Olen 17vuotias äiti

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 20:46"]Miksi haet tällä erityis huomiota? Et selvästikkään pidä itseäsi normaalina äitinä

[/quote]

Olin tylsistynyt kun pojat oli päikkäreillä eikä ollut mitään tekemistä, niin ajattelin että jos jotain rehellisesti kiinnostaa minkälaista nuorilla äideillä on. En hae huomiota. :)

[/quote]

Jäin ihmettelemään.. "pojat oli päikkäreillä", ketkä pojat? Lapsesi nimi on Minea, eikö ole tytön nimi?

Onnea ja menestystä sinulle. Kaikki, ihan kaikki, on sinullekin vielä elämässä täysin mahdollista. Joudut ahkeroimaan enemmän kuin muut, mutta samalla karisee kaikki turha pullamössöisyys, ja saat elämästä paljon enemmän myös irti. Tätähän ei sitten tämän palstan keskimääräinen suklaa-siiderivalas kykene ymmärtämään, kun on ah-niin-hirmu-väsy oman lapsen hoitamisesta ja jostain kuuden tunnin työpäivästä. Älä välitä noiden turhien surkimusten kakkamyrskystä, vaan jatka leuka pystyssä eteenpäin valitsemallasi tiellä. Tätä toivottaa lapsen 18-vuotiaana saanut juristi.

On hienoa olla äiti, minkäikäinen tahansa.

Lapsesi syntymä lopetti lapsuutesi, mutta älä huoli, saat sen takaisin seuratessasi oman lapsesi kasvua ja kehittymistä tulevien vuosien aikana. 

Tulee päivä, jolloin sinua ja lastasi arvaillaan sisaruksiksi. Se ei ole niinkään fyysistä vaan henkistä laatua, sisaruus, sillä et ole ehtinyt juurikaan saada etumatkaa aikuisuuteen ja siksi olette lähellä toisianne lapsesi ollessa liki pariakymmentä ikävuottaan. Todennäköisesti pääset vähemmällä lapsesi ollessa murrosiässä, sillä teidän välillänne ei ole sellaista jyrkkää sukupolvien kuilua kuin on perheissä joissa vanhemmat ovat tuplasti vanhempia kuin sinä vanhemmiksi tullessaan.

On todennäköistä myös, ettei lapsesi häpeä sinua teininä, vaan on ylpeä nuorekkaasta ja kauniista äidistään. 

Vaikeutesi onkin oman elämäsi johtamisessa. Miten löydät paikkasi, mistä saat voimaa opiskella ja olla äiti? Tukevatko omat vanhempasi ja lapsen isän perhe teitä? Sain viesteistäsi sen käsityksen, että lääkärin ammatti on tavoitteesi lähinnä hyvän tulotason takia? Jos näin on, kehottaisin harkitsemaan uudelleen. Jos taas tuot esiin lääkärihaaveen siksi että siihen liittyy korkea status ja sillä saa vanhemmat ja muut uteliaat rauhoittumaan, että luulevat sinun todella pyrkivän korkealle ja lopettavat liiat kyselyt, niin ymmärrän kyllä mutta jonain päivänä he sitten joko näkevät sinut valkoisessa takissa tai sitten eivät. Sitä ennen koet alitajuista epäonnistumisen tunnetta ja se johtaa siihen ettet halua enää edes tavata niitä joille olet ehtinyt kertoa lääkikseen menosta ja lääkäriksi luvuista jos et ole päässyt edes opiskelemaan alaa. Välttely johtaa syrjäytymiseen ja monenlaisiin vaikeuksiin. Joten mieluummin myönnä mahdollinen epävarmuutesi, pyydä apua ja tukea, kysele neuvoja ennen kuin niitä ehditään tuputtaa, tämä auttaa sinua pysymään avoimempana ja rehellisempänä itsesi kanssa.

Motivaatio on suuri liikkeelle paneva voima eikä sitä pidä väheksyä.

Äidit ovat vahvoja kuin naaraskarhut jos on tarpeen pelastaa pennut.

On lapsellesi parasta jos jaksat itse hoitaa hänet kun hän on pieni. Jos todella haluat opiskella samaan aikaan, tarvitset läheisten apua lastenhoidossa ja taloudellista tukea. Voithan kokeilla avoimessa yliopistossa suorittaa joitain opintoja niin että vähän näet millaista se on ja miltä se tuntuu. Se ei ole kallista eikä tee sinusta kokopäiväistä opiskelijaa. Kannustan opiskelemaan, mutta älä kiirehdi lapsen edelle, juuri nyt lapsi on tärkein. Pidä huolta lapsen isästä, että hän jaksaa uskoa tulevaisuuteenne ja haluaa ponnistella sen eteen omalla tavallaan.

Kaikkea hyvää teidän perheellenne!

t: 'vahinko/rakkauslapsi kolmannessa polvessa'

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:36"]Haluatteko kysyä jotain? :)

[/quote]

Oma äitini oli 17 kun sai minut. Aiotko kenties tulevaisuudessa haukkua lastasi ja syyttää häntä Nuoruutesi pilaamisesta kuten äitini on tehnyt?

[quote author="Vierailija" time="31.05.2014 klo 01:41"]

On hienoa olla äiti, minkäikäinen tahansa.

Lapsesi syntymä lopetti lapsuutesi, mutta älä huoli, saat sen takaisin seuratessasi oman lapsesi kasvua ja kehittymistä tulevien vuosien aikana. 

Tulee päivä, jolloin sinua ja lastasi arvaillaan sisaruksiksi. Se ei ole niinkään fyysistä vaan henkistä laatua, sisaruus, sillä et ole ehtinyt juurikaan saada etumatkaa aikuisuuteen ja siksi olette lähellä toisianne lapsesi ollessa liki pariakymmentä ikävuottaan. Todennäköisesti pääset vähemmällä lapsesi ollessa murrosiässä, sillä teidän välillänne ei ole sellaista jyrkkää sukupolvien kuilua kuin on perheissä joissa vanhemmat ovat tuplasti vanhempia kuin sinä vanhemmiksi tullessaan.

On todennäköistä myös, ettei lapsesi häpeä sinua teininä, vaan on ylpeä nuorekkaasta ja kauniista äidistään. 

Vaikeutesi onkin oman elämäsi johtamisessa. Miten löydät paikkasi, mistä saat voimaa opiskella ja olla äiti? Tukevatko omat vanhempasi ja lapsen isän perhe teitä? Sain viesteistäsi sen käsityksen, että lääkärin ammatti on tavoitteesi lähinnä hyvän tulotason takia? Jos näin on, kehottaisin harkitsemaan uudelleen. Jos taas tuot esiin lääkärihaaveen siksi että siihen liittyy korkea status ja sillä saa vanhemmat ja muut uteliaat rauhoittumaan, että luulevat sinun todella pyrkivän korkealle ja lopettavat liiat kyselyt, niin ymmärrän kyllä mutta jonain päivänä he sitten joko näkevät sinut valkoisessa takissa tai sitten eivät. Sitä ennen koet alitajuista epäonnistumisen tunnetta ja se johtaa siihen ettet halua enää edes tavata niitä joille olet ehtinyt kertoa lääkikseen menosta ja lääkäriksi luvuista jos et ole päässyt edes opiskelemaan alaa. Välttely johtaa syrjäytymiseen ja monenlaisiin vaikeuksiin. Joten mieluummin myönnä mahdollinen epävarmuutesi, pyydä apua ja tukea, kysele neuvoja ennen kuin niitä ehditään tuputtaa, tämä auttaa sinua pysymään avoimempana ja rehellisempänä itsesi kanssa.

Motivaatio on suuri liikkeelle paneva voima eikä sitä pidä väheksyä.

Äidit ovat vahvoja kuin naaraskarhut jos on tarpeen pelastaa pennut.

On lapsellesi parasta jos jaksat itse hoitaa hänet kun hän on pieni. Jos todella haluat opiskella samaan aikaan, tarvitset läheisten apua lastenhoidossa ja taloudellista tukea. Voithan kokeilla avoimessa yliopistossa suorittaa joitain opintoja niin että vähän näet millaista se on ja miltä se tuntuu. Se ei ole kallista eikä tee sinusta kokopäiväistä opiskelijaa. Kannustan opiskelemaan, mutta älä kiirehdi lapsen edelle, juuri nyt lapsi on tärkein. Pidä huolta lapsen isästä, että hän jaksaa uskoa tulevaisuuteenne ja haluaa ponnistella sen eteen omalla tavallaan.

Kaikkea hyvää teidän perheellenne!

t: 'vahinko/rakkauslapsi kolmannessa polvessa'

[/quote]

Kiitos kirjoituksestasi ja kannustavasta neuvonnannostasi.

Sinä osaat keskustella sivistyneesti ja positìivisesti toisten ihmisten kanssa. Olet sosiaalisesti lahjakas ja avoin.

T. yli 40v ja kahden lähes aikuisen lapsen isä.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:45"]Oliko lapsi vahinko vai tarkoitettu? Mitä mies sanoi asiasta?

[/quote] "mies"

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 17:08"]Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Kysyn uuden. Minkälaiset tulevaisuuden suunnitelmat sinulla on opiskelun ja työn suhteen?

[/quote]

Syksyllä jatkan opiskelua, päivät on lyhennettyjä ettei tarvitse olla tytöstä niin paljoa erossa :) ammattikoulun jälkeen töihin ja lääkäriksi lukua:)

[/quote]
Ajattelit päästä opiskelemaan lääketieteelliseen tuollaisilla älynlahjoilla ja ammattikoulupohjalta? :D Suosittelisin miettimään jotain realistisempaa vaihtoehtoa.

[/quote]siis mista paattelit ap:n alynlahjat? Taikka niiden puuttumisen.......

Toivottavasti tämä on provo. 17v lähihoitaja teiniäiti lääkikseen, jolla ei ole aavistustakaan matikasta, fysiikasta ja kemiasta. Lukioko turhaa paskaa?

Olen itse ollut 16 kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tänään hän päättää peruskoulun. Voi sanoa että rankkaa on ollut eikä ilman hyvää tukiverkkoa (isovanhemmat ja siskoni ovat auttaneet paljon) olisi selvitty. Tosin päivääkään en vaihtaisi näin jälkikäteen.

Poika on nyt fiksu nuori miehen alku ja tullaan toimeen myös exän, lapsen äidin kanssa. Lapsen saaminen omalla kohdalla viivästytti opiskeluja ainakin viidellä vuodella. Nyt vakitöissä ja naimisissa. Tietekin näin jälkikäteen harmitttaa että ensimmäiselle lapselle tarjota samoja asioita kuin nyt nuorimmalle.

Muille nuorille vanhemmille toivon tsemppiä ja voimia, pesti ei ole helppo.

T.m 30 v

58 korjaus. Siis päättää ala-asteen, ei peruskoulua sentää vielä..

Jos vertaa vaikka jenkkilään, suomessa on asiat teiniäideillä(kin) hyvin. On ilmainen terveydenhuolto lapsille, ilmainen päivähoito (hoitomaksut tulojen mukaan toki), neuvolaverkosto, täällä ei tarvi kenenkään opiskelujen ohessa tehdä kolmea työtä, jotta pärjää. Ei se elämä lopu siihen, jos teini saa vauvan.

Tiesitkö, että lääkiksen pääsykoemateriaaleja ovat nykyään lukion biologian, kemian ja fysiikan kurssit ja kirjat? Eli lukion kautta sinne helpommalla pääsisi, kun ei joudu niitä asioita kokonaan itse opiskelemaan, vaan ne oppisi jo lukiossa.

Onhan se toki mahdollista itsekin opiskella nuo jutut, mutta en ymmärrä että millä ajalla sen teet jos käyt töissä ja sinulla on pieni lapsi.

Sitäpaitsi ainakin omalla opiskelupaikkakunnalla lähihoitajan työn tyyppinen työ (toki ei niin paljon vastuuta, lähinnä jonkun potilaan vahtimista) onnistui lääkisopintojen aikana ihan lukiokoulutuksella ja sillä että oli lääkiksessä, ea-kurssi piti olla käytynä vain.

Olen 17-vuotias lapsi.

Mikset kirjoita 17-vuotiasta väliviivalla? Eikö elämän korkea koulussa opittu mitään?

Itte en pysty kuvittelemaqn itseäni äidiksi vielä ainakaan kahdeksaan vuoteen. Miten sun porukat suhtautu vauvaan?

t. toinen 17-vee

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:42"]Itte en pysty kuvittelemaqn itseäni äidiksi vielä ainakaan kahdeksaan vuoteen. Miten sun porukat suhtautu vauvaan?

t. toinen 17-vee

[/quote]

Jei tabletti lähetti ilman numerotarkistusta tän. *kuvittelemaan

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:38"]Mikset kirjoita 17-vuotiasta väliviivalla? Eikö elämän korkea koulussa opittu mitään?

[/quote]

Koska tämäkään ei ole oikeinkirjoitusketju? Helvetti teitä pilkunnussijoita :D -ap

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:42"]Itte en pysty kuvittelemaqn itseäni äidiksi vielä ainakaan kahdeksaan vuoteen. Miten sun porukat suhtautu vauvaan?

t. toinen 17-vee

[/quote]

Jei tabletti lähetti ilman numerotarkistusta tän. *kuvittelemaan

[/quote]

Hyvin ne suhtautu kun ties että tuun pärjäämään :) vaikka ei itekkään haluais kuulla tuommosta omalta lapselta..

Oliko lapsi vahinko vai tarkoitettu? Mitä mies sanoi asiasta?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:45"]Oliko lapsi vahinko vai tarkoitettu? Mitä mies sanoi asiasta?

[/quote]

Vahinko.. Oli pillerit ja kumit mutta jotenkin siinä vaan kävi niin :D

No meni vähä sekaisin ja oli peloissaan mutta lupas olla tukena ja apuna niin paljon kun voi. Pelkäs sitä että erottais sen takia.