Mitä "kotiäiti" tekee loppuelämällään sen jälkeen kun lapset on jo aikuisia ja muuttaneet pois?

Äitini oli kotiäiti muutamaa työvuotta lukuunottamatta, mutta nyttemmin on ns. kotirouva ollut jo pitkään, kun nuorinkin meistä on asunut omillaan jo yli 10 vuotta.

Äitini hoitaa lapsenlapsia paljon, lenkkeilee, käy eri tapahtumissa, hoitaa huushollia, isäni tekee edelleen pitkää päivää yrittäjänä.

Minä olen ollut töissä, mutta ryhdyin kotiäidiksi/rouvaksi nyt juuri pari kk sitten. Tarkoitus olla ainakin vuosi, ellei enemmän "kotirouvana", pientä vapaaehtoistyötä teen tässä samalla. Kaksi ammattia mulla on, toinen niistä hoitaja, eli töitä on, nytkin on moneen otteeseen soiteltu eri paikkoihin että tulisinko, kun tarvetta olisi. Tarkoitukseni on kuitenkin huilata nyt hetki ja palautua, ja sitten etsiä muun alan töitä. Toki jos ei löydy, palaan hoitoalan hommiin, mutta osa-aikaisena/keikkalaisena, jos mahdollista.

Eräs ystäväni oli vajaat 10 vuotta 3 lapsen kotiäitinä, on nyt ollut ruokakaupassa töissä 3 vuotta, vakiduunin sai vuoden työskenneltyään.

Oma äitini on tehnyt käsitöitä (siis kaikkia seinäkoristeita, pöytäliinoja yms), laittanut kesämökkiä, ulkoillut metsässä, alkanut isän siirryttyä eläkkeelle käydä hänen kanssaan jossain harrastuksissa ja matkoilla. Joku seurallisempi ihminen varmaan voisi etsiä jonkun harrastusporukan tai eläkeläisryhmän, mutta oma äitini on aika introvertti ja itsekseen viihtyvä.

Itse en ole kotiäiti, mutta olen ollut välillä työttömänä, ja olen kyllä saanut ajan hyvin kulumaan, kun olen lukenut kirjoja, kirjoittanut kaunokirjallisia tekstejä itsekin, harrastanut liikuntaa, katsonut elokuvia, nähnyt ystäviä.... Nyt kun lapsia, on päiviin tullut uudenlaista ohjelmaa, ja vaikka en kotiäiti olekaan, niin uskoisin lasten kotoa muuttamisen olevan aikoinaan elämänkriisi. Ei tarvitse olla kotiäiti, kun voi silti tuntua vähän tyhjältä.

Vierailija kirjoitti:

Niitä asioita, joita muut haaveilevat tekevänsä sitten eläkkeellä kun vihdoin on aikaa itselle.

Näinpä, nämä jotka ovat olleet poissa työelämästä lasten aikuistumiseen asti tekevät juuri mitä huvittaa. Jos on ollut varaa olla kotona 7-18-vuotiaiden lasten kanssa, on yleensä varaa olla sen jälkeenkin, ellei halua huvikseen harrastaa työntekoa.

meidän äiti alkoi harrastaa hyväntekeväisyyyttä. Oli jo meidän lapsuudessa aktiivisesti mukana yhdessä järjestössä. Nyt touhuilee kolmessa eri porukassa.

Elän mukavaa luksuselämää. Harrastan mitä milloinkin huvittaa, käyn erilaisia kursseja, teen omaksi ilokseni kuvataidetta ja käsitöitä, järkkään tuttavapiirille bileitä mökillämme ja kotonamme. Yleensä myös matkustelen paljon mutta korona-aikana en ole käynyt ulkomailla.

Rahaa minun ei tarvitse miettiä, mies tienaa todella hyvin ja viime vuonna lisäksi perin vanhempani joilla oli hyvin varoja osakkeissa ja kiinteistöissä. Isälläni kun oli aikanaan Nokialle alihankintaa tehnyt teollisuusyritys jonka myi hyvään aikaan ennen Nokian alamäkeä.

Vaihteeksi kotiäitien mollaus aloitus.

Aina on mahdollisuuksia. Yleensäkin tuntuu siltä, että mediassa ja somessa maalataan liian synkkä kuva työllistymismahdollisuuksista. Tiedän naisia, jotka ovat työllistyneet viiskymppisinä pitkän kotiäitiyden jälkeen. Ja tiedän naisia, jotka ovat saaneet uutta työtä vielä kuuskymppisinä. Tälle on varmasti kyllä edellytyksenä se, että työnhakija on terve.

Katkeran uraputkiäidin aloitus?

Perustaa oman Youtube kanavan ja rekryää nuorempaa kotiäiti polvea omaan klaaniinsa. Transformed wife tekee juurikin tätä. Siellä kuulutetaan kuinka äitiys ja vaimona toimiminen ovat naisen ainoita tehtäviä.

Cathy Mitchellistäkin hiukan näkyy liiallinen kotona olo.

Oma äitini oli kotiäitinä (kotirouvaksi hän kyllä itseään kutsui) rapiat 20 vuotta. Pääsi sitten osa-aikaiseksi myyjäksi tuttavan liikkeeseen (koulutusta kansakoulun verran).

Kaksi vuotta oli siellä töissä ja sitten putiikki meni konkkaan. Lähinnä isäni tuloilla eli kunnes pääsi eläkkeelle. Eihän hän tietenkään mihinkään työttömyyskassaan saati ammattiliittoon hienona rouvana alentunut liittymään. Tosin pienet tulot eivät kaksista ansiosidonnaistakaan olisi tuottaneet, mutta olisi edes sen saanut. Kelan peruspäivärahaa ei maksettu, kun puolison tulot ylittivät tietyn rajan.

Nyt sitten valitetaan eläkkeen määrän vähyyttä. Niin kuin erinäisillä asioilla olisi syy-yhteyttä.

Mitä "uraihminen" tekee loppuelämällään kun ura ei enää etene 50-60v ja elämään ei tullut hankittua mitään muuta sisältöä.

No joo, en ole itse kotiäiti, mutta äitiydessä, kodissa ja omissa harratuksissa riittäisi minun elämääni sisältöä vaikka olisinkin "vain" kotona.

Olin kotona 10 v, sen jälkeen palasin työelämään, nyt olen johtajana kansainvälisessä yrityksessä ja lapset ovat isoja. Jäi ihanat muistot kotiäitivuosilta ja niiden jälkeen oli intoa ja energiaa luoda taas uraa. Minulla on korkeakoulututkinto ja työkonemusta ehdin hankkia ennen lasten syntymää. Eli tämäkin on mahdollista. Kannattaa miettiä mikä itselle on loppupeleissä tärkeää. Kaiken voi saada, mutta ei välttämättä yhtä aikaa.

Menee viisikymppisenä amikseen hankkimaan uutta tutkintoa, ja istuu siellä teinien ja parikymppisten kanssa.

Kotiäitien kadehtimisaloitus.

30 jatkaa: äidilläni olisi ollut tietysti mahdollisuus kouluttautua meidän lasten aikuistuttua, mutta hän ei viitsinyt. Eikä isäni mikään miljonääri ole ja elämä kaikkea muuta kuin luksus-sellaista. Ei hän koskaan ole harrastanutkaan mitään. Päivät ovat täyttäneet ruuanlaitto, pyykinpesu ja alituinen siivoaminen.

Olin itse kotona lapsen kanssa 3 vuotta enkä pidä itseäni minään uraputki-ihmisenä. Toimeentulo on kuitenkin ollut aina taattu eikä tarvitse miehen kukkaron varassa olla nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä "uraihminen" tekee loppuelämällään kun ura ei enää etene 50-60v ja elämään ei tullut hankittua mitään muuta sisältöä.

No joo, en ole itse kotiäiti, mutta äitiydessä, kodissa ja omissa harratuksissa riittäisi minun elämääni sisältöä vaikka olisinkin "vain" kotona.

Totta kai silloin täytyy seurata unelmiaan kokiessaan kotiäitiyden olevan oma juttu. Juurikin uranaisten takia pohjoismaalainen saattaa löytää hyvinkin nopeasti perinteitä kunnioittavan miehen. Olen käsittänyt tuolla olevan tyrkyllä enemmän elättäjä miehiä mitä elätettäviä naisia (hullua, mutta ystäväni mukaan hän pääsi oikein valikoimaan)

Sietääkin kadehtia kotiäitejä. Kaikki tuntemani ovat korkeasti koulutettuja, paljon aikaa lapsille, mies todella varakas ja saavat toteuttaa itseään. Suurin osa myös työskentelee ennen ja jälkeen kotiäitiyden. Ei ihme, että keskituloisia tympii, kun kotityöt vielä palkkatyön lisänä ja harva voi haaveilla luksuselämästä. Mutta elämä ei ole reilua. Aina voi onneksi urputtaa palstalla ja pukea kateutensa moneen muotoon.

Kun ns. uraihminen jää eläkkeelle, hänellä on ainakin kohtuullinen eläke ja varaa muuhunkin kuin TV:n katseluun ja lenkillä käyntiin. Kaikkihan me kotitöitä teemme. 

Tuppautuu väkisin lasten elämään ja kinuaa lapsenlapsia.

Kotirouva-äitini palasi työelämään, kun olin lukioikäinen, ja ehti tehdä töitä pari vuosikymmentä vuotta päiväkodissa.