Koulukiusaaminen tuhosi elämäni

Vanhemmillani oli vaikeaa ja ainoana lapsena jäin paljon ns. "normaaleista" arkisista asioista asioista paitsi. Kiusaamiseen varmasti vaikutti hieman erikoinen ulkomuotoni ja jonkinasteinen Asperger ja Adhd.
Alaluokilla kiusaaminen oli lähinnä "pipohippaa" ja ulkomuodon haukkumista ja olin onnellinen jos jonain päivinä välttyi haukkumiselta ja tönimiseltä. Kun kiusaamiseni alakoulussa oli jo kaikille itsestäänselvyys (siitä tuli melkein kilpailu kaikkien kesken kuka sai minut itkemään tms) liittyivät mukaan jopa lukiolaiset. Oli toinen toistaan ilkkuvampia nimityksia, sain uhkauksia mitä minulle haluttiin tehdä ja ilkkuminen muuttui fyysiseksi väkivallaksi, potkimista, vaatteiden repimistä, tavaroiden tuhoamista, hiuksista vetämistä ja yleistä maalittamista.
Keksin kotona terveydellisiä verukkeita, joilla sain jäädä kotiin "sairastamaan" ja poissaoloja tuli paljon.
Välitunnit keksin viettää terveydenhoitajan odotushuoneessa, mutta kiusaajani löysivät minut lopulta sieltäkin. Terveydenhoitaja ei tarttunut asiaan vaikka kerroin vaikeuksista. Piti vaan yrittää kestää kuulemma.
Kun aloin kehittymään alkoi seksuaalinen ahdistelu, pojat työnsivät käsiään vaatteiden sisään kun tulivat ryhmässä kimppuuni. Jatkuttava toitottaminen vastenmielisyydestäni jankkautui mieleeni itsestäänselvyytenä. Lisää poissaoloja ja vaikka olin lahjakas monessa aineessa en uskaltanut enää esimerkiksi viitata tunnilla, koska joka kerta joku kiusaajistani huusi jotain. Luokan tytöt olivat raakoja. Olin onnellinen jos joku tuli minulle juttelemaan, mutta aina sieltä tuli lopulta joku sivallus.
Luokka järjesti mökkiviikonlopun peruskoulun yläluokilla. Kaikki paitsi minut oli kutsuttu ja kuulin asiasta vasta jälkeenpäin. Moni opettaja antoi ilkkumiselle ja "lempinimilleni" hiljaisen hyväksynnän ja saattoi nauraa jopa mukana...
Yritin kotona pyytää koulunvaihtoa, mutta koska kyseessä oli "parempi" koulu eivät vanhempani tähän suostuneet ja minut pakotettiin vielä lukioonkin.
Jopa lukiossa nämä kiusaajapojat käyttivät voimakasta fyysistä väkivaltaa ja olin melkein päivittäin mustelmilla.
Kotona en saanut tukea asiaan, koska äitini romahti joka kerta jos kerroin kiusaamisesta.
Kunhan sain seuraa tai hyväksyntää edes joltakin aiheutti sen, että en juuri valikoinut seuraani. Minusta tuli supermiellyttäjä.
Sitten löysin päihteet. Ensimmäisen kerran melkein ikinä olin vapaa ja uskalsin olla ihmisten keskuudessa "oma itseni".
Kun lukiossa levisi yhteusten tuttujen kautta tieto siitä, että olin löytänyt poikaystävän saatiin siitäkin asiasta kiusaamisen aihe. Minusta kirjoitettiin jopa koulun lehteen enkä ymmärrä m8ksi opettajat sallivat niin ala-arvoisten juttujen julkaisemisen.
Viikonloppuisin juhlin kovaa ja korkealla, mikä herätti kiusaajissani outoa ihailua.
Kirjoitusten jälkeen löysin kaveripiirin, mutta olin heidän joukossaan hyvin sorsittu. Roikuin mukana ja koska en kokenut juurikaan fyysistä väkivaltaa en tunnistanut enää verbaalista kiusaamista ja otin jopa jonkinlaisen pellen roolin pysyäkseni turvassa hauskuuttaessani heitä.
Join todella paljon. Jokainen mieesuhteeni oli jollain tavalla hyväksikäyttävä ja epäterve , niinkuin suyrin osa ystävyyssuhteistani.
Kiusaajani päätyivät yhteiskunnallisesti korkeisiin asemiin , vaikka he eivät mielestäni koskaan aikuistuneet oikuistaan.