Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Sitä mistä itse tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mistä itse tykkää.

Kuka maksaa?

Vierailija kirjoitti:

En ole kotiäiti mutta pakko kysyä: Eikö teillä oikeasti ole mitään muuta elämää kun työ (ja sitten ehkä ne lapset)? Ei harrastuksia, mielenkiinnonkohteita, ystäviä, sukulaisia, lemmikkejä, projekteja, opiskeluja????

Kun näissä keskusteluissa aina toistuu "Siis miten saat ajan kulumaan???"

Helposti, jos on muutakin elämää kun työ.

Tässähän nimenomaan kysyttiin mitä tekee, kun ei ole koulutusta, ammattia. Harrastukset, projektit, ehkä mielenkiinnon kohteet, maksaa. Kuka siis maksaa kouluttamattomalle, ehkä työttömälle "kotiäidille" kaiken tuon?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan asia on päinvastoin.

Pahimpia määräilijöitä, tuppautujia ja sekaantujia ovat työssäkäyvät äidit ja isät. Ne äidit ja isät, jotka eivät ole olleet kotiäitejä ja koti-isiä. Omat lapset on hoidatettu päivähoidossa, sukulaisilla ja isovanhemmilla. Omien lasten ollessa pieniä vanhemmat ovat olleet paljon poissa kotona. Kun vanhemmat ovat olleet fyysisesti läsnä kotona, niin he ovat olleet henkisesti poissaolevia.

Osa vanhemmista on vienyt hyvin pieniä lapsia päivähoitoon. Nyt kun omat lapset ovat aikuisia, niin vanhemmat yrittävät väkipakolla korjata vanhempana tekemiään virheitä. He yrittävät tuppautua väkisin aikuisten lasten elämään, parisuhteisiin ja perheisiin. Kun omat lapset jäivät aikanaan hoitamatta, niin nyt yritetään sekaantua kaikin tavoin lastenlasten hoitoon ja lastenkasvatukseen. Isovanhempien itsekäs, häikäilemätön, narsistinen ja rajaton käytös aiheuttaa erimielisyyksiä ja riitoja lasten parisuhteissa ja perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuppautuu väkisin lasten elämään ja kinuaa lapsenlapsia.

Ei tainnut omena kauas puusta pudota, kun sinun ja vanhempiesi suhdetta kirjoituksestasi peilaa.

Olet äärimmäisen katkeran ja vihamielisen oloinen. Kannattaa käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa, niin saat katkaistua noidankehän.

Palasin 10  vuoden kotiäitiyden jälkeen työelämään. Kävin ensin lyhyen alani täydennyskurssin.  Sain pian vakituisen työn.  Nyt olen ollut työelämässä jo 25v,  ja vielä on eläkeikään matkaa. 

Mitä erikoista aloittajan mielestä pitäisi tehdä kotiäitiyden 

jälkeen ?? Jäädä kotiin edelleenkö ?! Jokainen tietenkin tekee mitä haluaa, eikä  toisten ratkaisut aloittajalle kuulu millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän harvinaista nykyään, että joku jää pelkästään kotiäidiksi. Itse tunnen yhden, joka edelleen yhden jo melkein aikuisen äitinä shoppailee kirppareilla ja fanittaa lastaan instassa. Toinen otti omien lastensa jatkoksi sijaislapsia, eli meni kyllä "töihin".

Eli jatkaa kotiäitinä. Minä olen sijaisvanhempi ja ollut pitkään kotona, eli olen kotiäiti. Nyt kaavailen töihin palaamista omaan ammattiin, eli menen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

En ymmärrä tätä. Millä rahalla? Entäs eläke?

Mitäkö tekee. No entinen kotiäiti kituu.

Eläke on olematon ja rahat ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö tekee. No entinen kotiäiti kituu.

Eläke on olematon ja rahat ei riitä.

Voi-voi mitä tietämättömyyttä! Kotiäiti voi tietenkin maksaa itselleen eläkettä.  Ei kai kukaan niin tyhmä ole, ettei maksaisi?

Olen tehnyt vaikka mitä sen jälkeen kun jälkikasvu on aikuistunut. Olen muuttanut ulkomaille, lopettanut työnteon, opiskellut kieliä, matkustellut, käynyt kursseja, muuttanut ulkomailla jne. Tekeminen jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö tekee. No entinen kotiäiti kituu.

Eläke on olematon ja rahat ei riitä.

Kyllähän sitä säästöilläkin hautaan asti elelee, ja auttaahan se jonkinmoinen eläkekin tuomaan leipää pöytään. Rahaa tarvitaan enää vain huvitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kotiäiti mutta pakko kysyä: Eikö teillä oikeasti ole mitään muuta elämää kun työ (ja sitten ehkä ne lapset)? Ei harrastuksia, mielenkiinnonkohteita, ystäviä, sukulaisia, lemmikkejä, projekteja, opiskeluja????

Kun näissä keskusteluissa aina toistuu "Siis miten saat ajan kulumaan???"

Helposti, jos on muutakin elämää kun työ.

Tässähän nimenomaan kysyttiin mitä tekee, kun ei ole koulutusta, ammattia. Harrastukset, projektit, ehkä mielenkiinnon kohteet, maksaa. Kuka siis maksaa kouluttamattomalle, ehkä työttömälle "kotiäidille" kaiken tuon?

Oletko sinä työelämässä? Miten sinun ymmärryksesi ei riitä tajuamaan, että kotiäiti ei välttämättä ole rutiköyhä ja kouluttamaton entinen teiniäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

En ymmärrä tätä. Millä rahalla? Entäs eläke?

On varmaan paljon muutakin, mitä et ymmärrä.

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon kommentoimasi tekstin, sillä erotuksella, että meillä ei ole koiria ja olen matkustanut koko korona-ajankin, heti, kun maiden rajat aukesivat ja lock-downit loppuivat.

Myös minusta tuntuu, että olen kaikkeni antanut lapsilleni. Olen myös antanut heille siivet, jotka kantavat, he pärjäävät kyllä, mutta samalla tietävät, että vanhempien puoleen voi aina kääntyä, jos tulee vaikeuksia eteen.

Millä rahalla? Mieheni tuki päätöstäni jäädä aikanaan kotiin hoitamaan lapsia ja teki selväksi, että hänen tienaamansa rahat ovat joka tavalla yhteisiä. Lasten kasvettua hän totesi, että elämä on tosi mukavaa ja kivaa näin, joten minulla oli vapaa valinta mennäkö töihin vai ei. Muutaman kerran minulle tultiin ihan tarjoamaan töitä, kiitos laajojen verkostojemme, mutta hän oli sitä kieltä, että hän maksaa paremmin ;).

Samaa logiikkaa käyttäen hän on tietenkin maksanut minulle koko ajan eläkettä yksityiseen eläkerahastoon, se on jo nyt monin kerroin parempi kuin suomalaisen keskivertoeläke ja eläköitymiseeni on vielä aikaa. Ja itsestään selvää on, että omaisuus on yhteistä ilman avioehtoa. Ja sitä on sen verran paljon, ettei minulla tule koskaan olemaan hätäpäivää, vaikka erittäin epätodennäköinen ero tulisi.

Jos tätä kaikkea ei olisi aikoinaan yhdessä päätetty ja selväksi tehty, en olisi koskaan jäänyt kotiin lapsia hoitamaan.

Kehittää itseään henkisesti ja fyysisesti, matkustelee, sisustaa, organisoi perheen käytännön asioita jne. Varmaan aika yksilöllistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä vapaaehtoistöitä, jos ei oikeita töitä viitsi tehdä tai saa. Tai opiskella. 

Ei se aina ole niin, että ei viitsi tehdä, ei kaikkien ole pakko!

Voi olla myöskin, että sitten on aikaa tehdä kaikkea sitä  mitä ei aikaisemmin voinut tehdä, eli matkustella ja harrastaa. Rahaa täytyy tietysti olla jemmassa tai hyvätuloinen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Menee viisikymppisenä amikseen hankkimaan uutta tutkintoa, ja istuu siellä teinien ja parikymppisten kanssa.

Siellä on kuule paljonkin näitä viisikymppisiä, naisia ja miehiä (ovatko sitten niitä koti-isiä). Nykyään ihmiset joutuvat/haluavat vaihtaa ammattia tai kouluttautua lisää yms. Aloittaja on toki ollut valmis ihminen jo syntyessään ja ura ollut nousukiidossa ihan alusta saakka. Lapset on tehty sääntöjen mukaan, eli 1,7 kpl, ei liian nuorena, mutta ei missään nimessä liian vanhanakaan, ja laadukas varhaiskasvatus on ne kasvattanut. Hänelle lasten kotoa lähtö ei tokikaan ole minkään luokan kriisi, koska hänellä on tuo iki-ihana ura, joka vastaa hänen kaikkiin tarpeisiinsa. Onko muuten esim. lähihoitajan työ ura, vai vaaditaanko siihen hienompi koulutus?

Katkeroituu.

Miksei kukaan huomaa, miten paljon olen uhrautunut perheeni eteen?

Naulan kantaan. Suuret ikäluokat, boomerit ovat pahimpia sekaantujia ja besserwissereitä. Osa heistä yrittää väkisin tunkea lapsiperheeseen pätemään ja jakamaan neuvojaan. Juna meni jo!

Lapset on viety kodin ulkopuolelle päivähoitoon pahimmillaan 2-3 kuukauden ikäisenä. Äideillä on ollut kiire töihin. Osa näistä naisista jopa halveksii kotiäitejä. Omia lapsia on hoitanut joku kouluttamaton naapurin täti. Lapsen perusturvallisuus on kärsinyt. Ei olekaan ihme, jos aikuisilla lapsilla on ongelmia, jos on ollut huono ja turvaton lapsuus. Monet ongelmat ja huono itsetunto johtuvat turvattomasta lapsuudesta ja huonosta suhteesta omiin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan asia on päinvastoin.

Pahimpia määräilijöitä, tuppautujia ja sekaantujia ovat työssäkäyvät äidit ja isät. Ne äidit ja isät, jotka eivät ole olleet kotiäitejä ja koti-isiä. Omat lapset on hoidatettu päivähoidossa, sukulaisilla ja isovanhemmilla. Omien lasten ollessa pieniä vanhemmat ovat olleet paljon poissa kotona. Kun vanhemmat ovat olleet fyysisesti läsnä kotona, niin he ovat olleet henkisesti poissaolevia.

Osa vanhemmista on vienyt hyvin pieniä lapsia päivähoitoon. Nyt kun omat lapset ovat aikuisia, niin vanhemmat yrittävät väkipakolla korjata vanhempana tekemiään virheitä. He yrittävät tuppautua väkisin aikuisten lasten elämään, parisuhteisiin ja perheisiin. Kun omat lapset jäivät aikanaan hoitamatta, niin nyt yritetään sekaantua kaikin tavoin lastenlasten hoitoon ja lastenkasvatukseen. Isovanhempien itsekäs, häikäilemätön, narsistinen ja rajaton käytös aiheuttaa erimielisyyksiä ja riitoja lasten parisuhteissa ja perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuppautuu väkisin lasten elämään ja kinuaa lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Urheilen ja puuhaan koirien kanssa. Luen paljon. Matkustelen, kunhan sitä voi taas tehdä.

En allekirjoita tuota, että puututaan kotoa pois muuttaneiden lasten elämään. Minulla on sellainen olo, että en yksinkertaisesti olisi voinut olla enempää heidän kanssaan kun olivat lapsia. Tehtiin yhdessä paljon ja ne oli kivoja aikoja. Mutta aika aikaa kutakin, minulla ei ole mitään vaikeuksia olla heistä erossa, en tunge nokkaani heidän asioihin. Saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat. Minulla ei ole heitä edes sillä lailla ikävä, että,pitäisi jatkuvasti soitella ja pitää yhteyttä. Sain todellakin olla heidän kanssaan niin paljon aikanaan.

Millä rahalla ts. kuka lystin maksaa?