Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaaminen tuhosi elämäni
27.12.2020 |
Vanhemmillani oli vaikeaa ja ainoana lapsena jäin paljon ns. "normaaleista" arkisista asioista asioista paitsi. Kiusaamiseen varmasti vaikutti hieman erikoinen ulkomuotoni ja jonkinasteinen Asperger ja Adhd.
Alaluokilla kiusaaminen oli lähinnä "pipohippaa" ja ulkomuodon haukkumista ja olin onnellinen jos jonain päivinä välttyi haukkumiselta ja tönimiseltä. Kun kiusaamiseni alakoulussa oli jo kaikille itsestäänselvyys (siitä tuli melkein kilpailu kaikkien kesken kuka sai minut itkemään tms) liittyivät mukaan jopa lukiolaiset. Oli toinen toistaan ilkkuvampia nimityksia, sain uhkauksia mitä minulle haluttiin tehdä ja ilkkuminen muuttui fyysiseksi väkivallaksi, potkimista, vaatteiden repimistä, tavaroiden tuhoamista, hiuksista vetämistä ja yleistä maalittamista.
Keksin kotona terveydellisiä verukkeita, joilla sain jäädä kotiin "sairastamaan" ja poissaoloja tuli paljon.
Välitunnit keksin viettää terveydenhoitajan odotushuoneessa, mutta kiusaajani löysivät minut lopulta sieltäkin. Terveydenhoitaja ei tarttunut asiaan vaikka kerroin vaikeuksista. Piti vaan yrittää kestää kuulemma.
Kun aloin kehittymään alkoi seksuaalinen ahdistelu, pojat työnsivät käsiään vaatteiden sisään kun tulivat ryhmässä kimppuuni. Jatkuttava toitottaminen vastenmielisyydestäni jankkautui mieleeni itsestäänselvyytenä. Lisää poissaoloja ja vaikka olin lahjakas monessa aineessa en uskaltanut enää esimerkiksi viitata tunnilla, koska joka kerta joku kiusaajistani huusi jotain. Luokan tytöt olivat raakoja. Olin onnellinen jos joku tuli minulle juttelemaan, mutta aina sieltä tuli lopulta joku sivallus.
Luokka järjesti mökkiviikonlopun peruskoulun yläluokilla. Kaikki paitsi minut oli kutsuttu ja kuulin asiasta vasta jälkeenpäin. Moni opettaja antoi ilkkumiselle ja "lempinimilleni" hiljaisen hyväksynnän ja saattoi nauraa jopa mukana...
Yritin kotona pyytää koulunvaihtoa, mutta koska kyseessä oli "parempi" koulu eivät vanhempani tähän suostuneet ja minut pakotettiin vielä lukioonkin.
Jopa lukiossa nämä kiusaajapojat käyttivät voimakasta fyysistä väkivaltaa ja olin melkein päivittäin mustelmilla.
Kotona en saanut tukea asiaan, koska äitini romahti joka kerta jos kerroin kiusaamisesta.
Kunhan sain seuraa tai hyväksyntää edes joltakin aiheutti sen, että en juuri valikoinut seuraani. Minusta tuli supermiellyttäjä.
Sitten löysin päihteet. Ensimmäisen kerran melkein ikinä olin vapaa ja uskalsin olla ihmisten keskuudessa "oma itseni".
Kun lukiossa levisi yhteusten tuttujen kautta tieto siitä, että olin löytänyt poikaystävän saatiin siitäkin asiasta kiusaamisen aihe. Minusta kirjoitettiin jopa koulun lehteen enkä ymmärrä m8ksi opettajat sallivat niin ala-arvoisten juttujen julkaisemisen.
Viikonloppuisin juhlin kovaa ja korkealla, mikä herätti kiusaajissani outoa ihailua.
Kirjoitusten jälkeen löysin kaveripiirin, mutta olin heidän joukossaan hyvin sorsittu. Roikuin mukana ja koska en kokenut juurikaan fyysistä väkivaltaa en tunnistanut enää verbaalista kiusaamista ja otin jopa jonkinlaisen pellen roolin pysyäkseni turvassa hauskuuttaessani heitä.
Join todella paljon. Jokainen mieesuhteeni oli jollain tavalla hyväksikäyttävä ja epäterve , niinkuin suyrin osa ystävyyssuhteistani.
Kiusaajani päätyivät yhteiskunnallisesti korkeisiin asemiin , vaikka he eivät mielestäni koskaan aikuistuneet oikuistaan.
Kommentit (63)
Näin se menee. Suomi on väkivaltaisten ihmisten paratiisi. Tuo on väkivaltaa, kouluväkivaltaa. Kiusaaminen on vähättelevä termi, joka ei kuvaa tapahtumia yhtään. Ap, sinulle on tehty väkivaltaa. Tietysti siitä toipuminen kestää. Toivon, että löydät jossain vaiheessa rauhan kokemustesi kanssa ja pystyt lopulta elämään mahdollisimman hyvää elämää. 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää kuulla miten sinua on kiusattu ja kuinka yksin olet ollut. Olen tosi pahoillani.
Minuakin kiusattiin, ei noin rajusti mutta silti se vaikutti loppu elämääni, käsitykseen itsestäni ja mahdollisuuksistani. Jäin ikuiseksi alisuoriutujaksi ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Kalliiksi tulee yhteiskunnallekin tällainen kiusaaminen.
Olen samaa mieltä jos olisi ollut yksikin aikuinen ihminen, joka oli kuunnellut ja puolustanut, olisin varmaan selviytynyt paremmin. Kotoa en minäkään saanut tukea.
Itse kävin läpi pitkän terapian, joka kyllä auttoikin. Myös psykodraamasta oli apua.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää, elämässä on paljon kaunistakin
Todella surullista kuulla, ap, mitä olet joutunut kestämään ja miten et ole saanut apua keneltäkään. Itse jouduin 2. luokalla kiusatuksi (se tyttöporukan 3. pyörä) ja myöhemmin yläasteella poikien nimittelyn kohteeksi (hyvä tyttökaveriporukka suojasi). Nyt nämä vanhat muistot ovat taas heränneet, kun oma alakouluikäinen lapseni on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Paljon osaan omien kokemusteni kautta häntä tukea ja erittäin aktiivisesti olen tähän kiusaamiseen puuttunut. Opettaja ja koulu muutoinkin ovat olleet erittäin hyviä tilanteen selvittelyssä. Lisäapua koulupsykologilta vielä tulossa vaatimuksestani. Kiusaajan vanhemmat valitettavasti ovat täysin yhteistyökyvyttömiä, hänen hovinsa jäsenet sen sijaan opettajat puhutellut ja itse olen ottanut yhteyttä vanhempiin ja se on auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Suomi on väkivaltaisten ihmisten paratiisi. Tuo on väkivaltaa, kouluväkivaltaa. Kiusaaminen on vähättelevä termi, joka ei kuvaa tapahtumia yhtään. Ap, sinulle on tehty väkivaltaa. Tietysti siitä toipuminen kestää. Toivon, että löydät jossain vaiheessa rauhan kokemustesi kanssa ja pystyt lopulta elämään mahdollisimman hyvää elämää. 🙏
Tää pitäs saada lanseerattua läpi.
Ei puhetta enää kiusaamisesta, vaan väkivallasta ja sen mukaiset tuomiot.
Väkivalta on väkivaltaa ja sillä on seuraukset. Myös niille, jotka tiesi, eikä tehneet mitään.
Kiitos teille asiallisista vastauksista. Ehkä toivoa vielä on.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt voit kasvaa aikuiseksi ja jättää kaiken tuon taaksesi. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön Nigeriaan vuodeksi, niin saat vähän perspektiiviä asioihin.
Ai että AP saa olla vaan tyytyväinen, kun häntä ei ole tapettu tai pahemmin kidutettu?
Ei, vaan hän on nyt aikuinen. Hän ei ole enää koulussa, jossa häntä kiusattiin. Hän on nyt täydellisesti vastuussa itsestään, ajatuksistaan ja siitä noidankehästä, jossa hän itseään pyörittää. Hänen tulee muuttaa asennettansa itseään kohtaan. Jos näkee tunnelissa vain pimeyttä, silloin katselee väärään suuntaan. Luulisi jo ymmärtävän, että nykyisellä tiellä ei parannusta tilanteeseen ole tulossa.
Ihan voi aloittaa vaikka katsomalla peiliin, siis ihan konkreettisesti, ja sanomalla ääneen, miltä haluaa itsestä tuntuvan ja millainen haluaa olla. Tässä maassa pystyy jokainen muuttamaan elämänsä suuntaa, jos vain haluaa. On monia maita, joissa se ei ole mahdollista, vaikka kuinka ponnistelisi.
Sitten voi mennä ja kouluttautua ammattiin ja etsiä työtä, jotta pääsee pois leipäjonosta. Ainakin siivoojia tarvitaan aina ja joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt voit kasvaa aikuiseksi ja jättää kaiken tuon taaksesi. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön Nigeriaan vuodeksi, niin saat vähän perspektiiviä asioihin.
Ai että AP saa olla vaan tyytyväinen, kun häntä ei ole tapettu tai pahemmin kidutettu?
Ei, vaan hän on nyt aikuinen. Hän ei ole enää koulussa, jossa häntä kiusattiin. Hän on nyt täydellisesti vastuussa itsestään, ajatuksistaan ja siitä noidankehästä, jossa hän itseään pyörittää. Hänen tulee muuttaa asennettansa itseään kohtaan. Jos näkee tunnelissa vain pimeyttä, silloin katselee väärään suuntaan. Luulisi jo ymmärtävän, että nykyisellä tiellä ei parannusta tilanteeseen ole tulossa.
Ihan voi aloittaa vaikka katsomalla peiliin, siis ihan konkreettisesti, ja sanomalla ääneen, miltä haluaa itsestä tuntuvan ja millainen haluaa olla. Tässä maassa pystyy jokainen muuttamaan elämänsä suuntaa, jos vain haluaa. On monia maita, joissa se ei ole mahdollista, vaikka kuinka ponnistelisi.
Sitten voi mennä ja kouluttautua ammattiin ja etsiä työtä, jotta pääsee pois leipäjonosta. Ainakin siivoojia tarvitaan aina ja joka paikassa.
Juu näin on. Se ei vaan tapahdu hetkessä ja ikävien kokemusten jälkeen on luonnollista nähdä vain mustaa. Sitä kutsutaan mm. Masennukseksi. Se on sairaus, johon tarvitsee apua ja hoitoa.
Se, että pääsee eteenpäin tarkoittaa menneiden kokemusten käsittelyä. Jos vaan työntää pois pahat asiat ne pullahtavat pintaan. Kun käsitelty, pääsee eteenpäin. On osa eteenpäin menoa kokea epätoivoa, surua, vihaa - mitä ikinä. Elämän merkki, että tuntee jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kuulla miten sinua on kiusattu ja kuinka yksin olet ollut. Olen tosi pahoillani.
Minuakin kiusattiin, ei noin rajusti mutta silti se vaikutti loppu elämääni, käsitykseen itsestäni ja mahdollisuuksistani. Jäin ikuiseksi alisuoriutujaksi ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Kalliiksi tulee yhteiskunnallekin tällainen kiusaaminen.
Olen samaa mieltä jos olisi ollut yksikin aikuinen ihminen, joka oli kuunnellut ja puolustanut, olisin varmaan selviytynyt paremmin. Kotoa en minäkään saanut tukea.
Itse kävin läpi pitkän terapian, joka kyllä auttoikin. Myös psykodraamasta oli apua.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää, elämässä on paljon kaunistakin
Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt voit kasvaa aikuiseksi ja jättää kaiken tuon taaksesi. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön Nigeriaan vuodeksi, niin saat vähän perspektiiviä asioihin.
Ai että AP saa olla vaan tyytyväinen, kun häntä ei ole tapettu tai pahemmin kidutettu?
Ei, vaan hän on nyt aikuinen. Hän ei ole enää koulussa, jossa häntä kiusattiin. Hän on nyt täydellisesti vastuussa itsestään, ajatuksistaan ja siitä noidankehästä, jossa hän itseään pyörittää. Hänen tulee muuttaa asennettansa itseään kohtaan. Jos näkee tunnelissa vain pimeyttä, silloin katselee väärään suuntaan. Luulisi jo ymmärtävän, että nykyisellä tiellä ei parannusta tilanteeseen ole tulossa.
Ihan voi aloittaa vaikka katsomalla peiliin, siis ihan konkreettisesti, ja sanomalla ääneen, miltä haluaa itsestä tuntuvan ja millainen haluaa olla. Tässä maassa pystyy jokainen muuttamaan elämänsä suuntaa, jos vain haluaa. On monia maita, joissa se ei ole mahdollista, vaikka kuinka ponnistelisi.
Sitten voi mennä ja kouluttautua ammattiin ja etsiä työtä, jotta pääsee pois leipäjonosta. Ainakin siivoojia tarvitaan aina ja joka paikassa.
Tämmöinen kommenttikin voi olla kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka kirjoitatte törkykommentteja olette aivan kuin Koskelan sadistikiduttajapojat jotka kiusasivat uhrinsa kuoliaaksi. Sama luonteenlaatu.
Luulenpa ettei heitä kiinnosta. Siksi eivät ole tietoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina huvittavaa lukea noita kommentteja joissa vaan käsketään unohtaa menneet ja sanotaan jopa että ihan turhaa valittamista.
Yleensä ne sanojat on niitä joilla ei ole mitään kokemusta kiusaamisesta/henkisestä väkivallasta, mitä se siis on. Olkaa jumalauta onnellisia ettei ole. Sitten taas ne jotka ovat selviytyneet ja käyneet sen kivisen polun, tietävät myös kuinka suuren työn takana se eheytyminen on. Sellaisilla ihmisillä ei varmasti tule mieleenkään möläytellä vastaavanlaista typerää.
Välillä täälläkin lukenut juttuja, kun jollekin on kerran joku sanonut jotain ilkeää tai huolimattomasti sanottua. Esimerkiksi menty sanomaan nenää isoksi, niin se muistetaan vielä vuosikymmenienki päästä ja ollaan epävarmoja. Entä sillon ku koko koulussa vietetty aika sulle istutetaan päähän ajatusta siitä että on täysin epäkelvollinen, arvoton ja huono? Ne traumat voi olla niin syvällä, että pelkällä päättämisellä sellaisia ei muuteta.
Ap minäkin suosittelisin perehtymään tuohon c-ptsd:hen ja hakeutumaan terapiaan. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteesi❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vika jos suostuu kiusatuksi.
Miten olisit itse välttänyt sen?
Kirjoittamalla vauva-palstalle nasevan kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeen kaltaiset vinkujat ansaitsevatkin tulla kiusatuiksi.
Mitäs huutelet puun takaa nimettömänä tuollaisia?
Haluat vain levittää pahaa oloa. Typerys.
Niin haluammekin.
Olen pahoillani, olet joutunut kohtaamaan yksin liian vaikeita aikoja. Olet kuitenkin selviytynyt sisukkuutesi ansiosta elossa - älä vähättele saavutustasi. Maailma on täynnä psykopaatteja ja hyväksikäyttäjiä, he saavat tuomionsa oman persoonansa kautta - heidän ”rakkautensa” läheisiinsä ei voi ikinä olla aitoa ja todellista ja syvällä sisimmässään myös itse tietävät tämän ja siksi kiusaavat muita.
Usko, että sinulla on vielä paljon saamatta elämässä hyvyyttä ja todellista rakkautta.
Kävin kalastelemassa. Sain hauen virvelillä ja jotai pikkuahvenia katiskalla. Mut sit tuli kiire pois kun tuli kauhee 2.hätä enkä kehannu mennä metsään.
Pahin on tuo miten alkuperäinen kiusaaminen altistaa sille myös jatkossa. Itse tulin kiusatuksi lastentarhassa, koulussa, työharjoittelussa, töissä, taas koulussa, taas työharjoittelussa, harrastuksissa, töissä...kierre on loputon. Kaikki eivät noissa paikoissa ole osallistuneet, mutta on niitäkin jotka korppikotkien lailla etsivät tietynlaista haaskaa.
Nyt pahin viimeisin oli kun joku idiootti alkoi harrastuksessani hyökkäämään kimppuuni netissä yhteisissä ryhmäkeskusteluissa. Tuo harrastus voi olla vielä jonain päivänä työni. Olen myös ollut työelämässä vuosia ja kammo on tällä hetkellä kova sitä kohtaan. Tuntuu raskaalta hakea työtä jossa ei ole liikaa sosiaalisuutta ja saa mennä omaan tahtiin. Vaikka näistä miten pääsisikin yli niin kyllä siinä elämänpiiri kapenee.
Voisi sanoa, että mene ja tee rohkeasti muiden pariin juttuja, mutta juuri siten altistuu tuolle yhä uudelleen ja uudelleen. Ainoa mitä voi ilman terapiaa tehdä on kehittää asioita itsessään huippuunsa ja esim. harrastaa reippaasti liikuntaa, syödä hyvin. Kun voi fyysisesti hyvin niin on hieman siedettävämpää.
Mutta mietin tosiaan noita työkuvioita. Minulle tuo jatkuvasti kiusatuksi tuleminen, sen pelkääminen ja välttely toi stressiä ja unettomuutta. Koen elämän edelleen aika raskaaksi. Ei sille vain voi mitään. Olen kuitenkin päättänyt, että teen asiat nyt niinkuin itse haluan. Toki haluan sen työn ja normaalin elämän, mutta jo riittää itseni kuormitus tällä tavoin.
Jos jotain pidetään pitkään olosuhteissa joissa altistuu henkiselle ja fyysiselle pahoinpitelylle sitä kutsutaan kidutukseksi. Kiusaaminen on kidutusta. Se on se oikea nimi. Lievempi termi on pahoinpitely. Kuka vaatii kidutuksen uhreilta pääsemään asiasta yli?
Ai, kun jossain bunkkerissa jonkun valtion salaisen poliisin tai terro ris tien taholta toimitaan noin se on eri asia? Kiusaamisessa ei ole edes mitään syytä, uhri ei ole tehnyt mitään pahaa kenellekään.
Noi lyttäävät ja vähättelevät kommentoijat ovat vastuuta pelkääviä, aikuisia näytteleviä kiipijöitä, jotka tekevät mitä tahansa säilyttääkseen asemansa tässä kilpailuun ja väkivaltaan perustuvassa yhteiskunnassa.
Ei kannata välittää heistä, he eivät välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Et ole yksin, meitä kouluhelvetin läpäisseitä ihmisiä on paljon, ja niissä piireissä ei vähätellä ja työnnetä päätä puskaan. Löytyy jopa sellaista nykyaikaista ihmettä kuin empatiaa. Olit uhka, siksi sut piti nujertaa. No, olet edelleen olemassa ja sinussa on edelleen kaikki ne vahvuudet, joita sinussa ei olisi muka saanut olla jonkun reppanan mielestä.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka kirjoitatte törkykommentteja olette aivan kuin Koskelan sadistikiduttajapojat jotka kiusasivat uhrinsa kuoliaaksi. Sama luonteenlaatu.