Mies unohti antaa lapsille ruokaa

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:59"]

Jos meillä mies ei muista antaa lapsille ruokaa, en minä muista pestä hänen vaatteitaan. Voi olla, että unohdan antaa pilluakin, jos tarpeeksi vihaiseksi tulen. Jos vonkaa, niin mietin ääneen, että "montakohan tuntia ne lapset joutui nälässä olemaan, eiköhän aikuinen terve mies kestä sen aikaa itsekin odotella".

[/quote]

Enpä jäisi pelaamaan mitään pelejä tuollaisen miehen kanssa. Ottaisin vain lapset ja lähtisin, jos ei mieheen voisi isänä luottaa.

Meillä voisi hyvinkin käydä noin. Ei mies, vaikka meillä on monta lasta ja säännölliset ruokailut, ymmärrä pienten nälkää. Jos olemme viideltä syöneet lämpimän ruoan, ei hänelle tule mieleen, että pitäisi vielä iltapala antaa. Saattaa kysyä lapsilta, että haluavatko syödä, ja vastausten perusteella kokata jotakin, tai olla kokkaamatta. Vaikka kyseessä ei siis ole mikään vapaaehtoinen juttu, vaan ruoka-aikoina syödään, ja aina niille lapsille sitten on ruoka maistunut kun olen sen pöytään kattanut. Ei ne lapset halunneet ruokaa, sanoo mies. Huoh. Ymmärrän toki, että on turhauttavaa laittaa ruokaa ja kattaa pöytää, jos lähtökohtaisesti kukaan ei sitä ruokaa halua, mutta kun lasten on vaan syötävä, muuten ne alkavat kiukutella, ja jos nukahtavatkin illalla niin heräävät keskellä yöllä nälkäisinä. Surullista on. Sama hampaiden pesun kanssa, aina saa todella huomauttaa, että SINÄ peset ne hampaat, lapset eivät vielä itse osaa. Ja siis muuten on kyllä hyvä isä.

Meillä voisi hyvinkin käydä noin. Ei mies, vaikka meillä on monta lasta ja säännölliset ruokailut, ymmärrä pienten nälkää. Jos olemme viideltä syöneet lämpimän ruoan, ei hänelle tule mieleen, että pitäisi vielä iltapala antaa. Saattaa kysyä lapsilta, että haluavatko syödä, ja vastausten perusteella kokata jotakin, tai olla kokkaamatta. Vaikka kyseessä ei siis ole mikään vapaaehtoinen juttu, vaan ruoka-aikoina syödään, ja aina niille lapsille sitten on ruoka maistunut kun olen sen pöytään kattanut. Ei ne lapset halunneet ruokaa, sanoo mies. Huoh. Ymmärrän toki, että on turhauttavaa laittaa ruokaa ja kattaa pöytää, jos lähtökohtaisesti kukaan ei sitä ruokaa halua, mutta kun lasten on vaan syötävä, muuten ne alkavat kiukutella, ja jos nukahtavatkin illalla niin heräävät keskellä yöllä nälkäisinä. Surullista on. Sama hampaiden pesun kanssa, aina saa todella huomauttaa, että SINÄ peset ne hampaat, lapset eivät vielä itse osaa. Ja siis muuten on kyllä hyvä isä.

Meillä sama juttu kun olin 12. Kun tulin iltakymmeneltä kaverilta kotiin, veljeni 3v ryntäsi luokseni ja kertoi et iskä oli nukkunut lähes koko ajan siitä lähtien kun lähdin ja olin lähtenyt n. 16.30. Välillä oli kuulemma noussut mutta ei ollut kiinnittänyt lapsiin paljoakaan mielenkiintoa. Sisko 1, 5v oli nukahtanut sohvalle piirustus kädessään. Ruokaa eivät olleet saaneet, mutta veli oli juonut vettä ja saanut siskonkin juomaan lasista. Isää ei ollut saanut ylös sängystä. Oli tietenkin humalassa. No, menin sitten makkariin ja tönin ja ravistelin sitä ja huusin sille ja lopulta heitin lasin kylmää vettä sen naamalle. Siihen heräsi. Sanoin iskälle että kello on yli 10 ja noi taaperot on ollu monta tuntia omillaan ja käytännössä katsoen kaksin täällä koko illan. Käskin isää mennä tekemään iltapuuroa lapsille ja menin itse herättämään siskon.

Vaihdoin siskolle vaipan ja veli seurasi vierestä todella helpottuneena että olin tullut. Sitten mentiin keittiöön, joka olikin tyhjä. Hellassa oli levy kutosella ja liedellä tyhjä kattila. Isä löytyi minun sängystäni.

Tein itse puuron meille ja syödessämme sisko putosi tuolilta ja alkoi itkeä. Velikin rupesi pian itkemään ja yritin siinä sitten lohduttaa molempia mutta koska molemmilla oli ollut kohtalaisen kaamea ilta ja nyt vihdoin turvallinen ihminen lähellä, oli itkun aika.

Sain lapset sitten lohdutettua ja ruokittua ja olin todella vihainen isälle ja itselleni, koska olin vain häipynyt ja jättänyt taaperot alkoholisti-isämme hoitoon.

Tein meille sängyt veljen huoneeseen. En uskaltanut mennä äidin ja isän parisänkyyn, koska pelkäsin, että isä tulisi yöllä kännissä päällemme. Aamulla herättyäni äiti oli tullut kotiin ja kertoi että isä oli lähtenyt pariksi päiväksi kaverilleen. Pakeni siis vastuuta. Kerroin äidille mitä oli tapahtunut ja se taisi olla viimeinen pisara sillä pian vanhempani erosivat. Nyt tästä on 10 vuotta ja isän kanssa olemme kaikki hyvissä väleissä, me lapset siis. Iskä on ryhdistäytynytkin mutta silti veli ja sisko välillä kertovat, että isä tuskin edes muistaa että he ovat olleet yön hänen luonaan kun tämä on nukkunut lähes koko vierailun ajan kännissä, eikä ole edes tervehtinyt heitä. Okei, tämä tarina taisi mennä ohi tämän ketjun aiheen ja tulipahan melkoinen romaani, että jos jaksoitte lukea niin kiva.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:56"]

Voi vittu teitä tyhmien ukkojen puolustajia. Tai sitten olette niitä, jotka olette itsekin laiskoja lastenhoitajia, ja ne hoidetaan kun jaksetaan "koska tää on meille sopiva tapa". Verensokerin suht tasaisena pitämisellä on miljoona etua, jokaisen pitäisi se tietää, eikä se pysy tasaisena noin pitkillä väleillä.

Lapsi ei sitä paitsi ehdi saada riittävää kalorimäärää vuorokaudessa terveellisestä ruuasta, mikäli ruokavälit ovat kuuden tunnin luokkaa. Ja minä en ainakaan saisi lapselle uppoamaan riittävää (suositeltua) määrää maitoa jos söisivät vain pari kertaa päivässä.

Vielä ap:n tapauksesta sen verran, että 1-vuotias ei kerralla jaksa kovin paljoa syödä, ja kyllä ruokailusta on huolehdittava suunnilleen säännöllisesti. Jos mies unohtaa syömiset ja juomiset, mitähän kaikkea muuta hän unohtaakaan??

Ei ihme, että äijät ovat nykyisin kädettömiä ääliöitä, kun hyväksyvää hyminää tulee aina joka mammalta täällä. Tai sitten nämä ovat niitä tyyppejä, jotka eivät uskalla ukolle sanoa puolikasta poikittaista sanaa, tai se ressu ei yrittäisi tehdä sitäkään vähää mitä nyt yrittää. Eikö perhana voisi lisääntyä aikuisten miesten kanssa, eikä onnettomien kloppien??

[/quote]

Voisitko mitenkään uskoa, että lapset on kovin erilaisia?

Meillä ei ole koskaan lapsille sopinut mikään 5krt/pvä ruokailu, vaan 3-4 kertaa on paljon sopivampi. Ja se tosiaan tarkoittaa sitä, että jos aamupala syödään klo 7-8, ja lounas klo 11, jonka jälkeen lapset on menneet n. klo 12 päiväunille, nukkuneet parhaimillaan 3 tuntia, ja sen jälkeen olleet 2 h syömättä ( koska eivät yksinkertaisesti suostuneet syömään mitään 1-2h unien jälkeen), niin siinä tulee 6h syömättömyyttä. Sitten päivällinen n. klo 17 ja iltapala klo 19:30-20.

Kyllä nyt on kammottavaa heitteillejättöä meidänkin perheessä harrastettu.

Onko kersat vielä elossa? Ehkä ei ollu nälkä? Tai ehkä olis kannattanu miettiä kaverin äö aspektia ennen paalutuspuuhia? Mistä näitä jälkikäteen valittajia tupsahtelee? 

Avuttomia on lapset. Meillä 1-vuotias hakee kyllä keittiöstä vaikka keksejä/rusinoita/muroja ja vesipullon, jos nälkä/jano yllättää.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 00:57"]Onko kersat vielä elossa? Ehkä ei ollu nälkä? Tai ehkä olis kannattanu miettiä kaverin äö aspektia ennen paalutuspuuhia? Mistä näitä jälkikäteen valittajia tupsahtelee? 

[/quote]

Mikä äö?

Älykkyysosamäärä on lyhennettynä kirjainyhdistelmä ÄO ja tällä kartoitetaan yleisesti ottaen ihmisen kykyä oppia sekä ymmärtää uusia asioita ja tämän ihmisen kykyä säilyttää muistilokeroissaan kaiken oppimansa. Ihmisiltä löytyy myös tunneälykkyyttä, mutta suurin osa ihmisistä pystyy näyttämään sieltä vain kaikkein negatiivisimmat tunteensa johtuen mitä luultavimmin muuttuneita arvoista ja maailman menosta. Minä ja vain munaa ajatteli sen muoto tulee vielä tuhoamaan kaiken jo saavuttamamme ja lopulta meistä ei ole jäljellä yhtään mitään. Siksipä, annan anteeksi omille (ja myös muiden) kirjoitusvirheille.

Ja tälle kännykälle kanssa pitää antaa anteeksi ku sotki tekstin. Minä ja vain minä-ajattelu...muna hehe...pääsiäinen meni jo.

Mä tiedän kyllä äidinkin, joka ei anna lapsilleen ruokaa kun suunnilleen silloin kun pyytävät (nyt lapset jo 5 ja 6, mutta tätä jatkunut jo kauan). Eivät aina tajua pyytää ajoissa ja sitten kiukuttelevat, ja äiti huutaa ja haukkuu heitä kun ovat niin hankalia. Puitteet on perheellä kunnossa. Toinen lapsista ihan normaalipainoinen, mutta toinen sairaalloisen laiha. Tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus.