nyt siis hävetä tyhmyyttään? Mitä jos kuitenkin kokeilisit argumentointia ja argumenttiesti perustelua? Minä en ainakaan tyhmänä min'minänä saa oikein kohotettua tätä lastenkasvatustietoisuuteni tasoa tällä häpeämisellä.

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 01:15"]Eivät ne lapset nyt ihan pienistä säry, ja kyllä, minusta on pientä jos lapsi joka tapauksessa tutun vanhemman seurassa. Olemme tarkasti seuranneet lasta. Omaa mielipidettä nyt 3-vuotias ei sano selvästi edelleenkään (kaksikielinen koti, puhe kehittyy molemmilla kielillä mutta hitaammin), joten ihan syömisten, nukkumisten ja itkun määrästä yleensä olemme päätelleet että lapsi voi yhtä hyvin kuin aina ennenkin.

Neuvolan neuvot perustuvat keskimääräiseen perhe-elämään, mutta eivät auta niitä vanhempia jotka eivät tällaiseen samassa taloudessa kykene.

Ja lopuksi: shokkieron tekevät vanhemmat itse. Äiti kun oikein herahtaa itkuun lasta jättäessään, niin kyllä pieni ihminen tajuaa että asiat eivät ole kunnossa. Jos taas molemmat aikuiset ottavat sen kannan että kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä ihminen, omalla tyylillään, ei tarvitse yllyttää lasta huolestumaan turhista. Näin ainakin meillä on ollut imetyksen lopetuksesta lähtien.

[/quote]

Ihan oikeasti, kokeilepa vaikka lukea vähän näistä asioista. Edelleen, olen samaa mieltä siitä, että lapselle on hyväksi saada muodostaa läheinen suhde kumpaankin vanhempaansa. Se on lapsen oikeus. Mutta ei tuolla tavalla, että lapsi riuhtaistaan äidin luota noin pitkäksi aikaa! Lyhyitä pätkiä usein. Se on LAPSELLE shokki, kun on yhtä äkkiä noin kauan ensisijaisesta hoitajastaan erossa. Hylkäämiskokemus. Ihan sama, vaikka äiti lähdön hetkellä hymyilisi.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 23:58"]

Sukulaisiin lähteevät. Ei oo sekopää mut oon vaan liian kiltti ja herkkä sanomaa.

[/quote]

Miten saatkin sen kuulostamaan noin suloiselta? Ei tuo ole kilttiä herkkyyttä, vaan tässä kohtaa olet avuton, nöyristelevä ja mukavuudenhaluinen lapsesi kustannuksella. Mieluummin kuuntelet ensimmäistä syyllisyydentuntonsa rutannutta värväriä kuin kestät ne tunteet, jotka siitä seuraavat, että tajuaa antaneensa periksi aivan turhaan, jos kerran mieskin on normaali, eikä mikään kiristävä pelottava paholainen.

Omatuntonsa kanssa kamppailevat liittoutuvat mielellään toistensa kanssa hiljentääkseen sielunsa vaatimukset, ja sillä voi olla tuhoisiakin seurauksia. Pienten erolapsien pallottelua on harrastettu vasta sen verran lyhyt aika, että pitkän tähtäimen seurauksista ei vielä tiedetä paljonkaan.

Lisäksi lapsissa on valtavat persoonallisuuserot - yhden lapsi voi reissata aurinkoisena kodista toiseen koko ajan, ja tyytyväinen äiti julistaa täällä yhden lapsen perusteella, että sinunkin lapsesi tykkää hyvää. Kuitenkin minun lapseni oli yli puolitoistavuotiaana isänsä kanssa yhden yön vaarilassa, ja piti minuun etäisyyttä viikon sen jälkeen. Toivottavasti omasi sijoittuu sinne vähemmän herkkään päähän - mutta miten todennäköistä se on, jos itse olet niin herkkä?