Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Asuinalueellani on paljon uskovia, ison perheen äitejä., jotka ovat olleet töissä perheelliseksi tultuaan vain pätkittäin tai ei ollenkaan. Pääsääntöisesti he ovat lasten aikuistuttua hankkineet itselleen työpaikan, osa ensimmäisen ammattitutkinnonkin. Kotiäitiys on näin ollut vain osa elämää, eikä 30 vuotta "elämästä pois", niin kuin moni tuntuu ajattelevan. Muutamista on tullut perhepäivähoitajia, koska luultavasti siinä vaiheessa, kun omat lapset ovat osa jo aikuisia, ensimmäiset lapsenlapsetkin ovat jo syntyneet, ja hoitopaikan tarvetta on. Kenestäkään ei ole tullut kokopäivähulluja tai umpijuoppoja. Puolihullut töihin kykenemättömät ovat sitten erikseen, ei heillä ole syynä kotona oloon lapsilaumakaan, vaan haluttomuus/kyvyttömyys työntekoon. Varsinaisia mielenterveysongelmaisia ja sen takia työkyvyttömiä on näistä tosi harva, enin osa vain työntekoon haluttomia laiskana makaavia. Kotiäiti ei ole työtön eikä laiska, sillä usein kotiäidillä on yrittäjänätmstoimiva mies, joka taas ei ehdi paljon kotiasioihin osallistua, ja siksi äidin osaksi koituu niin lasten kuin kodin hoitokin, eikä ole järkeä viedä isoa lapsilaumaa päivähoitoon, että itse pääsisi vielä töihinkin.

Menin töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli kotiäiti koska ei halunnut töihin. Jätti kodinhoidon tekemättä ja lastenhoitokin oli vähän niin ja näin. Hän yrittää kontrolloida silti elämääni aina kun näen häntä. Kasvatus oli täynnä henkistä väkivaltaa.

Sehän se on aika monella perimmäinen syy kotiäitiyteen.

No en tiedä onko kaikilla, mutta oma äitini valitettavasti oli tuollainen "kotiäiti"

Muutan etelään ja paistan itseni rusinaksi. Lapset voi kyläillä jos haluaa, ostetaan sen verta isompi kämppä et mahtuu isompikin porukka❤️

Äiti meni kouluun ja teki muutaman vuoden töitä, kunnes joutui jäämään sairauseläkkeelle sydänongelman takia, johon sitten lopulta kuolikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman naisen jotka olivat 10+vuotta kotiäitinä yhteen menoon. Yksi kouluttautui lähihoitajaksi ja heti vakitöihin, yksi alkoi yrittäjäksi, yksi hakeutui suurtalouskeittiölle töihin.

Itse menin takaisin opettajaksi. Kuka nyt voisi olla kotiäitinä vuosikymmeniä?? Käsitteet sekaisin. Kotiäiti ja kotirouva eri asioita.

Miksi ei voisi olla. Ensimmäinen lapsi tehdään 20-vuotiaana ja viimeinen 40-vuotiaana. Kyllähän tuossa ehtii olemaan kotona pitkään. 

Putoaa köyhyyskuoppaan, jos mies kuolee tai tulee ero.

Työttömyysturvan minimi on alle 800 €/kk. Eläkekertymä olematon.

Onpa vihamielistä. Todellista n ai s vihaa

Sisustaa, tekee miehelleen ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, antaa miehelleen pildeä, jne.

Sanoisin, että nautin. Tai sitten menen töihin, koska itselläni pitkä koulutus ja myös kokemus alalta, jossa huutava työvoimapula.

Ja ihan omilla rahoillani elän, mies ja lapset siinä sivussa kustannan. En elä kenenkään enkä minkäön instanssin tuilla.

Mottoni; meillä on vain tämä yksi elämä.

Teen yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Meille tulee kiireellisenä huostaanotettuja lapsia. Puhelin saattaa soida mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja heti kohta sen jälkeen tulee lapsi(a) hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä vapaaehtoistöitä, jos ei oikeita töitä viitsi tehdä tai saa. Tai opiskella. 

Viitsi tehdä? Eihän vapaaehtoistyöstä saa palkkaa!

Miksi et itse menisi vapaaehtoistyöhon? Joku muu saisi työpaikkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se "uranainen" tekee loppuelämällään kun saa fudut töistä tietyssä iässä kun pitää antaa tilaa nuoremmille tai muuten vaan duunit loppuu?

Mulla on sellainen kaveri joka oli kova uranainen siihen aikaan kun minä kotiäitinä ja ihmetteli ja vettuili aina välillä mun kotiäitiydelle. Sai sitten lopputilin työpaikasta mutta työttömänäkin mielestään paljon avokkaampi kuin " pelkkä kotiäiti. Meillä samanikäiset lapset. Jäi siis työttömäksi kymmenisen vuotta sitten eikä ole uusia töitä saanut. Meidän lapset ovat tässä välissä itsenäistyneet ja kasvaneet. Mä olen viimeiset 7 vuotta tehnyt yksityisyrittäjän hommia kotoa käsin, aloitin pienestä näpertelystä joka sitten kasvoi vähän suuremmaksi hommaksi. Silti tämä työtön uranainen on mielestään itsenäinen ja ahkera nainen ja minä vain elelen miehen rahoilla, hän sentään elelee vain tukirahoilla kun miehensä lähti nuoremman matkaan aika lailla samaan aikaan kun nainen jäi työttömäksi. 

Oli kiireiset kotiäitivuodet, kun et ehtinyt yhtään sydämensivistystäkään hankkia?

Mikäköhän se sydämensivistys tässä kohtaa nyt sitten olisi> Kotiäitejä on oikein arvostella mutta naisia jotka kotiäitejä äänekkäästi arvostelevat ja lyövät lyttyyn ei sitten saa arvostella ollenkaan. Sehän tässä tekstissä oli pointti jonka sujuvasti jäi sinulta huomaamatta. Tässä tekstissä ei arvostella, kerrotaan vaan miten asiat ovat menneet. Totuus tuntuu pahalta, niinkö?

Kylläpä olet katkera. Toivottavasti lapsesi eivät peri sitä. Olet esimerkki siitå kuinka neljän seinän sisälle jääminen kutistaa ymmärrystä maailmasta ja kaikki muuttuu mustavalkoiseksi.

Oletko koskaan miettinyt mistä kateutesi ja katkeruutesi kertomaasi naista kohtaan johtuu?

Ja olerko ajatellut miten se myrkyttää sinua ja näkyy myös lapsillesi?

Ja että ei ole saanut kymmeneen vuoteen töitä? You wish. Älä nyt naurata, pahansuopakin olet.

Ja mitähän se oikeastaan Sinulle tai kenellekään muullekaan kuuluu? Kotiäiti on itse vastuussa elämästään.

Lasten hoito kotona on arvovalinta. Kotiäiti on päättänyt hoitaa itse lapsensa. Lastenhoitoon ei tarvita päiväkotia, perhepäivähoitajia, koulun iltapäiväkerhoa, isovanhempia ja sukulaisia.

Alle kouluikäisiä lapsia ei tarvitse kuljettaa aamulla kukonlaulun aikaan rättiväsyneenä ja itkevänä päivähoitoon. Ja vanhempien ei tarvitse hakea väsyneitä ja kiukkuisia lapsia iltapäivällä päivähoidosta kotiin. Myös sairaalla ja toipilaalla lapsella on äiti hoitajana. Kotiäiti käy lastensa kanssa muun muassa perhekerhoissa ja vie lapsia päiväkerhoihin. Kotiäidin lapset eivät kasva tynnyrissä.

Kun äiti on kotiäiti, niin koululaisilla on äiti kotona. Koululaisten ei tarvtse lähteä aamulla yksin tyhjästä kodista kouluun. Koululaisilla on äiti kotona iltapäivällä koulusta kotiin tullessa. Toistuva yksinolo on haitallista lapsen kehitykselle. Koulun loma-aikoina vanhempien ei tarvitse järjestellä lastenhoitoa ja pyytää naapureilta tai sukulaisilta jatkuvasti apua.

Kun lapset ovat isompia, niin kotiäiti voi opiskella tutkinnon ja mennä töihin. Sehän on ihan jokaisen kotiäidin oma valinta, mitä hän tekee, kun lapset ovat aikuisia!

Vastaan tähän velana että ei minulle olisi ongelmaa keksiä tekemistä jos olisin kotirouva. En siis tarvitse niitä lapsiakaan siihen että saisi päivät täydeksi.

Koiria laadukkaasti treenatessa saisi menemään joka päivä vaikka 2-4 tuntia. Mummolle tekisi ruokaa ja ulkoiltaisiin, siivoaisin siellä + matkat 3 tuntia.

Auttaisi äitiä tekniikan kanssa ja olisi seurana. Kesällä pihahommiin voisi käyttää tunteja.

Huoltaisi kotia. Talkoilisi eri seuroille. Hoitaisi omaa kotia ja itseään. Rentoutuisi. Lukisin paljon. Nukkuisi pitkät yöunet..

Harmi kun ei ole varaa "olla vain kotona". En minä palkkatyötä kaipaa muun kun rahan takia. Intohimot on muualla.

Vierailija kirjoitti:

Niitä asioita, joita muut haaveilevat tekevänsä sitten eläkkeellä kun vihdoin on aikaa itselle.

Juuri näin. En elä lasteni kautta.

Ainoa tuntemani kotiäiti (lapsia paljon, nuorin nykyään jo 12 vuotias) tehtailee koiranpentuja ja elää niillä plus miehensä tuloilla. Karut on olot kun lapsilisät loppuvat ei ole ollut työelämässä ainakaan 20 vuoteen. Eikä sinne palaakaan, sen verran työtävieroksuva on.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tuntemani kotiäiti (lapsia paljon, nuorin nykyään jo 12 vuotias) tehtailee koiranpentuja ja elää niillä plus miehensä tuloilla. Karut on olot kun lapsilisät loppuvat ei ole ollut työelämässä ainakaan 20 vuoteen. Eikä sinne palaakaan, sen verran työtävieroksuva on.

No en nyt tuollaista työtävieruksavaksi kutsuisi. Puhuitko itsestäsi?

Harrastusporukassani oli yksi äiti, joka oli kotiäitinä siihen saakka kun molemmat lapset oli menneet kouluun, vai olikos niin että siihen saakka kunnes nuorempikin oli jo ehkä kolmannella. Puolisolla oli vissiin riittävän isot tulot, ihan mukavasti asuivat silloin Espoossa hyvällä alueella.

Kun hänen kotiäitiuransa loppui, hän meni töihin. Keksi jonkun mukavan työpaikan kun taisi alunperin olla joku amk-tutkinto ja pätkä työuraa takana ennen lapsia.  Eikä siinä sen kummempaa. Heidän perheelleen sopiva ratkaisu, jota itsekin aikanaan hieman ihmettelin, mutta nyt kun omia lapsia, en niinkään. 

Jos työelämä ei kauheasti motivoi tai ei ole mikään suuri itsensätoteuttamisen täyttymys ja samalla äitiys ja lasten elämän pyörittäminen on kivaa, ja tämän järjestelyn saa rahallisesti ja muuten sovittua puolison kanssa, niin mitäs se meille muille kuuluu. Olkoot kotiäitinä. Kansantaloudellisesti toki isossa kuvassa hankalaa jos kaikki koulutetut naiset vaan vuositolkulla lapsia hoitavat. 

Voitaisi ylipäänsä kaikki täällä palstalla viisastelevat omaksua sellaista asennetta toisten perheitä kohtaan, että on erilaisia perheitä ja jokainen tekee itselleen sopivat ratkaisut omaan tilanteeseensa. Tehkää itsekin oman näköisiä ratkaisuja elämään älkääkä kulkeko muiden määrittämiä polkuja laput silmillä. 

Kai ne sitte nalkuttaa miehelleen vaan.