Jakautuvatko parisuhteessa kotityöt tasan?

Huomaan että helposti ajattelee, että esim ruoanlaitto menee helpommin, kun itse tekee ja samalla ruokaostosten teko valuu enemmän omalle vastuulle

Mistä tämä on tullut, että kaiken pitäisi jakautua tasan?

Jos toinen tekee 10 h työpäivää ja toinen 7 h työpäivää, niin miksi kotityöt pitäisi olla fiftyfifty? Ta toinen tienaa 5000 e kk ja toinen 2000 e, miksi laskujen pitäisi mennä tasan?

Meillä ei jakaudu tasan, minä teen lähes kaiken. Alussa mieskin teki, mutta koska tein kaiken äitiysvapaiden aikana, mies taantui. Nuoremman lapsen jälkeen minulla ei ollut enää jaksamista saada mies taas koulutettua. Kyllä tämä harmittaa minua.

Eiköhän ne aika tasan mene. Asutaan ok-talossa eli oikeestaan enemmistö ulkohommista on miehen hoidossa (siis ruohonleikkuu, lumityöt). Mutta kyllä tekee myös ruokaa tai ainakin osallistuu, siivoilee jne., meillä käy siivooja niin ei ole kauheesti kuurattavaa ja lenkittää koiraa (käy työstä ainakin näillä loskapaskasäillä ja säkkipimeydessä). Pyykit hoidetaan yhdessä, mitäs muuta? 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne aika tasan mene. Asutaan ok-talossa eli oikeestaan enemmistö ulkohommista on miehen hoidossa (siis ruohonleikkuu, lumityöt). Mutta kyllä tekee myös ruokaa tai ainakin osallistuu, siivoilee jne., meillä käy siivooja niin ei ole kauheesti kuurattavaa ja lenkittää koiraa (käy työstä ainakin näillä loskapaskasäillä ja säkkipimeydessä). Pyykit hoidetaan yhdessä, mitäs muuta? 

---ja molemmat ollaan erittäin epäsäännöllisesti töissä, minä harvemmin mutta eipä yksin kotona ollessa pahemmin niitä kotitöitäkään ilmene. Käyn ulkona syömässä tai syön (puoli)valmista, koirahommat jää sitten tietysti mulle kun mies on työreissuillansa.

Mulla ex-mies taantui suhteen edetessä niin, ettei lopulta käynyt töissä eikä tehnyt kotitöitä. Niinpä onpi ex, ei kukaan halua puolisokseen kiviriippaa.

Miehelle ero oli yllätys, vaikka olin jo pari vuotta kertonut selvästi, että ero tulee, jos meno ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä on tullut, että kaiken pitäisi jakautua tasan?

Jos toinen tekee 10 h työpäivää ja toinen 7 h työpäivää, niin miksi kotityöt pitäisi olla fiftyfifty? Ta toinen tienaa 5000 e kk ja toinen 2000 e, miksi laskujen pitäisi mennä tasan?

Vasta oli juttu että suomalaisista vanhemmista iso osa uupuu. Kaipa siis on myös väliä, että miten työt jakautuvat.

Meillä mies tekee enemmän. Mun vastuulla on lähinnä tiskikoneen täyttö ja tyhjentäminen ja pyykit. Mies tekee ruuat, käy kaupassa varsinkin näin korona-aikoina, imuroi ja pyyhkii pölyt. Asumme omakotitalossa, joten mies hoitaa myös enimmäkseen ulkotyöt.

Teemme molemmat täyttä työpäivää, mies on maratonjuoksija ja kovassa kunnossa, minä vielä toivun vuoden takaisesta burnoutista. Kun voimat on loppu niin ne on loppu, onneksi mies on ymmärtäväinen.

En tiedä jakautuuko tasan, mutta pääasia on, että kummallekin on löytynyt jutut joista tykkää.

Siinä vaiheessa, kun aletaan kamalasti laskea kuka tekee enemmän tai vähemmän, ollaan mielestäni jo vähän vaarallisilla vesillä.  

Toisaalta se on tietysti tarpeen silloin jos toinen uupuu taakkansa alla.

Ruuat ollaan tilattu kotiinkuljetuksena, minä hoidan ruuanlaiton sekä pyykit ja mies maksaa siivoojan. 

Mielestäni oikein hyvä ratkaisu meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jakaudu tasan, minä teen lähes kaiken. Alussa mieskin teki, mutta koska tein kaiken äitiysvapaiden aikana, mies taantui. Nuoremman lapsen jälkeen minulla ei ollut enää jaksamista saada mies taas koulutettua. Kyllä tämä harmittaa minua.

Vastaavia esimerkkejä on tällä palstalla ollut niin paljon, että en (miehenä) ihmettele, miksi viime vuosina (vai jo vuosi kymmeninä?) sinkkujen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. - En minä ainakaan halua taantua parisuhteen myötä. Mutta tuskin kukaan haluaa myöskään kumppniksi sellaista, joka on ilm. vaarassa taantua; vaikka ainahan -tämän palstan ruokkiman käsitykseni mukaan.- nämä taantumiset tulevat aivan yllättäen ja ennalta arvaamatta...  

Ei ole ikinä miehet tehneet muuta kuin ruokaa. En edes haluaisi että tulisi sekoilemaan pyykin ja kodinsiivoukseen. Ei kotona ole niin paljoa hommaa että kokisin tarvitsevani jotain apu käsiä.

Jokainen pari saa jakaa kotityönsä miten parhaaksi katsovat.

Meillä mies: Hoitaa kiinteistöjen hoidon, eli kunnossapito, polttopuiden hankinta metsästä, sekä niiden käsittely polttokelpoiseksi, traktorilla lumityöt ja kasvitarhan perustamistyövaiheet.

Nainen hoitaa ruuanlaiton, kodin siivouksen, vaatehuollon. Ja kasvattaa kasvimaan.

Molemmat käy töissä kodin ulkopuolella. Eipä tuossa kitinät auta jos meinaa asua 200m2 maalaistalossa ja sen lisäksi vielä 500m2 muita rakennuksia.

Aika lailla tasan, eipä kahden aikuisen taloudessa niin kamalasti töitä ole. Puoliso tekee enemmän nyt, kun hänen työnsä ovat koronan takia aika lailla loppuneet (hänellä on muita tuloja). Hän on meistä myös se, joka tykkää enemmän touhuta kotona. Minä viettäisin mieluummin vapaa-aikani kirjan kanssa sängyssä.

Ei mene tasan. Teen ruoan ja pesen pyykit, siivous menee jotakuinkin puoliksi. Silti mies narisee, etten siivoa tarpeeksi. Olen kyllä huomauttanut, että teetkö sitten itse ruokaa, mutta vetoaa siihen että tykkään tehdä ruokaa... Tykkäsin kyllä joskus kauan sitten, nyt olisi kiva, jos saisi itsekin mennä joskus valmiiseen pöytään, kun kotona on vauva, jota pitää miehen lisäksi ruokkia. Voiskin miehellekin vain tuikata tissin suuhun ja sen jälkeen jatkaa omia hommia :D

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikinä miehet tehneet muuta kuin ruokaa. En edes haluaisi että tulisi sekoilemaan pyykin ja kodinsiivoukseen. Ei kotona ole niin paljoa hommaa että kokisin tarvitsevani jotain apu käsiä.

En ole (miehenä) oikein ymmäränyt tällaista mallia, jossa nainen tekee lähtökohtaisesti 90 % kotityöt ja mies on vain hänen pikkuapurinsa/ "apukädet".

 Vaikka asun ja elän yksin, niin olen ollut huomaavinani, että olisi ihan kiva välillä, jos olisi joku toinen jonka kanssa jakaa arjen askareet ja tavanomaiset puuhat kotona. Ilahduttavaa olisi myös jos kumppani tekisi osansa ihan oma-aloitteisesi ilman, että tulis tunne, että hänen tekisi näin paljossa vain minua auttaakseen, vaan siksi, että koksi, että yheinen arki ja koti vaatii molemmilta panostusta ja toimia, jotta se voisi hyvin. 

Olisi hieman tylsää, jos toisen joutuisi aina ohjelmoimaan tai kehoittamaan, että auttaisitko tässä tai tuossa. Enkä nyt tarkoia, etteikö voisi toisinaan  pyytääkkiin apua.

Mutta korostan: jos lähes jokaisesta askareesta ja puuhasta joutusi aina toista kehoittamaan ja pyyämään, jotta se tulisi tehtyä (ja jotta sen tekijä voisi olla välillä joku muu kuin sen pyytäjä), niin olisihan tällaine minusta enemmän kuin hieman tylsää.

Vai onko sitten syy sinkkuuteni se, että olen liian itsenäien kun minulla hyvin vähän sellaisia arkiaskareita, joiden tekeminen vaatisi toteutuakseen kumppanin olemassa oloa; mikä sellainen edes olisi?     

up

Vaimo tekee paljon enemmän ja minä teen töitä paljon enemmän ja tuon yhteiseen talouteen rahaa paljon enemmän. Eli kotityöt ei jakaudu tasan, eikä edes kaikki työt kotityöt mukaan luettuna. Minä teen paljon enemmän kuin vaimo ja hän kuluttaa myös minun tienaamia rahoja. Maksan mielelläni siitä, että koti on siisti ja ruoka valmiina pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä on tullut, että kaiken pitäisi jakautua tasan?

Jos toinen tekee 10 h työpäivää ja toinen 7 h työpäivää, niin miksi kotityöt pitäisi olla fiftyfifty? Ta toinen tienaa 5000 e kk ja toinen 2000 e, miksi laskujen pitäisi mennä tasan?

Vasta oli juttu että suomalaisista vanhemmista iso osa uupuu. Kaipa siis on myös väliä, että miten työt jakautuvat.

Kai nyt uupuukin, jos joutuu tekemään puolet kotitöistä 10 tunnin työpäivän jälkeen.