Tuntuu että katkon kaverisuhteet liian herkästi..

Nyt kun ystäviä ei oikein enää ole, on tullut alettua pohtimaan miksi on katkonut välit ihmisiin. Mikä meni pieleen? Tullessani raskaaksi menetin puolet "kavereista". Raskausaikana en jaksanut itse pitää yhteyttä ns. turhanpäiväisiin kavereihin ja siitä ne ovat lähteneet vain vähenemään.. Onko normaalia että katkon välit heti ystäviin kun kyllästyn tai vihastun jostakin, yhtäkkiä tulee tunne että mä en jaksa tota pirjoa enää jne.. Voin kertoa vaikka viimeiset 3 henkilöä joiden kanssa on mennyt välit minun katkaistuani ne. (Tapahtunut joulu-toukokuun välissä eli aika ahkeraan on välit mennyt)

1. Vanha opiskelukaveri, välit ollut aina ok. Ei koskaan suurempia riitoja ja aina ollaan tultu tosi hyvin juttuun, vietetty tiiviisti yhdessä aikaa. Kaikki ollut kunnossa siihen saakka, kunnes kuulin että hän on myös raskaana (Itse olin tuolloin n. Puolessa välissä raskautta)..

Yritin tukea mahdolisimman paljon päätöksen teon kanssa, kuunnella ja kertoa omia tuntemuksia äidiksi tulemisesta. Lohduttaa, auttaa suunnittelemaan arkea jos hän lapsen aikoo pitää (oma asunto,raha-asiat ym.. Lopulta päätyi aborttiin ja kertoi käyneensä raskaudenkeskeytyksessä. Tietysti lohdutin, yritin auttaa ja tukea..

Kunnes tajusin että tässä on jotakin mätää. Selvitykset abortista olivat jotenkin kummallisia ja arvasin että hänellä ei ole hajuakaan miten abortti tehdään! Suutuin mielessäni ja aloin selvittämään asiaa. Monen mutkan kautta sain tietää ettei hän mitään raskaana ollut ja abortinteko päivänä oli istunut iloisena koulunpenkillä! Suutuin. En tiedä mitä muutakaan olisin voinut siinä tilanteessa tehdä. Olo oli petetty ja hyväksikäytetty. Soitin kyseiselle ystävälle ja huusin raivosta. Tämän jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä taikka törmännyt missään toisiimme.

2. Henkilö jonka kanssa välit aika kaveritasoa, ei sydänystäviä koskaan oltu mutta hyvin ollaan tultu aina juttuun ja hauskaa on ollut kun yhdessä ollaan aikaa vietetty.. N. Vuoden verran sopi aina tapaamisia minun kanssani ja aina peru/ei tullut paikalle/"unohti".. Pari kertaa kävi meillä viimeiseen 2 vuoteen. Lopulta muutti samalle paikkakunnalle melkein naapurin ja alettiin pitää tiiviisti yhteyttä. Tapaamisia emme vaan saaneet jostain syystä aikaiseksi. Lopulta kun saimme sovittua päivän ja ajan, hän (yllätys yllätys) perui. Sovimme toiselle päivälle ja silloin hän soitti ja vaihtoi taas päivää. Kun lopulta näimme, oli mukavaa.. Mutta aloin pohtimaan että jos tämän ihmisen kanssa on näin vaikeaa tavata, niin antaa olla! Välit siis menivät poikki. Ilmoitin että minulla ei ole aikaa tälläiseen pompotteluun ja tälläine rasittaa omaakin jaksamistani. Olin sopinut lapsenvahdit ja kaikki hänen mieltymysten mukaan,vaikka perumiselle ei ollut edes mitään syytä.. Päätin siis olla tuhlaamatta aikaani moiseen ihmiseen.

3. Ystävä monen vuoden takaa. Ei koskaan riitoja ja aina ollaan voitu puhua ongelmista toisille.. Henkilökemiat kohtaa paremmin kuin kenenkään muun ihmisen kanssa tämän 20 vuoden aikana mitä tässä maailmassa olen ollut. Puhuttuani parisuhdeongelmistani hänelle, ensin sain hyviä vinkkejä ja apua häneltä. Pikkuhiljaa hän alkoi sanomaan aina vain ilkeämmin kun avauduin hänelle. Juuri nyt meillä on mieheni kanssa ns. Kriisi perheessä. Olemme lapsen kanssa sukulaisill kahdestaan, jotta saan miettiä tulevaa rauhassa. Mitä haluan tältä suhteelta jne.. Tämä ystävä alkoi piikittelemään ja sanomaan että ei se mies sun kanssas halua oikeesti olla, on varmaan vaan tyytyväinen kun lähditte jaloista pyörimästä ym.. Jatkuvasti tulee todella ilkeää kommenttia, vaikka olen sanonut mitä mies on mieltä tilanteeseemme. (Mies ei siis itse todellakaan halua erota, vaan haluaa yrittää korjata jos jotakin on vielä tehtävissä)

Nykyään vaikka puhun normaaleista asioista tälle ystävälle, hän sanoo ilkeästi ja saan puolustella omia mielipiteitä. Olen taas siinä pisteessä, että katkaisen kohta välit.. Turhaa!?